perjantai 20. helmikuuta 2015

Viimeksi kuultuna: Hit It!


Onko se edes mahdollista, että joku tekisi huonon jazz-levyn? Tai jos kaikki jazz-levyt ovat hyviä, kuten ne aina ovat Hesarissa, ovatko jotkut niistä edes tylsiä? Se ainakin on mahdollista, että toinen kriitikko on väärässä.
Ensin pääkohdat pääkaupungin paikallislehden arvostelusta, sitten oma viritelmä Oulussa ilmestyvästä Kalevasta. Levy on Teemu Viinikainen Trion Hit It!
Ja ihan tasapuolisuuden vuoksi kerrottakoon, ettei Miles Davis koskaan levyttänyt Direction-kappaletta kitaristin kanssa. Eri livetaltioineilla "ulvovat" Joe Zawinulin, Chick Corean tai Keith Jarrettin sormiot, välillä myös Dave Hollandin sähköbasso. Ja että Weather Reportin levytys on vain ensimmäinen studiolevytys samasta kappaleesta, ei "alkuperäinen". Davis ehti taltioida sen pari kuukautta ennen konsertissa. 
Ja vielä sekin, että Viinikainen soittaa jokseenkin kaikkien jazz-kitaristien levyttämän Ellingtonin melodian samassa tempossa kuin jokseenkin kaikki jazz-kitaristit, eikä "häily" improvisaatioissa Cecil Taylorin, Evan Parkerin ja Anthony Braxtonin seuroissa viihtyvän Baileyn lähimaillekaan. Itse asiassa Viinikaisen keikoilta yleensä puuttuu levylle otettu sointivärin särökin, joten tässä ollaan hiukan lähempänä Barney Kesselia kuin brittiläista vipellysfreetä.

HS

Toki Viinikaisen, basisti Ville Herralan ja rumpali Mika Kallion kolmikko on muutenkin kekseliäs ja entistä energisempi.
Edistyksen kuulee ehkä parhaiten lainakappaleista – Joe Zawinulin Directions, Mercer Ellingtonin Things Ain't What They Used to Be –, joista yhtye irrottelee omanlaisensa mutta yhteismitattomat versiot.
Edellisessä kitara ulvoo kuin kappaleen useasti tulkinneen Miles Davisin levyllä, jälkimmäisessä säröinen puoliakustinen häröily lähestyy häilyvästi jo Derek Baileyn standardi-improvisointeja.


Kaleva

Kitaristi Teemu Viinikainen aloittaa omalla swing-melodialla ja pilkkoo seuraavaksi Duke Ellingtonin säveltämä bluesin lajityypin perusosiin. Siitä Hit It! –levy jatkuu nykyjazzille tyypillisellä melankolialla ja menevän boogie-riffin ympärille kootulla vapaalla improvisaatiolla.
                      Ideoiden hajonta on ennen levyn puoliväliä jo sitä luokkaa, ettei session täydellinen kirpoaminen tekijöiden käsistä enää yllätä.
                      Viinikainen uppoutuu yhtä syvemmälle instrumenttinsa elektronisen äänenmuuntelun mahdollisuuksiin, ja basisti Ville Herralan ja rumpali Mika Kallion aulius seurata mukana valuu pitkälti hukkaan.
                      Ilman säveltäjä Joe Zawinulin sormiota ja Wayne Shorterin saksofonia toteutettu trio-versio fuusioklassikosta ”Directions” on jo melkein tuskallista seurattavaa. Vertailukohtina ei tarvitse pitää Weather Report –yhtyeen alkuperäislevytystä tai Zawinulin myöhempiä big band –sovituksia. Itsenäisestikin arvioituna Viinikaisen kitara hukkuu jonnekin omaan napanöftään.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Keskarigate for Dummies


Three Stoogees vastasi Ilta-Sanomien kysymyksiin keskarigatesta(10.2.2015). Vasemmalta oikealla: tuntematon kloppi (kok), puheenjohtaja Ville Niinistö (vihr) ja jonkun eksä Mikael Jungner (sd). Tässä tarpeelliset oikaisut henkilöjärjestyksessä.

Ei, Larry, älä viitsi, Larry. Kepun pari vuotta vanha ajatus ruokakaupassa myytävän alkoholin tilavuusprosentin laskemisesta ei tekisi oluesta ”niukkuustuotetta”. Sitä saisi yhä ostaa niin paljon Siwasta kuin jaksaa kantaa, eikä kännikään kallistuisi jos ja kun veroseuraus laskisi mäyräkoiran hinnan sixpackin tasolle. Ja ei, kepu ei ehdota keppanan kieltoa tai keppanan viemistä Alkoon. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan 4,7 % prosenttia on kolmannen veroluokan eli ”keskarin” yläräja, kepun esille ottama 3,7 % on kolmannen veroluokan alaraja.

Ei, Curly, haista Curly. Sipilä ei ehdottanut keskarin ”blandausta”. Keskari ei ole juoma, se on kansanomainen nimi vanhentuneelle veroluokalle. Olut on juoma, jonka alkoholipitoisuus vaihtele tuotantoprosessin mukaan kahden ja reilun kymmenen prosentin välillä. Jotta oluen alkoholipitoisuus saataisiin pysymään mielivaltaisen lainsäädännön kolmannessa veroluokassa (4,7 %), siitä voidaan kemiallisesti poistaa alkoholia. Aivan kuten ns. pilsnerin tai ns. alkoholittoman oluen tuotannossa. Periaatteessa siis kaikki ”keskari” on jo blandattua. Käytännössä blandattuja ovat kaikki lonkut ja suurin osa siidereistä, jotka tehdään ns. panimoissa lisäämällä viinaa mehuun.

Ei, Moe, vedä käteen, Moe. Alkoholin kulutuksesta johtuvat sairaudet tai muut yhteiskunnalle koituvat kustannukset eivät ole seurausta ”kymmenestä prosentista” liikakäyttäjiä. Yli puolet veronmaksajan kukkarolle käyvistä krapulapäivän viettäjistä, syöpäsairaista tai varhaiseläkeläisistä kuvitteli olevansa kohtuukäyttäjiä. Julkisten alkoholihaittakustannusten suurin erä (25 %) aiheutui alkoholin käyttöön liittyvistä sosiaalihuollon kustannuksista, jotka olivat 224–267 miljoonaa euroa vuonna 2010. Toiseksi eniten (24 %) haittakustannuksia muodostui alkoholiehtoisista järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidon kustannuksista, jotka olivat noin 233 miljoonaa euroa. Eläkkeiden ja sairauspäivärahojen haittakustannukset olivat 182–271 miljoonaa euroa. Välittömien kustannusten lisäksi alkoholinkäytöstä aiheutuu työelämässä tuotannonmenetyksiä, joiden suuruudeksi arvioidaan vuosittain noin 500–600 miljoonaa euroa. Laskelmassa ovat mukana keskustan laivaristeilyt ja demarien vuotuiset jazz-juhlat Porissa.

Alkoholin aiheuttamat haittakustannukset ovat Euroopan alueella noin 1,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Erityisen Four Stoogees –idioottimaininnan saa vasemmistoliiton Annika Lapintie, joka osallistui keskustan gallup-menestyksestä hysterisoituneeseen populistiseen valehtelukampanjaan aivopierulla, jossa 1.3 prosenttia Euroopan kansantuotteesta on ”kultainen keskitie”: ei sitten tullut mieleen mitään, minkä nojalla Suomen onnistuneeseen (?) alkoholipolitiikkaan voisi ehdotta korjauksia?

P.S.

Ja ihan varmuuden vuoksi kerrotaan vielä tämäkin. 

Ruotsin kokemusten nojalla olisi ihan totta, että ruokaupan oluen alkoholitilavuuden lasku 3,7 prosenttiin lisäisi vahvempien oluiden myyntiä, ja on ihan totta, että ulkomainen viinaralli vilkaistusi. Mutta so fucking what? Samalla Ruotsissa laski myös alkoholin kokonaiskulutus 15 % (ja sen mukana viinakuolemat). Ennen sinänsä vähäpätöistä ja tavalliselle oluenlatkijalle merkityksetöntä lainmuutosta ruotsalaiset joivat viinaa samaan tahtiin suomalaisten kanssa, muutoksen jälkeen syntynyt ero pitänyt tähän päivään asti

torstai 5. helmikuuta 2015

Arkisto: Perämies Jokelan kotiinpaluu

Hyvää Runebergin päivää. Siteeraan itseäni. Aamulehden julkaisema arvostelu tänään palkitun kirjailijan edellisestä romaanista.

