Verneri
Pohjola Quartet: Ancient History. Act 2012.
Soittotaidotonkin saa soittimesta äänen. Paitsi trumpetista.
Jazz-musiikissa
trumpetti on kirjoittanut historiansa itse, ja pakottanut muusikot sopeutumaan
teknisesti haastavan välineen ehtoihin. Dizzie Gillespiesta ja Maynard Fergusonista tuli
leimallisesti voimapuhaltajia, koska he pystyivät siihen. Miles Davis sovitti
taiteensa heikkoon ansatsiin, jota yleisö kuunteli kuin neulan putoamista.
Vähemmän tunnetuista taiteilijoista mainittakoon ruotsalainen Magnus Broo. Hän
soittaa kuin vierittäisi kiveä, kuin olisi vierittänyt kiveä pitkään.
Funkahtavasti painotetun ohjelmiston staccatoista päättelen, että kivi on
kulmikas.
Harvassa
ovat ne, jotka tekevät trumpetilla mitä haluavat. Kuten Clark Terry. Ja vaikka suomalaiselta
Verneri Pohjolalta puuttuu Terryn öljytty silkki, hänet kehtaa silti mainita
samassa lauseessa.
Miksi?
Siksi, että kvartetin uudella levyllä Ancient
History venttilivelho kulkee käheydestä kirkkauteen, särkyvästä leijuvaan
ja kuiskauksesta huutoon niin vaivattomasti.
Free-henkisen
rumpalin (Joonas Riippa) ja johdonmukaista rytmiikkaa välttelevän pianistin
(Aki Rissanen) keulahahmona Pohjola on myös hyvä kokoava voima.
Levyn
trendikkäästi musiikilliset rajapyykit kiteyttää Björkilta lainattu
”Hyberballad”, joka on sopivasti pohjoinen ja kuulas, sekä Pohjolan oma ”Cheap Taxi Adventure”, joka alkaa hard-bop teemasta ja jatkaa funkin synkopoituun grooveen.
Takaisin
hyllyyn? Divariin? Ei näitä näin nopeasti päätetä kun kyseessä on aivan uusi
levy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti