tiistai 17. huhtikuuta 2012

Viimeksi kuultuna: Ancient History


Verneri Pohjola Quartet: Ancient History. Act 2012.


Soittotaidotonkin saa soittimesta äänen. Paitsi trumpetista.
                      Jazz-musiikissa trumpetti on kirjoittanut historiansa itse, ja pakottanut muusikot sopeutumaan teknisesti haastavan välineen ehtoihin. Dizzie Gillespiesta ja Maynard Fergusonista tuli leimallisesti voimapuhaltajia, koska he pystyivät siihen. Miles Davis sovitti taiteensa heikkoon ansatsiin, jota yleisö kuunteli kuin neulan putoamista. Vähemmän tunnetuista taiteilijoista mainittakoon ruotsalainen Magnus Broo. Hän soittaa kuin vierittäisi kiveä, kuin olisi vierittänyt kiveä pitkään. Funkahtavasti painotetun ohjelmiston staccatoista päättelen, että kivi on kulmikas.
                      Harvassa ovat ne, jotka tekevät trumpetilla mitä haluavat. Kuten Clark Terry. Ja vaikka suomalaiselta Verneri Pohjolalta puuttuu Terryn öljytty silkki, hänet kehtaa silti mainita samassa lauseessa.
                      Miksi? Siksi, että kvartetin uudella levyllä Ancient History venttilivelho kulkee käheydestä kirkkauteen, särkyvästä leijuvaan ja kuiskauksesta huutoon niin vaivattomasti.
                      Free-henkisen rumpalin (Joonas Riippa) ja johdonmukaista rytmiikkaa välttelevän pianistin (Aki Rissanen) keulahahmona Pohjola on myös hyvä kokoava voima.
                      Levyn trendikkäästi musiikilliset rajapyykit kiteyttää Björkilta lainattu ”Hyberballad”, joka on sopivasti pohjoinen ja kuulas, sekä Pohjolan oma ”Cheap Taxi Adventure”, joka alkaa hard-bop teemasta ja jatkaa funkin synkopoituun grooveen.
                      Takaisin hyllyyn? Divariin? Ei näitä näin nopeasti päätetä kun kyseessä on aivan uusi levy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti