”So Republicans are spreading disinformation
about health reform because it works, and because they can — there is no sign
that they pay any political price when their accusations are proved false. And
that observation should scare you. What happens to the Congressional
Budget Office if a party that has learned that lying about numbers works takes
full control of Congress? What happens if it regains the White House, too?
Nothing good, that’s for sure”
Everywhere you look these days, you see Marxism
on the rise. Well, O.K., maybe you don’t — but conservatives do. If you
so much as mention income inequality, you’ll be denounced as the second coming
of Joseph Stalin; Rick Santorum has declared that any use of the word “class”
is "Marxism Talk.”
In the right’s eyes, sinister motives lurk everywhere — for example, Georhe Will says, the only reason progressives favor
trains is their goal of “diminishing Americans’ individualism in order to make
them more amenable to collectivism.”
“So
here’s what you need to know: Yes, the concentration of both income and wealth
in the hands of a few people has increased greatly over the past few decades. No,
the people receiving that income and owning that wealth aren’t an ever-shifting
group: People move fairly often from the bottom of the 1 percent to the top of
the next percentile and vice versa, but both rags to riches and riches to rags
stories are rare — inequality in average incomes over multiple years isn’t much
less than inequality in a given year. No, taxes and benefits don’t greatly
change the picture — in fact, since the 1970s big tax cuts at the top have
caused after-tax inequality to rise faster than inequality before taxes.”
Uusi keskiaika tulee oikealta ja alkaa Amerikasta, huomasi
toimittaja Elina Grundström päivän lehden pääkirjoitusaukeamalla.
Republikaanien
ohjelmallinen epäluulo tiedettä kohtaan ei rajoitu enää monitieteiseen
ilmastontutkimukseen. Yhä useammin taloustiede, oikeiston vanha suosikki,
leimataan akateemisen vasemmiston salajuoneksi ja talouden fundamentaalisia
käsitteitä lyödään Marx-leimakirveellä.
Elinan
kolumniin juuri sen verran lisättävää, että ei vain Amerikassa. Kyllä myös
meillä Suomessa.
”Marxin analyysi oli oivaltava, mutta hänen
politiikkasuosituksensa olivat seinästä repäistyjä”, kirjoittaa blogissaan
Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto jne. Penttilä (”Pikettyn pähkähulluidea” 29.5.2014): ”Thomas Pikettyn kanssa näyttää olevan samalla tavalla”, Penttilän mukaan taloustutkija Piketty olisi edellisen illan
A-Studiossa ehdottanut verotuksen progression nostamista Suomessa. Yle Areenan
klipin mukaan Piketty vastasi toimittajan kysymyksen korkean veroasteen maista
yleensä: ”Miten pääomien kasautumista ja tuloeroja voitaisiin tasata?” Tutkijan
mukaan yksi vaihtoehto olisi kokonaisveroasteen pitäminen ennallaan, mutta
marginaaliverotusta nostettaisiin.
Pikettyn vastauksen ja Penttilän
blogi-merkinnän välillä on eroa. Ja ero on siinä, ettei Penttilä tahallaan tai
tahattomasti osaa sanoa, mitä sanottavaa Pikettyllä on pääomien keskittymisestä
– ja miksi. Niinpä Penttilä piiloutuu keskiluokan (huokaus) selän taakse, jonka
verotaakka hänen mukaansa on ”Suomessa Euroopan kirein” (syvä huokaus).
Ei ole, mutta se nyt on enemmän
sivuseikka, vaikka verojärjestelmää onkin 2000-luvulla muutettu pois
progressiosta ja kohti tasaveroa – siis tulojen verottamisesta kulutuksen
verottamiseen. Kerrataan nyt kuitenkin lyhyesti, että vuonna 2012 Suomen
veroaste oli 44,1 prosenttia, jossa laskua vuodesta 2000 on yli kolme
prosenttia. Kansainvälisessä vertailussa Suomen veroaste jää Tanskan, Ranskan,
Belgian, Italian ja Ruotsin taakse.
Olennaisempaa Pikettyn ja kotimaisen verojärjestelmän
ymmärtämisen kannalta olisi se, että suomalaisen keskiluokan ostovoima on
eurooppalaisittain heikko. Heikkoutta eivät selitä korkeat verot, vaan matalat
palkat. Matalia palkkoja taas on tapana selittää korkeilla veroilla:
hyvinvointivaltiossa kansalainen ei tarvitse yhtä paljon omaa rahaa vaikkapa
koulutukseen tai terveydenhoitoon kuin Amerikassa.
”Akavan tilastojulkaisusta mukaan
vajaat 3 000 euroa ansaitsevissa toimihenkilöissä suomalaisten
työntekijöiden ostovoima jää 78 prosenttiin Länsi-Euroopan keskiarvosta ja noin
puoleen esimerkiksi sveitsiläisten ja luxemburgilaisten ostovoimasta.
Reilut 5 000 euroa kuukaudessa ansaitsevat
keskijohdossa tai muissa vastaavissa asiantuntijatehtävissä työskentelevät
suomalaiset jäävät ostovoimaltaan koko Länsi-Euroopan viimeisiksi. Heidän
palkkansa ostovoima on vain 71 prosenttia koko alueen keskiarvosta” (Taloussanomat 10.2.2012)
Penttilän mainitsema ”signaali”,
jonka mukaan koulutus ei kannata, ei siis ilmeisesti tule verottajalta. Se
tulee yrityksiltä. Yrityksille Suomen matalat palkat ovat kilpailuvaltti. Ja
jos tämä pitää paikkansa, valtti ovat yhtä hyvin myös Penttilän parjaamat verot.
Mitään hätää ei tästä toisin koeta edes toimihenkilöiden etujärjestössä. Akavan
tutkimuspäällikkö Eugen Koev: ”Hyvätuloisuus on suhteellinen käsite ja riippuu
siitä, mihin verrataan. Korkeakoulutetut suomalaiset eivät tienaa
kansainvälisesti kovin kummoisia summia, mutta suomalaisittain palkka on hyvä”
(Talousanomat).
Penttilän blogi jatkuu: ”Kireä
ansiotulon verotus ei poista tuloeroja vaan kasvattaa niitä. Jyrkkä progressio
pitää huolen siitä, että yksikään ihminen ei rikastu työtä tekemällä.
Vaurastuminen onnistuu vain loton, ammattiurheilun tai perimisen kautta. Tätäkö
Piketty haluaa?”
En viitsi jatkuvasti vastata tuohon samaan kysymykseen. Se kuluu sarjaan, jota somessa kutsutaan trollaukseksi.
Ei minua silti sanottavasti
vaivaa, ettei porvari jaksa lukea uutta taloustutkimusta tai edes seurata sitä
sanomalehdistä. Minua vaivaa se, ettei pariin kuolleeseen oikeistomeemiin
takertuva porvari näytä lainkaan ymmärtävän miten hyvinvointiyhteiskunta
oikeasti toimii, miten Euroopan kyky tuottaa enemmän uusia työpaikkoja kuin
Yhdysvallat perustuu hieman systemaattisempiin ja monimutkaisempiin seikkoihin
kuin yksittäisen ihmisen rikastumistoiveisiin tai mitkä asiat ovat Suomen
kilpailukyvyn kannalta olennaisia – ja miten Penttilän muiden maiden ongelmaksi
uskoma varallisuuden keskittyminen on taloushistorian valossa aina johtanut
talouskasvun hidastumiseen.
Ylen talousjournalismia, pääuutislähetys 2.6.2014.
Finanssialan keskusliitto sai
ilmaista puheaikaa näkemykselleen, että EU:n komission esittämästä
rahoitusmarkkinaverosta seuraa heinäsirkkoja ja rutto. Kahden elinkeinoelämän
edustajan rinnalle ei löytynyt kolmatta, joka olisi selittänyt esityksen
perusteet tai nähnyt siinä jotain hyvää.
Sen sijaan Yle aloitti ja päätti raportin 20 henkeä työllistävään
yrittäjään, jolla oli vaikeuksia järjestää yrityksen laina-asiat sukupolven
vaihdosta varten. Mitäköhän sillä oli tekemistä rahoitusmarkkina kanssa?
Rahoitusmarkkinavero on
transaktioihin eli tehtyihin kauppoihin perustuva veromalli. Vero olisi 0,1 prosenttia
osakkeilla ja joukkovelkakirjoilla käytävästä kaupasta sekä 0,01 prosenttia
johdannaiskaupasta. Ylen suora vihjaus, että rahoitusmarkkinavero horjuttaisi
pankkien perinteisen talletus- ja luototustoiminnan kannattavuutta, ja sitä
kautta vahingoittaisi yritystoimintaa, ei perustu todellisuuteen.
Suomen Pankin ”Raha ja luotto
rahapolitiikassa” -julkaisun mukaan ”raha on nykyisin pääosin aineetonta, vain
numeroita pankkien tietokoneissa. Se onkin pohjimmiltaan pelkkää luottamusta
siihen, että joku lopulta vastaa maksusitoumuksesta. Raha on velkarahaa,
käytännössä keskuspankin (keskuspankkiraha) tai yhä hallitsevammin
talletuspankkien (pankkiraha) likvidiä velkaa, jota voidaan käyttää
maksuvälineenä. Pankkiraha, eli likvidi pankkitalletus, syntyy nykyisin
valtaosin pelkkänä tilikirjauksena luotettavan talletuspankin myöntäessä
luottoa asiakkaalleen. Tässä ostovoimaa syntyy tyhjästä”.
Rahan kysyntää lisäävät siis
esimerkiksi Ylen raportissa esitetyn yrityslainan kysyntä. Kun pankki myöntää
lainan, kierrossa olevan rahan määrä lisääntyy. Kun yrittäjä lyhentää
lainapääomaa, kierrossa olevan rahan määrä vähenee. Lainan korot raportin
yrittäjä maksaa kierrossa olevalla rahalla. Eikä johdannaiskaupasta
mahdollisesti perittävä vero vaikuta yrittäjän ja pankin rooliin millään
tavoin.
Annankin Ylelle ilmaisen neuvon.
Kun se seuraavan kerran teettää uutisensa Finanssialan keskusliitolla, sanokaa
niille, että nyt me otetaankin tähän velkaisen yrittäjän sijaan sairas
eläkeläinen. Suomessa kerättyjä eläkevaroja ei rahastoida vaan ne sijoitetaan.
Siksi kuviin voitaisiin ottaa keskusliiton toimitusjohtaja Pia-Noora Kauppi
vuodattamaan kyynel eläkeläiselle, jonka vanhuuden turvaa EU-komissio haluaa
rokottaa.