keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Keskarigate for Dummies


Three Stoogees vastasi Ilta-Sanomien kysymyksiin keskarigatesta(10.2.2015). Vasemmalta oikealla: tuntematon kloppi (kok), puheenjohtaja Ville Niinistö (vihr) ja jonkun eksä Mikael Jungner (sd). Tässä tarpeelliset oikaisut henkilöjärjestyksessä.

Ei, Larry, älä viitsi, Larry. Kepun pari vuotta vanha ajatus ruokakaupassa myytävän alkoholin tilavuusprosentin laskemisesta ei tekisi oluesta ”niukkuustuotetta”. Sitä saisi yhä ostaa niin paljon Siwasta kuin jaksaa kantaa, eikä kännikään kallistuisi jos ja kun veroseuraus laskisi mäyräkoiran hinnan sixpackin tasolle. Ja ei, kepu ei ehdota keppanan kieltoa tai keppanan viemistä Alkoon. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan 4,7 % prosenttia on kolmannen veroluokan eli ”keskarin” yläräja, kepun esille ottama 3,7 % on kolmannen veroluokan alaraja.

Ei, Curly, haista Curly. Sipilä ei ehdottanut keskarin ”blandausta”. Keskari ei ole juoma, se on kansanomainen nimi vanhentuneelle veroluokalle. Olut on juoma, jonka alkoholipitoisuus vaihtele tuotantoprosessin mukaan kahden ja reilun kymmenen prosentin välillä. Jotta oluen alkoholipitoisuus saataisiin pysymään mielivaltaisen lainsäädännön kolmannessa veroluokassa (4,7 %), siitä voidaan kemiallisesti poistaa alkoholia. Aivan kuten ns. pilsnerin tai ns. alkoholittoman oluen tuotannossa. Periaatteessa siis kaikki ”keskari” on jo blandattua. Käytännössä blandattuja ovat kaikki lonkut ja suurin osa siidereistä, jotka tehdään ns. panimoissa lisäämällä viinaa mehuun.

Ei, Moe, vedä käteen, Moe. Alkoholin kulutuksesta johtuvat sairaudet tai muut yhteiskunnalle koituvat kustannukset eivät ole seurausta ”kymmenestä prosentista” liikakäyttäjiä. Yli puolet veronmaksajan kukkarolle käyvistä krapulapäivän viettäjistä, syöpäsairaista tai varhaiseläkeläisistä kuvitteli olevansa kohtuukäyttäjiä. Julkisten alkoholihaittakustannusten suurin erä (25 %) aiheutui alkoholin käyttöön liittyvistä sosiaalihuollon kustannuksista, jotka olivat 224–267 miljoonaa euroa vuonna 2010. Toiseksi eniten (24 %) haittakustannuksia muodostui alkoholiehtoisista järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidon kustannuksista, jotka olivat noin 233 miljoonaa euroa. Eläkkeiden ja sairauspäivärahojen haittakustannukset olivat 182–271 miljoonaa euroa. Välittömien kustannusten lisäksi alkoholinkäytöstä aiheutuu työelämässä tuotannonmenetyksiä, joiden suuruudeksi arvioidaan vuosittain noin 500–600 miljoonaa euroa. Laskelmassa ovat mukana keskustan laivaristeilyt ja demarien vuotuiset jazz-juhlat Porissa.

Alkoholin aiheuttamat haittakustannukset ovat Euroopan alueella noin 1,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Erityisen Four Stoogees –idioottimaininnan saa vasemmistoliiton Annika Lapintie, joka osallistui keskustan gallup-menestyksestä hysterisoituneeseen populistiseen valehtelukampanjaan aivopierulla, jossa 1.3 prosenttia Euroopan kansantuotteesta on ”kultainen keskitie”: ei sitten tullut mieleen mitään, minkä nojalla Suomen onnistuneeseen (?) alkoholipolitiikkaan voisi ehdotta korjauksia?

P.S.

Ja ihan varmuuden vuoksi kerrotaan vielä tämäkin. 

Ruotsin kokemusten nojalla olisi ihan totta, että ruokaupan oluen alkoholitilavuuden lasku 3,7 prosenttiin lisäisi vahvempien oluiden myyntiä, ja on ihan totta, että ulkomainen viinaralli vilkaistusi. Mutta so fucking what? Samalla Ruotsissa laski myös alkoholin kokonaiskulutus 15 % (ja sen mukana viinakuolemat). Ennen sinänsä vähäpätöistä ja tavalliselle oluenlatkijalle merkityksetöntä lainmuutosta ruotsalaiset joivat viinaa samaan tahtiin suomalaisten kanssa, muutoksen jälkeen syntynyt ero pitänyt tähän päivään asti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti