keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Tyrmäyksiä ja saivartelua


”Tutkijat tyrmäävät”, otsikoi Image-lehti verkkosivullaan: ”Poliisiammattikorkeakoulun Maahanmuutto ja turvallisuus -raportti ei täytä tutkimuskriteerejä.” Ja syystäkin tyrmäävät. Mutta tartun silti muutamiin yksityiskohtiin. Kuten tutkijat tekivät lukiessaan Poliisiammattikorkeakoulussa laadittua julkaisua. Imagen juttu löytyy tästä, raportti puolestaan tästä.

Image: ”Raportti vilisee muita ongelmallisia käsitteitä, kuten mm. ’musta ihonväri’ ja ’muslimiuskonto’ (s.54).

Islamin usko olisi varmaan ollut korrektimpi ilmaisu kuin ”muslimiusko”. Mutta koska en itse halua saivarrella termin ”musta ihonväri” tarpeellisuudesta, en myöskään saivartele siitä, että molemmat virheet ovat sivulla 53, eivät sivulla 54, kuten Imageen kirjoittaneet tutkijat väittävät. Sen sijaan totean, että Turun Aboa Vetus & Nova -museon perusnäyttelyn laatineet ammattimaiset tutkijat nimeävät erään keskiaikaisen esineen ”islamilaiseksi lasinpalaksi”, mutta mistään dokumentista ei käy ilmi, että onko kyseessä lasinpalan kääntymys islamin uskoon vai kenties pakkokäännytys.

Kaikenlaista siis sattuu, enkä Poliisikorkeakoulun julkaisuja aiemmin lukeneena kyseenalaista ajatusta, etteikö maasta löytyisi pätevämpääkin tutkimushenkilökuntaa. Enkä itsekään – vähäisellä akateemisella kokemuksella – puhuisi julkaisusta tutkimuksena, kun kyseessä kuitenkin on painottamista vaille jääneen kirjallisuuden kirjallisuusraportti. Raportin johdanto ei myöskään liioittele puhuessaan "aiemmin hajallaan" olleista ”havainnoista”, jotka nyt ovat saanet jonkinlaisen otsikoidun listan muodon.

Kysyn sen sijaan, että onko kritiikin sävyä ja pilkkujen hiontaa innostanut raportin saama, osin vinoutunut mediajulkisuus, jossa tiedot maahanmuuttajien elämää vaikeuttavasta syrjinnästä on unohdettu, mutta sen sijaan nostoksi valittiin löyhimmin lähdeviitoitettuja uhkia etnisten vähemmistöjen slummiutumisesta. Yhtä suuren maininnan vaikkapa Hesarin jutussa olisi voinut ansaita se raportin välittämä tieto, että muukalaisvihamieliset poliittiset liikkeet syntyvät etnisesti valkoisissa (ongelmallinen termi) asuinyhteisöissä, ja että yhteisöissä, joissa mustat ja valkoiset (kaksi ongelmallista termiä) tai eri uskontokunnat tapaavat toisiaan normaalin arjen puitteissa, em. ääriliikkeiden kannatus on vähäisempää. Kertoo nimittäin aika paljon siitäkin, että millaisista maalaiskunnista tyypillinen Rajat kiinni! –henkilö on kotoisin, mikäli asian vaivautuu tarkistamaan tyypillisen tyypin FB-profiilista.

Lisäksi kysyisin raporttia moittineilta tutkijoita esimerkiksi tästä kohdasta: miten meni, noin niin kuin omasta mielestä?

Image: ”Sitä aiemmin (s. 22) raportissa esitellään tilastoja turvapaikanhakijoista, josta vailla mitään selitystä asiayhteydestä siirrytään tilastoihin kansalaisten turvattomuuden kokemuksista, ikään kuin linkki olisi itsestään selvä.”

Raportti: ”MTV3:n marraskuussa 2015 teettämän kyselyn mukaan 36% suomalaisista koki turvallisuuden heikentyvän paljon ja 45% jonkin verran turvapaikanhakijoiden suuren määrän myötä. Vain 17% vastanneista koki ettei ilmiöllä ollut vaikutusta turvallisuuteen. Kantaansa tietämättömien osuus oli 2%.” (s. 22).

Linkki maahanmuuton ja turvattomuuden kokemusten välillä ei tosiaan ole itsestään selvä. Mutta selvästi Imageen kirjoittaneet tutkijat välttävät tässä kertomasta, että ”tilastot turvapaikanhakijoista” olivat tilastoja turvapaikanhakijoiden kasvavasta määrästä vuonna 2015, ja että kansalaisilta on selvästi kysytty, miten kasvava määrä vaikuttaa heidän tuntemuksiinsa turvallisuudesta.

Pidän muuten MTV:n teettämän kyselyn kysymystä tällaisille kyselyille tyypillisen johdattelevana, ja pidän tutkijoiden tapaa esitellä tämä raportin kohta tällaiselle akateemiselle keskustelulle tyypillisenä saivarteluna. Ei, korjaan, tällaiselle akateemiselle keskustelulle tyypillisenä älyllisenä epärehellisyytenä.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Luvullinen lisääntyminen: Bluffi - katson ja korotan


Kuinka paljon Suomen tulee rajan yli prosentteja ja kuinka paljon oleskeluluvan saavia turvapaikanhakijoita?

Kysymys ei ole kaikkien mielestä niin typerä kuin miltä se kuulostaa. Tai siis ei euroedustaja Jussi Halla-ahon, ps, mielestä, joka käy omalla FB sivullaan kovaa taistelua viranomaisarviota vastaan. Jääkö Suomeen viime vuonna rajan ylittäneistä turvapaikanhakijoista (joista siis oli 32 000) peräsi 25 000 henkilöä, kuten Halla-aho sanoo? Vai noin 10 000, kuten viranomainen ennustaa? Kuinka moni Suomeen viime vuonna turvapaikkahakemuksen jättäneistä saa oleskeluluvan? 80 %, kuten Halla-aho sanoo, vai 38 %, kuten viranomainen ennustaa?

Kenellekään Halla-ahon ajatteluun tutustuneelle ei liene yllätys, ettei näillä numeroilla ole mitään tekemistä keskenään. Halla-ahon itsensä mukaan hän on täysin oikeassa laskiessaan Maahanmuuttoviraston käsittelemien hakemusten hyväksymisasteen esim. irakilaisten osalta, joten hän pitää tinkimättä kiinni oikeassa olemisestaan. Ja niin hän onkin, mutta tälläkään kertaa Halla-ahon oikeilla tiedoilla ei ole mitään tekemistäkäytännön todellisuuden kanssa.

Toki on niinkin, että turvapaikka-asioihin tunnetun tiukasti suhtautuvan Tanskan maahanmuuttovirasto antoi myönteisen päätöksen viime vuoden ensimmäisenä kuutena kuukautena yhdeksässä käsittelemässään tapauksessa kymmenestä. Mutta koska käsittelyyn pääsee vain pieni osa hakemuksista, ja puolet raukeaa hakijan omasta tahdosta tai ilmeisen aiheettoman hakemuksen, Dublin asetuksen tai muun syyn perusteella, niin turvapaikka tuli noin kolmannekselle koko hakijamäärästä. Aivan kuten Suomessa. Mistä sitten seuraa, että Halla-ahon ennustus on joko pieni bluffi tai iso väärinkäsitys.

Taustaa Halla-ahon päätelmille ja muutamis mielipiteitä voi löytää tästä, tästä, tästä, tästä ja tästä. Sitten ne konkreettiset numerot, lähteinä julkiset Maahanmuuttoviraston sivut ja Tilastokeskuksen PX-Web Taulukot. Ne voi jokainen tarkistaa itse, joten turha lähettää tänne mitään nillityskommentteja – numerot ovat numeroja ja samat kaikille, sinulle, minulle ja Halla-aholle.


Jussi Halla-aho: ”Käsitellyistä hakemuksista irakilaisten hyväksymisaste viiden vuoden ajalta on 81%.”

Ei ole. Vuosina 2011 - 2015 Migrin käsittelyn kautta kulki irakilaisten turvapaikkahakemuksia yhteensä 7091. Oleskelulupia myönnettiin turvapaikan, toissijaisen suojelun, humanitaarisen syyn tai muun syyn perusteella 2483.

Prosentteina tuo on 35.02 %.

Jussi Halla-aho: ”Sisäministeriö voisi nyt kernaasti kertoa, mikä on 38%.”

No varmaan sitten tuo. Migrin viralliset luvut vastaavat myös hyvin väestökirjanpidon tietoja. Vuosien 2010 jälkeen ulkomailla syntyneiden, irakilaistaustaisten henkilöiden määrä Suomessa on kasvanut vajaalla kolmella tuhannella. Halla-ahon ilmoittaman prosenttilaskelman mukaan kasvun olisi pitänyt olla lähes kuusi tuhatta. 

torstai 11. helmikuuta 2016

Arkisto: Ikitie


”Lyhyesti määritellen fasismi on väkivaltaan valmista kansallismielisyyttä”, sanoo tutkija Oula Silvennoinen, jonka yhdessä Aapo Roseliuksen ja Marko Tikan kanssa kirjoittama teos Suomalaiset fasistit - mustan sarastuksen airuet on nyt kirjakaupoissa. Tuoreita arvioita löydät tästä ja tästä, hieman taustaa tästä.

Mitään nimiä mainitsematta, mutta tämä oli siis puolustusministeri Jussi Niinistön (ps) luonnehdinta Lapuan Liikkeen harjoittamasta kyyditystoiminnasta: ”Se oli suoralinjaisella, diplomatiasta piittaamattomalla talonpoikaisjärjellä perusteltua ja usein vielä juurevalla kansanhuumorilla ryyditettyä hevosenleikkiä." (teoksesta Lapuan Liike, 2003).

Ja kun nyt tuli puheeksi, niin Niinistö oli tarkastelun ja vertailun kohde jo silloin kun arvioin lehteen Antti Tuurin romaanin Ikitie ( 2011).


Tuurin uutuus kuvaa poliittista terroria rajan molemmin puolin

Antti Tuuri Ikitie. Otava 2011.

Lähihistoria on suomalaisille arka aihe, herkkänahkaisimpia ovat yleensä kirjanoppineet tutkijat. Jos kollegalta ei löydy virheellistä tietoa, niin ainakin näkökulma on väärä ja vinollaan poliittisesti.
                      Vasemmistolaista asenteellisuutta, tuomitsi historioitsija Jussi Niinistö, kun arvosteltava elämäkertatutkimus väritti Vihtori Kosolan kaljuksi kiihkoilijaksi, joka halusi haudata kaikki kommunistit kivimäkeen. Eikö Kosolalle voi naljailla myös oikeistolaisella asenteella, johon demokratian ja ihmisarvon kunnioitus luontevasti kuuluvat vaikka ne jäivät vieraammiksi Lapuan liikkeen ja IKL:n keulakuvalle?
                      Helposti arvaa, mitä mieltä tutkija ja perussuomalaisten tuore kansanedustaja olisi Antti Tuurin uusimmasta romaanista Ikitie. Tuurin lukijoille entuudestaan tutun Jussi Ketolan tarina jatkuu, nyt aika on 30-luku ja paikka itärajalle vievä maantie. Matkan varrella yksi Ketolaa väkivalloin muiluttavista lapualaisista astuu humalapäissä omaan paskaan.
                      Ketolalla on muutoinkin akateemisen väen kanssa samoja ongelmia kuin Tuurilla, jonka professori Esko Salminen ehti jo aiemmin ilmiantaa punakapinaa liiaksi ymmärtävän valtavirran edustajaksi. Nyrkkiä tulee ylioppilaalta, opettajalta ja kunnanlääkäriltä, vaikka mies kuinka selittää seisseensä Tampereen valloituksessa valkoisten rinnalla, ja miten oma teosofinen sosialismi on eri asia kuin kommunismin basilisko.
                      Kokonaan toisiin mittoihin terrorin kuvaus kasvaa, kun rajan yli heitetty Ketola liittyy Karjalan tasavallassa suomalaisten perustamaan kolhoosiin, ja todistaa lopulta stalinistisen puhdistuksen jäljet joukkohaudan reunalta käsin.
                      Tuskin Ikitie silti yrittää keventää kuvaa kotimaisesta poliittisesta väkivallasta kronikoimalla sitä uhkakuvaa, jota Lapuan liike ilmoitti torjuvansa. Kummallistahan se olisi, jos asioita suomalaisessa oikeusvaltiossa punnittaisiin Josif Stalinin ja GPU:n luomilla standardeilla, ja huokailtaisiin helpotuksesta, että eihän täällä ihan niin pahaksi mennyt.
                      Ajan henki ja historian kulku näyttävät silti olevan päteviä verukkeita historiantutkimuksessa, jossa huonojen valintojen ja ikävien vaiheiden selitetään olleen kansalle hyväksi, koska kaikesta huolimatta itsenäisyys saatiin ja säilytettiin.
”Suomi ei voi oppia historiasta, koska me emme koskaan tee virheitä”, tulkitsi selitysten virtaa kirjailija Paavo Haavikko. Tuuri lienee historian opiskelijana pitkälti Haavikon linjoilla, vaikka hänen tyylinsä ei ole niin sormella osoittavan sarkastinen.

Putte Wilhelmsson


Fakta: Jussin Ketolan varhaiset vaiheet

Romaanissa Taivaanraapijat (2005) vuosi on 1907. Monen maanmiehen tavoin Jussi Ketola matkaa Amerikkaan, jossa hän kaivaa malmia ja rakentaa pilvenpiirtäjää.
                      Amerikassa Ketola näkee myös Matti Kurikan, kuulun teosofi-sosialistin ja suurlakon organisaattorin.
                      Kylmien kyytimiehessä (2007) Ketola osallistuu Tampereen valloitukseen, mutta teosofisen vakaumuksensa mukaan aseetta. Pasifistin tehtäväksi jää korjata ruumiit.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Aikamme ajattelijoita: Europarlamentaarikko kertoo iltasadun


”Lakihanke on pettymys”, päivitti europarlamentaarikko Jussi Halla-aho, ps, FB-sivullaan 27.1.2016. Päivittelyn aihe on sisäministeriössä valmisteltava ulkomaalaislain muutos, jonka tavoitteena on tiukentaa perheenyhdistämisen edellytyksiä EU:n perheenyhdistämisdirektiivin mukaisesti. Luonnos hallituksen esitykseksi lähti lausunnolle viime keskiviikkona.

Kuten tavallista, Jussille on taas sattunut pykälien tulkinnassa joukko virheitä. Korjaan ne tässä.



Jussi: ”Direktiivin puitteissa olisi mahdollisuus edellyttää perheenyhdistäjältä kahden vuoden maassaoleskeluaikaa ennen hakemuksen vireillepanoa. Asumisaikavaatimus on käytössä lähes kaikissa Länsi-Euroopan maissa. Tanskassa ja Norjassa, jotka eivät ole perheenyhdistämisdirektiivin piirissä, karenssi on kolme ja neljä vuotta.”

Pääsääntöisesti jäsenvaltiot eivät vaadi perheenkokoajalta asumisaikaa jäsenvaltiossa perheenyhdistämisen edellytyksenä, eikä mikään EU-maa vaadi sitä turvapaikan saajilta. Kuitenkin mm. Latvia, Liettua, Tshekki ja Itävalta vaativat toissijaista suojelua saavilta 15–24 kuukautta asumisaikaa ennen oikeutta perheenyhdistämiseen.

Asumisaikavaatimus voi kuitenkin tulla voimaan, jos oleskeluluvan saaja ei tee perheenyhdistämishakemusta tietyn aikarajan puitteissa oleskeluluvan saamisesta. Tavallisin pituus aikarajalle on 3 kuukautta. Belgiassa ja Norjassa (joka ei ole EU-jäsen) perheenyhdistämishakemus tulisi jättää 12 kuukautta perheenkokoajan oleskeluluvan myönnyttyä ja Virossa, Unkarissa ja Puolassa vastaava aikaraja on 6 kuukautta

Jussi: ”Direktiivin puitteissa olisi mahdollista edellyttää ulkomailta perheperusteella muuttavalta puolisolta alkeellista suomen kielen taitoa. Tämä vaatimus on käytössä ainakin Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Itävallassa ja Hollannissa.”

Ja tässä ei siis puhuta perheenyhdistämisen ehdosta, vaan ehdosta, jonka nojalla maassa jo viisi vuotta perheenyhdistämisen perusteella asuneen puolison väliaikainen oleskelulupa voidaan muuttaa pysyväksi oleskeluluvaksi. Suomen kanta on se, ettei väliaikaisen oleskeluluvan perumiselle tarvita erillistä kielitaitoehtoa, jos toimeentuloehto täyttyy, eikä perheenyhdistäjän puolisosta ole yhteiskunnalle ylimääräisiä kustannuksia. Käytännössä esimerkiksi Saksa toimii aivan samoin, ja ottaa lisäksi huomioon inhimilliset tekijät: oleskelulupaa ei Saksassa peruta reputetun kielikokeen takia, jos reputtaja ei ole sosiaaliturvan asiakas, ja jos ”muut syyt” tukevat luvan myöntämistä.

Jussi: ”Huhtikuusta alkaen toissijaista suojelua saaneilla ei Ruotsissa ole lainkaan oikeutta perheenyhdistämiseen.”

Kyllä oikeus yhä on, jos toimeentuloedellytys täyttyy vuoden oleskelun jälkeen. Suomessa vastaavaa määräaikaa ei ole ollut tarkoitus asettaa. Käytännössä se lieneekin merkityksetön, sillä harva turvapaikanhakija kykenee ylittämään kovat tulorajat heti oleskeluluvan saatuaan.

Jussi: ”Hallituksen esittämien ’kiristysten’ jälkeenkin Suomessa on Länsi-Euroopan liberaalein perheenyhdistämislainsäädäntö.”

No ehkä olisikin, jos europarlamentaarikon käsitykset muiden maiden lainsäädännöstä pitäisivät paikkansa. Kun näin ei kuitenkaan ole, Suomi sai viime vuonna sijan 9 Migrant Integration Policy Indexin (Mipex) arviossa, jossa vertailtiin perheenyhdistämisen helppoutta EU- maissa ja muissa kehittyneissä teollisuusmaissa. Yleisessä maahanmuuttoa tukevan politiikan vertailussa Suomi putoaa pari pykälää sijalle 11. Jos lain valmistelu etenee lakimuutoksiksi asti, kumpikaan sijoitus tuskin muuttuu, sillä esityksen sisältö seuraa varsin yhtenäistä kansainvälistä trendiä.