tiistai 28. tammikuuta 2014

Professori Peltonen ratkaisee


Unohtakaa Stieg Larsson ja Silta, päivän lehti tarjoaa seuraavan pohjoismaisen dekkarimenestyksen valmiin draamallisen kaaren esittelystä ristiriidan kautta peripeteiaan. Kirjailijan tarvitsee enää keksiä vain aristotelinen loppuratkaisu.
Yhteiskunnallista epäkohtaa vastaan taistelevan päähenkilön nimen voisi fiktion tarpeita varten muuttaa professori Tuomas Ojalasta vaikka Matteus Peltoseksi, ja asianajaja Heikki Lampelaa voisi kutsua asianajaja Heikki Lampelaksi, sillä ymmärtääkseni vain viattomia tarvitsee suojella…

HS 28.1.2014, A5. Kolumnisti lainaa valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasta: ”Meillä riittää puhetta perusoikeuksista, mutta yllättävän paljon eri tahoilla on niitä kohtaan asenteellista tietämättömyyttä. Tiukassa paikassa talouden ja politiikan tekemisen tarpeet saavat niistä helposti yliotteen.”
HS 28.1.2014, A9. Toimittaja raportoi käräjäoikeuden päätöksestä, jonka mukaan ATK:n entinen puheenjohtaja Timo Räty syyllistyi alaista pahoinpitelemällä ja kiusaamalla työsuojelurikokseen. Rädyn puolustusasianajaja Heikki Lampela selittää, miksi tuomioistuimen ei olisi pitänyt edellyttää lain noudattamista: ”Suomessa on paljon pienyrittäjiä. He ovat nyt helisemässä, jos sukset menevät ristiin jonkun kanssa.”
HS 28.1.2014, A11. Toimittaja raportoi, miten turkkilaisen pitserian pitäjän sukset menivät ristiin maanmiehen kanssa. Miehen mukaan hänet vangittiin kellariin ja pakotettiin palkattomaan työhön, pitserian pitäjän mukaan tässä vain ”suunniteltiin ravintolaosakkuutta”. Nyt pienyrittäjä helisee käräjäoikeudessa epäiltynä ihmiskaupasta, ja jos Lampela puolustaa, arvelisin hänen kysyvän seuraavassa medialausunnossaan, että eivätkö sotaveteraanit, sairaat vanhukset ja pörröiset eläimet ole jo kärsineet tarpeeksi.
M.O.T., professori Ojanen.

2 kommenttia:

  1. Hesarin kuvan perusteella asianajaja Lampela ei odotellut aristoteelistä loppuratkaisua vaan peräti deus ex machinaa...

    Miksiköhän muuten pohjoismainen dekkaribuumi ei ole tuottanut juuri ollenkaan oikeussalidraamoja tai lakimiesfiktioita? En ainakaan äkkiseltään osaa nimetä mitään teosta (lajityyppi ei tosin kuulu kärkiperverssioihini).

    Näkisin että tilausta olisi. Kun tämänkin tason oikeusjutut lööppeihin nousee. Ehkä jopa tarvettakin. Oikeustieteen popularisointi draaman ja fiktion kautta voisi kenties estää lakikieltä luisumasta liiaksi vain eliitin hallitsemaksi jargoniksi ja kielipeleiksi, millaiseksi talouspuhe on jo käynyt.

    Suomalainen oikeussali on virastomaisuudessaan kieltämättä varsin epäfotogeeninen ja epäelokuvallinen, mutta ei kai sitä voi syyttää draamojen puutteesta? Poliisiemme univormutkin on aika rumia, ja silti niitä kuvataan.

    Ruotsalaisen oikeussalin näyttämöllepano on muuten maailman söpöin: ympyränmuotoinen pulpettijärjestys, jossa on kiva "diskutera mera". Syytetty on siinä kuin eksynyt lammas, joka on otettu takaisin yhteiskunnan piiriin. Ihminen on viaton vaikka toisin todistettaisiinkin!

    http://www.ovblog.se/2013/07/16/rattegang-hur-gar-det-till/

    Venäjällä on kaikki toisin. Siellähän syytön on eristetty kaltereiden tai lasikaapin (vrt. Pope Mobil!) taakse. Ihminen on syntinen vaikka muuta todistettaisiin!

    Onkohan tätä tutkittu, että kuinka eri maiden oikeussalien "mise en scene" (mukaan lukien näyttelijöiden perukit ja kaavut) on linjassa niiden kulttuurillisen metafysiikan kanssa? Ehkä googlettamalla selviää.

    Japanilainen:
    http://ampontan.files.wordpress.com/2007/02/japanese-courtroom.jpg

    Saksalainen:
    http://www.nytimes.com/2013/06/12/business/economy/german-court-weighs-bond-buying-by-european-central-bank.html?_r=0

    Ugandalainen:
    http://www.janbanning.com/work-in-progress/law-and-order/

    No jaa. Ehkä ei. Mutta toisaalta, miksi ei?

    VastaaPoista
  2. Tuo oikeussalien ja kulttuurisen metafysiikan yhteys ois aivan loistava tutkimuksen aihe!

    VastaaPoista