Valeperämies Jokela itkee seinää päin

Joni Skiftesvik: Perämies Jokelan kotiinpaluu. 315 sivua. WSOY 2011

Monelle lukijalle Joni Skiftesvik merkitsee luonnollista kertomisen tapaa, joka on lähinnä elämän kokemista ja muistamista.
Skiftesvikin novelli tai romaani sisältää tunnistettavan tyypin, joka reagoi uskottavalla tavalla vastoinkäymiseen. Hänellä on yhteisössä paikka, josta hän yrittää pyristellä irti, tai muistoja, joiden kanssa pitäisi tehdä sovinto.  Maailmaa ei kirjoiteta väkisin oudoksi, ainoastaan tiettyjä tapahtumakulkuja salataan kunnes draama edellyttää paljastusta. Peruslause on selkeä, miljöössä korostuu oululaisuus ja meri.
Toisinaan Skiftesvikin lukija samastuu kuvitteelliseen henkilöhahmoon, jolla on jotain sydämellään, mutta aina hän samastuu kirjailijaan, joka on asiassaan etevä. Lukijakin haluaisi olla etevä, hän haluaisi nähdä asiat laajemmasta perspektiivistä ja saada kiitosta hyvänä jutunkertojana.
Siinä, eikä suinkaan maailman kirjoittamisessa läpinäkyväksi sosiaaliraportiksi, on kivijalkaproosaksi kutsutun kirjallisen perinteen olemus.
Muutoin on vaikea sanoa ”tallentaako” Skiftesvik ylipäänsä mitään ”yhteisestä menneisyydestä”, vaikka joku kriitikko on sellaistakin väittänyt.
Toki Perämies Jokelan kotiinpaluussa on keskeisellä sijalla jääkäri ja laivanvarustaja Ragnar Nordströmin omistama s/s Oscar Midling, jonka englantilainen sukellusvene upotti vuonna 1940, koska epäili kieltotavaran vientiä Saksaan. Mutta muutoin romaanin maailma näyttää lähihistorian sijaan jonkinlaiselta Skiftesvikin omaksumalta myyttiseltä elämänpiiriltä.
Siinä ihminen jää asioiden monimutkaistuessa neuvottomaksi, joten ainoan moraalisen tuomion lausuu luonto. ”Onpa meri vihainen jollekin”, ajattelee Jokela kun katse turhaan etsii myrskyn karilta pyyhkäisemää kaljaasia.
Tässä, ja monessa muussa, uusi romaani on perin juurin tuttu. Sotakertomuksen, agenttitarinan ja salakuljetusjuonen ohella kirjailija saa lopulta ujutettua mukaan jopa isän ja pojan teeman.
Tarinoinnin motoksi voisi kuvitella lauseen sivulta 38: ”Elämä on täynnä valheita ja kertomatta jääneitä totuuksia.” Niukka johtopäätös tulee sivulla 303: ”Olisin voinut tehdä siellä joitakin asioita toisin, mutta en ollut tehnyt.”
Mikään itsetutkistelu tai muu identiteetillä ja itsetunnolla saivartelu ei muuta sitä tosiseikkaa, ettei Jokelasta tullut ihmistä joka hän olisi halunnut olla.
Monen juonenkäänteen johdosta Perämies Jokelan kotiinpaluu voisi olla tekijänsä viihteellisimpiä, mutta samalla se on yksi apeimpia. Aiemmasta tuotannosta tuttua asioiden loppuunsaattamista ei nyt ole, on vain unohtaminen, kunhan mies on ensin vääntänyt itkut Valpon sellin seinää päin.

Fakta: Kuka?

Joni Skiftesvik, s. 1948, entinen toimittaja, nykyinen kirjailija. Merikapteenin ja ahtaajan poika.
                      ”Todellisuuden arvaamattomuuden kuvaajana hänen asteikkonsa ulottuu loistavasti kerrotusta kaskusta moniaineksisiin temaattisiin sommitelmiin”, kehuu Pekka Tarkka kirjassaan Suomalaisia nykykirjailijoita (2000).
                      Esikoisteos Taivaankorjaaja ja puhalluskukkapoika (1983) sai J.H Erkon palkinnon, Finlandia-ehdokkuuksia on ollut kolme.

         

tiistai 3. helmikuuta 2015

Tietovisa: arvaa uutinen!


Tietovisa: arvaa uutinen! Kilpailun tarkoituksena on arvata, mitä toimittajan kirjoittama uutisotsikko tarkoittaa. Valitse vaihtoehdoista se, joka mielestäsi on lähinnä oikeaa.

”Vihreät vastustavat entistä vapaampaa kouluvalintaa, mutta hyödyntävät sitä käytännössä.” HS 3.2.2015, A 10.

A) Vihreät vastustavat kouluvalintaa, joka nyt on vapaampaa kuin ennen.

B) Vihreät vastustavat kouluvalintaa, joka ennen oli vapaampaa kuin nyt.

C) Vihreät vastustavat kouluvalinnan vapauttamista nykyisestä.

D) Vihreät kannattavat yläasteen koulujen erilaisia opetusohjelmia, joista voi valita kiinnostavimman, mutta suosittavat ala-asteelle oman koulupiirin koulua.

E) Tietovisan kysymys on kompakysymys. Lapsen koulun vaihtamiselle ei nykyisin ole kovin kummoisia lainsäädännöllisiä esteitä, jos sen uskoo parantavan lapsen matikan numeroa tai jos rehtoria on syytä luulla kommunistiksi, ja vaikea on myöskään kuvitella, että lainsäädäntöön pystyttäisiin tulevaisuudessa kirjoittamaan jokin kannuste, jolla muun kuin oman koulupiirin koulun valitseminen lähtisi nousuun nykytasosta (Turussa 40 % oppilaista käy muuta kuin asuinalueen mukaisen koulupiirin koulua).

F) Jos toimittaja opettelisi demonstratiivipronominin partitiivin selkeän käytön, niin tuosta voisi jotain ymmärtääkin.


Oikea vastaus on F.