perjantai 27. kesäkuuta 2014

Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?


Suomen perustuslaki, 2 luku Perusoikeudet, 6 § Yhdenvertaisuus. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Hyvä lakivaliokunta ja perustuslakivaliokunta, mikä tässä nyt on niin vaikeaa? Perusoikeudet, kuten yhdenvertaisuus, on kirjoitettu takaamaan yksilön perusoikeudet. Se painottaa, ettei kyseisiä oikeuksia tule tarkastella luokittelemalla yksilöitä jonkin henkilöön liittyvän syyn perusteella. Siksi hetero- ja homoseksuaalien juridisen aseman vertailu ja vastakkain asettelu moraalin, perinteen tai uskonnon nojalla, ei ole ainoastaan turhaa ja turhauttavaa. Se on perustuslain hengen vastaista. Kysymys nyt kerta kaikkiaan ei ole homojen ja heteroiden yhdenvertaisuudesta, vaan Matin ja Maijan, Tiina tai Peran yhdenvertaisista perusoikeuksista. Piste.

En tiedä, onko nykyinen avioliittolaki ainoa lainkohta, joka huonon lainsäädännön seurauksena on ristiriidassa perustuslain kanssa, tai onko se mahdollisesti ristiriitaisista lainkohdista merkittävin. Historiasta kuitenkin tiedän, että yksilöllisyyden nimissä itseään markkinoiva oikeisto on aina viimeiseen turhaan eleeseen asti vastustanut yksilön itsemääräämisoikeutta ja henkilöön liittyvistä syistä (varallisuus, uskonto, poliittinen vakaumus, sukupuoli, sulkupuolinen suuntautuminen) riippumattomia perusoikeuksia. Alkaen yleisestä äänioikeudesta. Näin on myös nyt. Näin toimiessaan kokoomuksen, keskustan, kristillisten ja perussuomalaisten kansanedustajat ovat esittäneet useita, yleensä sekavia perusteluja sille, miten he ovat äänestyspäätöksissään seuranneet oikeutta ja totuutta. Vielä on kuulematta, miten he katsovat seuranneensa kansanedustajan kolmatta velvollisuutta, perustuslain noudattamista.

22 § Perusoikeuksien turvaaminen. Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. 29 § Kansanedustajan riippumattomuus. Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti