Ristiriita
Tavallisessa työssä johdonmukaisuus vie tulokseen, kriitikon
työssä ”tulos” voidaan olettaa teoksen rajaamiseksi johonkin yksittäiseen
tulkintaan, joten myös epäjohdonmukaisuutta tarvitaan.
Siksi
Parnassoon kirjoittanut kriitikko Ossi Hormia totesi varmuuden vuoksi, että
runoilija Paavo Haavikon esikoiskokoelma Tiet etäisyyksiin (1951) oli
”klassinen” ja ”moderni” (perinteinen ja uudenaikainen), ”dynaaminen” ja
”dekoratiivinen” (tarkoituksenmukainen ja koristeellinen), ”emotionaalinen” ja
”spekulatiivinen” (tunteellinen ja älyllinen), ”yhtä aikaa avara ja täysi”
(ääretön ja täsmällinen).
”Tulkinta
on minimalistinen mutta se aukeaa suuriin visioihin”. Kirsikka Moring Helsingin
Sanomissa Juhanin Ahon Juhan näytelmäsovituksesta (2009).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti