Filosofian turhamaisuus: Syvällisempi kuin toimitusjohtaja

”Onko yrityksillä moraalista vastuuta?”

Kysymys on filosofi Ilkka Niiniluodon, ja se löytyy pääministeri Esko Ahon asettaman ”Suomen henkistä tilaa ja tulevaisuutta” pohtineen filosofisen toimikunnan viimeisestä julkaisusta nimeltä Nykyajan etiikka - Keskustelua ihmisestä ja yhteisöstä (2006).

Kirjoituksen aluksi Niiniluoto tunnustaa yrityksen eduista poikkeavan yleisen mielipiteen oikeutuksen. Toisinaan yritystoiminnassa on piirteitä, joita saa paheksua. Seuraavaksi Niiniluoto tuomitsee taloudellisten voittojen ”moralisoinnin”. Toisinaan paheksunta on itsekkyyden ilmaus, vailla perusteltua käsitystä toisten ponnistuksista tai yleisestä edusta.

Johtopäätökset ovat juuri näin sovinnaisia, koska enempään ei nykyfilosofilla näytä olevan intellektuaalista liikkumavaraa. Kun Adam Smith loi modernin taloustieteen ja Immanuel Kant oikeusteorian perustan, molemmat pitivät itseään moraalifilosofeina. Nyt asetelma on kääntynyt nurin, ja filosofi Niiniluoto joutuu nöyrästi kysymään juristilta, mikä on sopivaa, ja taloustutkijalta, mikä on riittävän paljon.

Tällä tavoin Niiniluodon mainitsema ”koko etiikan idea” ei ole kadonnut ainoastaan liikeyrityksistä, mikäli ne noudattavat korkeaa moraalia tai ympäristötietoisuutta aivan muista kuin omantunnon syistä – vaikkapa pitääkseen markkinoiden toiminnan ennustettavampana tai tavoitellakseen arvokasta imagoetua.

Lisäksi se on kadonnut moraalifilosofiasta.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että Niiniluodon ”hyvän” määritelmä on yritys, jonka ”toimet johtavat ihmisille, luonnolle ja yhteiskunnalle myönteisiin seurauksiin”, mutta ammattifilosofina hänellä ei ole mitään erityisiä edellytyksiä selvittää mikä oli myönteistä ja miten siihen päädyttiin.

Niinpä Niiniluoto kyseenalaistaa aivan turhaan yritykset, jotka julkisuudessa ovat yrittäneet kohentaa ”arvoprofiiliaan” erilaisilla toimintaansa luonnehtivilla perushyveiden luetteloilla: asiakastyytyväisyys, luottamus, kunnioitus, ja niin edelleen.

Jos tämä on ”vain ulkoisen imagon luomista”, joka ”jää helposti pelkäksi sanahelinäksi ilman todellista vaikuttavuutta”, mitä muuta virkaa pääministerin filosofitoimikunnalla on ollut, paitsi Niiniluodon paheksuma ”ulkokultaisuus”?