Uskottavuus

Tänään torstaina AKT:n valtuusto yrittää vihdoin haudata ammattiliiton mainetta tahranneen lööppiuutisen. Tasan viikko sitten (15.3.2012) kaksi sanomalehteä kysyi pääkirjoitussivullaan, nolasiko sama tapahtumasarja myös Helsingin Sanomat ja Julkisen sanan neuvoston?

                      Tästä oli kyse. Hesari julkaisi sunnuntai-sivuilla juorun, jonka mukaan AKT:n Timo Rädyllä ja työpaikkakiusaamisesta rikosilmoituksen tehneellä Hilkka Ahteella olisi ennen välirikkoa ollut suhde (11.3.2012). Pari päivää myöhemmin Hesarin vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen esitti puolivillaisen anteeksipyynnön ja Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen hämärän tulkinnan. Ne olivat pitkälti samansuuntaisia ja menivät suunnilleen näin:

                      Vaikka lehti ei kyennyt esittämään näyttöä väitetystä suhteesta, oli pelkkä juorun olemassaolo itsessään – asianosaisten yhteiskunnallisen aseman huomioiden – julkaisukynnyksen ylittävä tosiasia.

                      Yhtä mieltä Iltalehti ja Turun Sanomat olivat siitä, että isoveli Hesarin kannattaisi miettiä uutiskriteerinsä uudelleen. Sävyerot koskivat Uimosen roolia.

                      Iltalehden mukaan Uimosen ajatus juorusta, josta tulee ”osa merkittävää keskustelua” vain siksi, että juoru on olemassa, rikkoo Julkisen sanan neuvoston tulkittaviksi annettuja Journalistin ohjeita (ne löytyvät tästä). Siksi puheenjohtaja heikensi neuvostonsa uskottavuutta.

                      Turun Sanomien mukaan vika oli pikemminkin siinä, että puheenjohtaja tulee julkisuuteen valmiilla ratkaisulla, oli se mikä tahansa, ja tekee neuvostolle uskotun työn tyhjäksi. ”Selvä kuin pläkki”, arvioi pääkirjoitustoimituksen päällikkö Juhani Heimonen: ”Jos joku huomaa viedä Hesarin menettelyn tutkittavaksi, puheenjohtaja on esteellinen osallistumaan kantelun käsittelyyn.”

                      Uimonen, joka sooloilullaan vie pohjan yhteisiltä säännöiltä, sitovilta sopimuksilta ja viime kädessä yhteistyöltä, on tuttu hahmo minullekin. Ja sanomalehti Kalevan toimitukselle, josta Uimonen lähti eläkkeelle vain 60-vuotiaana. Virallisen tiedon mukaan siksi, että ”työsopimus mahdollisti”, lisäksi uutinen mainitsi koodisanan "perhesyyt". Epävirallisen tiedon mukaan siksi, että päätoimittajan virassa Uimonen epäonnistui sekä talous- että henkilöstöjohtajana.

                      Kalevan toimitus on pitänyt Uimosen lähdön asialliset syyt sisällään, ulos on purkautunut lähinnä tunteita. ”Häpeällinen vaihe lehden historiassa on ohi”, avautui päällikkötason toimittaja Kalevaan kirjoittaneelle ystävälleni, Kari Salmiselle, kun eläkepäätös oli tehty.

                      Kohina kantoi kauemmaksikin. ”Koskaan en ole kuullut minkään toimituksen puhuvan päätoimittajastaan samalla tavoin”, sanoi Aamulehden uutispäällikkö Matti Posio, kun surkuttelimme puhelimitse alalla jatkuvasti tapahtuvia mullistuksia ja niiden vaikutuksia henkilösuhteisiin.

                      Otaksun, että kiukun aiheet Kalevan vakinaisilla olivat samansuuntaisia kuin minulla Kalevan freelancerina.

                      Eräänä päähänpistonaan Uimonen lopetti toimeksiantoina tilattujen kirja-arvostelujen maksamisen, mikäli ne Kalevan omista toimituksellisista syistä eivät sattuneet mahtumaan lehteen. Julkaisemattomuus ei riitä maksamattomuuden perusteeksi työantajan ja työntekijöiden välisten sopimusehtojen eikä markkinaoikeuden ennakkopäätösten mukaan, mutta Uimosella on tapana antaa byrokraattista sekavuutta imitoivia vastauksia kysymyksiin, joiden oikeaa vastausta hän ei tiedä eikä viitsi selvittää.

                      ”Kirjallisuuskriitikko on toiminut omana toimeksiantajanaan Kalevan puolesta”, Uimonen viestitti minulle sähköpostitse, mikäli hän on kirjoittanut ja laskuttanut kirjajuttuja pelkästään toimitukselta saamiensa kirjojen mukaan. Millä perusteella sitten, jollei toimituksen esimieheltä tehtäväksi annetun työn perusteella?

Uimosen ajattelua ei voi oikein pitää yritysjohtajan tulkintana olemassa olevien käytäntöjen ja sopimusten sitovuudesta, vaan ilmoituksena, ettei niitä tarvitse noudattaa. Paljon muutakin mistä oli mustaa valkoisella tai lyöty kättä päälle taisi jäädä noudattamatta, tai ajolähtöä Kalevasta ei olisi tullut.

En ole katkera mutta kuitenkin… Työ Kalevan kanssa jatkuu, ja pankkitililtä puuttuvaa noin kuutta sataa euroa pidän Uimosen henkilökohtaisena velkana minulle - ja varkauteen rinnastettavana tekona, vaikka nykyisinhän ilmaisen työn teettämistä kutsutaan myös ihmiskaupaksi. Todellinen kysymys kuuluukin: miksi vain kaksi lehteä ja vasta nyt epäilee Uimosen olevan rasite Julkisen sana neuvoston uskottavuudelle, vaikka Uimosen työn jäljet ovat olleet alalla tiedossa pitkään ja laajasti?