sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Nillitysoikeisto ja vali-vali-vasemmisto?

Kateelliset suomalaiset vihaavat rikkaita ja muiden rikastumista, sanoi entinen Nokia-pomo Anssi Vanjoki pääomasijoitusyhdistyksen kevätseminaarissa: ”Suomalainen asenneilmapiiri muistuttaa neuvostotasavallan tunnelmia” (HS 30.3.2014, A4).
Tavallaan totta. Iso osa venäläisistä tuntee itsensä loukatuksi vääryyden uhriksi, analysoi toimittaja Jussi Konttinen (HS 30.2.2014, C13). Siis vähän niin kuin suomalaiseksi pääomasijoittajaksi.
Uhrin roolin omaksuvalla venäläisellä nillityksellä on kuulemma syvät historialliset juuret, suomalaisen nillityksen selitys löytyy jokaisen lapsuudesta. Jo leikkikoulun pihalla kaikki toisten ilkeydestä itse aiheutettuihin ongelmiin opitaan selittämään sillä, että ”ne on vaan kateellisia”. Aikuisiällä tätä tyhmyyttä sitten tiivistetään kevätseminaareissa. Ja EVAn tutkimuksissa.
EVAn asennetutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista uskoo, että muita suomalaisia riivaa ”kateuden ja latistuksen ilmapiiri, joka on kuihduttanut hyvätkin ideat” (HS 30.3.2014, A4). Omasta kateudesta ei kysytty, koska se ei olisi tuonut tilaajan haluamia tuloksia.
Tavallaan totta. Dataa tulkitsemalla voi nimittäin päätellä, että yli puolet suomalaista uskoo, että toisilla suomalaisilla on vain tyhmiä ideoita. Ja vääriä asenteita.
Päivän teema jatkuu pääkirjoitusaukeaman vasemmalta puolelta sen oikealle puolelle. Nillitysoikeiston lisäksi meillä ilmeisesti on ”vali-vali-vasemmisto” (HS 30.1.2014, A5). Houston, we have a problem…

Päivän sana: Enenevä


Ars Fennica meni sitten postmodernille tekotaiteelle, joka ei esitä lehmää, järven selkää tai suomalaista suurmiestä. Hienosti toimittaja Veikko Halmetoja silti veti Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen videoteokset mukaan yhteiskuntavastuuta korostavaan kulttuurikeskusteluun. 
Näin Halmetoja: ”Nykytaiteelta odotetaan yhä enenevässä määrin vastuuta ja yhtymäkohtia todellisuuteen” HS 28.3.2014, B3.
En tiedä kuka odottaa ja millä mielellä, mutta jopa perussuomalaiset ilmoittivat, että heidän vaaliohjelmansa esitys kulttuurin rahoituksen tiukemmasta poliittisesta arvo-ohjauksesta oli pelkkää pilaa. Voisiko nyt myös Halmetoja ilmoittaa, että oliko ministeriön asettamien virkamiestyöryhmien raporteista tuttu enenenetys myös jonkinlaiseksi pilaksi tarkoitettu?

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Viimeksi kuultuna: Extended Circle


Tord Gustavsen Quartet: Extended Circle. ECM 2014

Pohjoismaisen kansanmusiikin toi jazziin Esa Pethmanin sävellys Lullaby ja ruotsalaisen Jan Johanssonin levytys Folkvisor, molemmat vuodelta 1963. Perässä seurasivat Sakari Kukko ja nyt viimeksi norjalainen Tord Gustavssen Trio.
                      Gustavssenin sävelkynästä on lähtenyt niin laajaa kuulijakuntaa koskettavia melodioita, että ensilevy nousi kotimaansa pop-listoille. Gustavsenin peruskieli on tunnistettavasti polkkaa mollissa, harvemmin edes sen perinteistä urbaania versiota, foxtrottia. Vanhemmalle väelle se voi olla nostalgiaa, hipsterille retroa, mutta kaikille jotain nykyjazzin valtavirrasta erottuvaa.
                      Tosin viiden levyn jälkeen voi olla aika tehdä eroa myös omaan menestyskaavaan, mitä kvartetiksi laajentuneen yhtyeen Extended Circle myös yrittää. Yrityksen tulos on pianisti-säveltäjän yhä syvempi uppoutuminen melodian antaman fokuksen sijaan omien sointivärien efekteihin. Kielteistä vaikutelmaa lisää saksofonisti Ture Brunborgin eksyminen Jan Garbarek –imitaatioihin.
                       Toisinaan taiteilijan ongelma on se, että hän jää loistavan esikoisteoksensa varjoon. Toisinaan taas se, että uuden etsintä kääntyy väärään suuntaan.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Asioita, jotka ovat omituisempia kuin Borges: Akupunktio


Asiallisista lähtökohdista [Jorge Luis] Borges kehittää omintakeisia ajatusrakennelmia, jotka asettavat tieteen, taiteen ja kulttuurin totunnaiskäsitykset uuteen valoon. Kielen ja ajatusmaailman loputtomat mahdollisuudet ovat Borgesin kokeilujen kohteena.” --Suomalainen tietosanakirja.

Maailmankaikkeutta ole mahdollista luokitella muuten kuin mielivaltaisesti ja umpimähkään.” --Jorge Luis Borges,


Yle Areenan dokkarisarjassa akupunktiolääkäri lupasi parantaa mm. kaljuuden ja impotenssin. Kiitos ei, nyt on vaivana tämä keuhkoputken tulehdus, viikko kolme, jota perinteinen kiinalainen lääketiede ei osannut diagnostisoida. Joten länsimaisella mennään, Pulmicort 200 mg. Ja miten olisi osannut, kun edes akupunktiopisteiden sijainti ei perustu – sanotaan nyt vaikkapa – anatomiaan vaan astrologiaan.
Vähän erikoiselta kuulostavan ratkaisun selitys on siinä, että kiinalainen lääketiede kielsi ruumiinavauksen. Anatomian opituntien tilalla oli sitten horoskooppi, almanakka ja maantiede: kehon 365 osaa perustuivat päivien määrään vuodessa, ja 12 meridiaania vastaavat Kiinan kahtatoista suurta jokea. Meridiaanit puolestaan kuljettavat qitä, joka on elävän kuolleesta erottavaa elämänenergiaa, ja qi järjestyy lin mukaan, jota taas tulkitaan kiinalaisen kosmologian eikä anatomian käsiteillä (anatomiaahan kiinalaisilla ei ollut).
Kuuluisassa novellissaan John Wilkinsin analyyttinen kieli Jorge Luis Borges sepittää kiinalaisen sanakirjan, jonka mukaan ”eläimet jakautuvat seuraaviin ryhmiin: a) Keisarille kuuluvat, b) balsamoidut, c) kesytetyt, d) siat, e) merenneidot, f) tarunomaiset, g) juoksukoirat, h) tässä luokitellut, i) ne jotka riehuvat kuin hullut, j) lukemattomat, k) hienonhienolla kamelinkarvasiveltimellä piirretyt, l) ja niin edelleen, m) juuri nahkansa luoneet, n) etäältä kärpästä muistuttavat” (suomennos Matti Rossin).
Sepitelmä on kieltämättä yhtä erikoinen kuin todellisuuskin, mutta ei ihan yhtä monimutkainen. Akupunktion tapauksessa monimutkaisuus ei perustu luonnon tai ihmisruumiin kompleksisuuteen eikä sen osien hierarkisuuteen, vaan kompleksiseen ja hierarkiseen kiinalaiseen yhteiskuntaan. Jotta tieto, joka synnyttää aseman ja sitä kautta valtaa, olisi vain valikoidusti, valvotusti ja vaikeasti saatavissa, pitää itse tiedonkin olla valikoitua ja vaikeaa. Vaikka tuo vaikeus sitten perustuisikin ihmisen rajattomaan mielikuvitukseen eikä luotaamattomaan todellisuuteen.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Fiktion olemus?


Mitä tammikuun kirja-ale opetti minulle fiktion olemuksesta?

”Huolimatta kertojan huolellisesti rakentamasta peitetarinasta tekstin ei-mimeettisellä tasolla, mimeettisen tason alla piilevä mystiikka hohkaa kausaalisen kankaan läpi.” --Dorrit Cohn: Fiktion mieli (2006).

Eli siis Kuolema Venetsiassa -kertomuksen kertoja ei erikseen kommentoi Gustav von Aschenbachin kohtaamien ihmisten pahaenteisyyttä ja epätodellista yhdennäköisyyttä, vaikka lukija ei voi olla sitä huomaamatta?
En nyt oikein tiedä, onko Cohnin valitsema ”fantastinen” sattuva termi, kun houreenomainen olisi arkisempi ja symbolinen tai myyttihistoriallinen aikakauden kirjalliselle elämälle uskollisempi.
Narrativistina Cohn myös kirjoittaa paljon siitä, miten ”teoksen takana piilevä kirjailija viestittää jotakin, mitä teoksen sisällä piilevä kertoja ei huomaa”. Entäpä sitten se, miten teoksen takana piilevä kirjailija viestittää jotakin, mitä teoksen edessä istuva lukija ei huomaa, koska Thomas Mannin viittaukset manalaan johdattavaan jumala Hermekseen (Aschenbachin kohtaamat ”fantastiset” hahmot) olivat aikalaislukijalle ilmeisempi kuin nykylukijalle?

”Tiedän puhuvani käsittämättömiä, kun väitän että todellisuus – tuo perin venyvä käsite -, olevaisen mahdollisimman tarkka tunteminen, on ihmisten yhteinen kosketuskohta ja väylämme asioihin, jotka ovat todellisuuden tuolla puolen.” --Marquerite Yourcenar (motto Jose Saramagon romaanissa Balthasar ja Blimunda).

Hyvä, että tiedät, mutta sinänsä hyvin sanottu.

”Once upon a time there lived in BerlinGermany, a man called Albinus. He was rich, respectable, happy; one day he abandonedhis wife for the sake of a youthful mistress; he loved; was not loved; and his life ended in disaster.
This is the whole of the story and we might have left it at that had there not been profit and pleasure in the telling; and althoughthere is plenty of space on a gravestone to contain, bound in moss, the abridged version of a man's life, detail is always welcome.” --Vladimir Nabokov: Laughter in the Dark (1938).                                                                       

Vielä paremmin sanottu. Kahdella sanalla sanottuna: naulan kantaan.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Samanhenkinen porukka


Toukokuun Eurovaalit 2014 lähestyvät. Yliopistoväen ja muun akateemisen sivistyneistön on korkea aika etsiä itselleen samanhenkisiä ehdokkaita sopivista puolueista. Tässä vähän taustatietoa valintaa helpottamaan.

Ylempien korkeakoulututkintojen nojalla vaalien kaksi akateemisinta puoluetta ovat vihreät ja perussuomalaiset: molempien ehdokaslistoilla neljä tohtoria puoluetta kohti. Tässä tosin perussuomalaiset vievät sikäli voiton, että maisterit mukaan lukien heillä on enemmän nimenomaan yliopistoissa työtä tekeviä ehdokkaita. Vasemmistoliitto jää selkeästi jälkeen kahdella tohtorilla, mutta lyö kuitenkin kokoomuksen (väitöskirjoja nolla).

On se hyvä, että tämä on blogi eikä kolumni. Ei tarvitse keksiä jutun kärkeä, kun tämä vertailu oli jotenkin hiljentävä. Maan johtaviin puoluetutkijoihin kuuluva Rauli Mickelsson muisteli tuolla juuri toisaalla, että kokoomus oli ennen professoripuolue, sitten 1950-luvulta alkaen maisteripuolue, mutta ”entäs nyt?”. Itselläkin enempi mielessä pyörivät nämä kysymysmerkit. Toivon silti viisautta kaikille äänestäjille, puoluekannastanne riippumatta.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Anschluss


Sunnuntaina 16.3.2014. Krimillä, Ukrainassa. Anschluss.

Mitä oli hyödyttänyt heidän sitkeä taistelunsa tässä jokivarressa. Mitä oli hyödyttänyt muutama päivä sitten tehty vastaisku. Asemat oli jätettävä.
                      Niin. He olivat hävinneet. Saaneet rangaistuksen. Mistä se oli tullut, siihen tulisi varmasti monenlaisia vastauksia. Eräs myönteinen seikka siinä asiassa sentään oli. Kohtalo oli vapauttanut heidät kaikesta vastuusta antamalla heille selkäsaunan. Mitä olisikaan merkinnyt voitto. Vastuuta. Vastuuta teoista jotka kerran olisivat vaatineet hyvityksen. Niin kauan kun ihmiskunnan historiallinen liike jatkuu, niin kauan on edellinen tapahtuma seuraavan syy. Ja syyssä on vastuu. Ken hallitsee syytä, hän vastatkoon seurauksista.
                      [--]
                      Jyrinä jatkui. Mahtavana pauhuna se kantauui kauaksi läpi kuulakkaan syysaamun ilman. Se jauhoi vielä viimeisillä hetkilläkin aivan kuin julistaen mahtavuudestaan hurmaantuneena: Voi voitetuita!
                     Mutta heidän ei tarvinnut sentään pelätä sen kaiuissa kuuluvaa ääntä: Voi voittajia!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kolmas kategoria


Tiedeyhteisöjen nimeämät asiat voidaan jakaa kolmeen kategoriaan

1) Asiat, jotka voidaan havaita.
2) Asiat, jotka voidaan päätellä havaitun perusteella.
3) Asiat, jotka on välttämätöntä kuvitella, jota havainnot vastaisivat johtopäätöksiä.


Smithin merkantilismi, Marxin luokkataistelu, Darwinin luonnonvalinta, Goffmanin vuorovaikutusjärjestys ja Bourdieun distinktio ovat esimerkkejä toisesta kategoriasta. Metafyysikkojen eetteri, Smithin näkymätön käsi, Dawkinsin itsekäs geeni, Hardtin imperiumi ja (Nassim Nicholas) Talebin antihauras ovat esimerkkejä kolmannesta kategoriasta. 


Kolmannen kategorian käsitteille on ominaista, etteivät ne niinkään edistä tiedettä kuin tutkijan "urasuunnittelua" (Ernst Mayr). Toinen kolmannen kategorian ominaisuus on rajattomuus ja joustavuus. Mikään rajallinen faktojen tai tulkintojen määrä ei riitä sen kritisoimiseksi tai kumoamiseksi, sillä käsite itse torjuu oman tyhjentävän käsitettävyytensä, ja voi näin tuottaa loputtoman määrän (termin käyttäjän) oikean tulkinnan täydennyksiä tai (termin kriitikon) väärinymmärryksiä.

Nimetty asia ei välttämättä tai pysyvästi kuulu tiettyyn kategoriaan, vaan asemaan vaikuttavat tieteiden ja tieteen välineiden kehitys. 2012 Higgsin bosoni siirtyi toisesta kategoriasta ensimmäiseen. Itsekkään geenin siirsi toisesta kategoriasta kolmanteen epigenetiikan tutkimus. Tieteellisessä keskustelussa käytetään myös usein nimien kaltaisia termejä, jotka eivät kuuluu mihinkään edellä mainituista kategorioista. Esimerkiksi ”meemi” ei ole nimi, vaan geenistä johdettu metafora, kielikuva.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Keskeneräinen sanakirja: Akateeminen vapaus


Akateeminen vapaus

Much literary criticism comes from people for whom extreme specialization is a cover for either grave cerebral inadequacy or terminal laziness, the latter being a much cherished aspect of academic freedom.

--John Kenneth Galbraith