Sunnuntaina 16.3.2014. Krimillä, Ukrainassa. Anschluss.
Mitä oli hyödyttänyt heidän sitkeä taistelunsa tässä
jokivarressa. Mitä oli hyödyttänyt muutama päivä sitten tehty vastaisku. Asemat
oli jätettävä.
Niin.
He olivat hävinneet. Saaneet rangaistuksen. Mistä se oli tullut, siihen tulisi
varmasti monenlaisia vastauksia. Eräs myönteinen seikka siinä asiassa sentään
oli. Kohtalo oli vapauttanut heidät kaikesta vastuusta antamalla heille
selkäsaunan. Mitä olisikaan merkinnyt voitto. Vastuuta. Vastuuta teoista jotka
kerran olisivat vaatineet hyvityksen. Niin kauan kun ihmiskunnan historiallinen
liike jatkuu, niin kauan on edellinen tapahtuma seuraavan syy. Ja syyssä on
vastuu. Ken hallitsee syytä, hän vastatkoon seurauksista.
[--]
Jyrinä
jatkui. Mahtavana pauhuna se kantauui kauaksi läpi kuulakkaan syysaamun ilman.
Se jauhoi vielä viimeisillä hetkilläkin aivan kuin julistaen mahtavuudestaan
hurmaantuneena: Voi voitetuita!
Mutta
heidän ei tarvinnut sentään pelätä sen kaiuissa kuuluvaa ääntä: Voi voittajia!
Löytyihän se lopulta, Tuntemattoman viime sivuilta! Tuntui niin tutulta... terv. pekka s-to.
VastaaPoistaNo sieltähän se. Pitäähän tässä vähän voimistelua teettää verkkosurffareille, että pysyy muukin lihas käytössä kuin se istuma...
VastaaPoistaEn koe olevani varsinainen surffari, mutta muutamaa laatublogia, kuten tätä, seuraan suht tasaisesti ja joskus jopa erehdyn komentoiaan. terv. pekka s-to.
VastaaPoista...saihan sieltä aika kovan luokan kehun lypsettyä. Kiitos!
VastaaPoista