Otan kantaa talouteen ja demokratian olemukseen

Ajatuspaja Liberan toimitusjohtaja Elina Lepomäki (kok) on diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri, joten hän on varmasti hyvä monissa asioissa, esimerkiksi laskennossa. Yhtä hyvä hän ei ole hyvien vertausten keksimisessä. Kuten ei nähtävästi moni muukaan yhteiskunnallinen keskustelija.

Äskettäin AKT:n edustaja vertasi saarretun venäläisaluksen merimiehiä ”orjatyövoimaan”, mistä Lepomäki pahoitti blogissa mielensä.

Kuulostaa tosiaan ”propagandalta” (Lepomäki), mutta olisiko siinä silti jotain olennaiseen osuvaa? Orjataloudesta poikkeava tasa-arvo työntekijän ja työnantajan välillä ei varmaankaan edellytä, että molemmilla on avoauto, huvipursi, rantahuvila, Rolex ja laiha vaimo. Anteeksi puoliso. Mutta jokin minimi voitaisiin silti asettaa.

Orjuuteen rinnastettavaa voisi olla esimerkiksi se, että työntekijän palkka riittää juuri ruokaan ja yhteisasuntoon kolmen muun perheen kanssa, mutta vasta työnantajan tulot mahdollistavat koulutuksen, terveydenhoidon ja harrastukset.

Voin helposti kuvitella, että venäläisaluksen maksamissa palkoissa voisi olla jokin tämän kaltainen vinoutuma.

Lepomäen omista vertauksista mainittakoon Suomen hallitus ja Kiinan hallitus. Pari vuotta vanhan haastattelun mukaan Kiina on tässä vertailussa esimerkillinen, koska Suomen hallituksessa oli vain yksi talousalan tutkinnon suorittanut (Erkki Tuomioja), mutta Kiinassa ”kaikki jäsenet ovat joko diplomi-insinöörejä tai juristeja”.

Vertaus on johdonmukainen henkilöltä, jonka mukaan demokratia ei ”puutteidensa” vuoksi voi olla ”perimmäinen päämäärä”, ja joka ei aktiivisen kirjoittajauransa aikana ole löytänyt markkinoista muuta puutetta kuin sääntelyn. Siksi demokratian pitää olla ”alisteinen markkinoille”. Johdonmukaisuudestaan huolimatta on vaikea nähdä, että vertaus osoittaisi tai selittäisi niitä eroja, jotka suomalaisen ja kiinalaisen yhteiskunnan välillä ovat olennaisia.

Siis propagandaa eli ei, mutta tällä kertaa retoriikkapisteet menevät ATK:lle. Samalla tuomaristo toteaa, että tulevaisuudessa mm. työväenliikettä, päivähoitoa, ansiosidonnaista työttömyysturvaa, veroprogressiota ja finanssivalvontaa lopetettavaksi toivovaa Elina Lepomäkeä kielletään loukkaantumasta, jos joku vielä kutsuu häntä tai Liberaa ”äärioikestolaiseksi”.

P.S.

”Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n keskiviikon yllätyslakko tulee kuin tilauksesta niille, jotka kaipaavat kovempia rangaistuksia laittomista lakoista.” HS 12.6.2014.

”Käytettävissä olevan tiedon mukaan AKT:n lakko oli laillinen, mutta laittomat lakot jne.” EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies, Yle Uutiset 12.6.2014.

Hesarilla ei sitten ollut käytettävissä tietoa? Käyttämättömissä olevien tietojen mukaan lakon kustannukset ovat ”valtavat” (EK:n Ilpo Kokkila), ”miljoonia” (EK:n Tiina Haapasalo), ”ehkä kymmenen miljoona” (Haapasalo). Tarkkoja laskelmia ei siis ole eikä tule, mutta menetysten maksajiksi on julkisuudessa arveltu ”tunnollista suomalaista työntekijää” (Kokkila). Tämä tarkoittaisi, ettei ainakaan EK:n asiantuntijoilla ja Hesarin pääkirjoitustoimituksella ole syytä huoleen.

Duunari teki kesäkuun toisella viikolla tyhmyyksiä. Laivojen saarrot, mikäli niihin on aihetta, kuuluvat vallitsevan sopimus- ja oikeuskäytännön mukaan Merimies Unionille. AKT:n roolina voi olla niiden tukeminen. Lisäksi kohuttu lakkopäätös tehtiin puutteellisiin tietoihin perustuvan väärän johtopäätöksen nojalla.

Perusteeksi mainittu luottamusmiehen ”uhkailu” laivanvarustajan taholta oli aika rutiinimaista juristeriaa, jossa riitatilanteessa korvauksia luvataan hakea virka- tai luottamushenkilöilta henkilökohtaisesti. Sellaisen toteutuminen vaatisi monta oikeusporrasta ja tuottamuksellisuuden arviota, eikä käytännössä johda mihinkään.

Muta miksi sitten duunarin tyhmyyksien pitää johtaa porvarin valehteluun?

Ihan vain kysymällä Hesari olisi saanut selville, että EK:n sepite miljoonavahingoista perustui skenaarioon, jossa lakon pysäyttämät tavarat eivät menisi koskaan perille, vaikka lähtivät jo seuraavana päivänä, ja johon vielä lisättiin ”arvio” lakon Suomelle aiheuttaman ”imagohaitan” kerrannaisvaikutuksista.

Mitähän ne nyt mahtaisivat yhden päivän työnseisauksesta olla eurooppalaisilla markkinoilla, jossa samaan aikaan mm. Norjassa ja Ranskassa tavaraa ovat seisottaneet viikkojen mittaiset satama- ja rautatielakot?