Håkan
Sepitteellinen
kirjallisuuskriitikko ja kustannustoimittaja Leena Krohnin romaanissa Pereat Mundus (1998):
Håkan halasi
rehellisyyttä, ehdotonta ja häikäilemätöntä suorapuheisuutta. Mutta hän tiesi,
että seuraukset voisivat olla karmeat ja täysin ennakoimattomat. Ei hän
pelännyt vain oman rauhansa puolesta. Elihän hänessä sentään jotain alkeellista
myötätuntoa kirjoittajiakin kohtaan. Kuka hänen vilpittömyydestään hyötyisi?
Paljonko se painaisi aiheuttamansa vahingon rinnalla? Voisiko hän ylpeillä
rehellisyydellä, josta seuraisi syvää ja pitkäaikaista mielipahaa, kenties jopa
epätoivon tekoja?
Siksi Håkan yritti tasapainoilla todellisen mielipiteensä ja välttämättömien
kohteliaisuusilmaisujen välillä. Hän laimensi oikeutetunkin harmin ja käytteli
paljon sellaisia sanoja kuin ”ehkä”, ”hiukan” ja ”ei välttämättä”.
Hän olisi halunnut kirjoittaa: ”Tuhlaatte sekä omaa että toisten
ihmisten aikaa. Säälikää itseänne, perhettänne ja kustantamon ylirasittuneita
työntekijöitä. Jumalan tähden, menkää ja tehkää jotain, mistä on hyötyä sekä
itsellenne että isänmaalle.”
Sen sijaan hän kirjoitti kuivasti ja vilpillisesti: ”Käsikirjoitus
sisältää lupaavia lähtöjä ja kiinnostavia ajatuskehittelyjä, mutta se jää
hajalliseksi ja epätasaiseksi.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti