Alkoholilaki. Suomalainen klassikko vuodelta 1935, josta
julkaistaan uusi tulkinta noin kahden vuosikymmenen välein.
Seuraava versio valmistunee, kun hallitus aloittaa
vaalien jälkeen työnsä. Luvassa on tiukempia kieltoja ja ohjeita, sillä
yleisestä käsityksestä poiketen nykyinen alkoholilaki ei ole tiukka ja
seikkaperäinen. Se on lyhyt, epämääräinen, toisinaan jopa arvoituksellinen.
Tiukkoja ovat lähinnä lupamenettelyjä valvovien viranomaisten lupaehdot, eivät
lainsäätäjien pykälät.
Arvoituksellisuus perustuu lain vanhimpiin osiin. Nuoren
tasavallan eduskunta ei varmaankaan osannut ennakoida julkijuomisen sallivaa
kunnallista järjestyssääntöä, joten laki ei yksiselitteisesti kiellä yleisön
omien juomien nauttimista esimerkiksi kesäisillä ulkoilmafestivaaleilla. Toisaalta
laki ei myöskään yksiselitteisesti salli anniskelua eli juomien myyntiä
yleisölle, mikäli anniskelun yhteydessä on ennalta järjestettyä ohjelmaa.
Tiesitkö, että teatterin katsomoon ei saa perustaa anniskelualuetta,
mutta anniskelualueelle saa perustaa teatterin? Entä tiesitkö, että…
-
Mikään viranomainen ei ole kieltänyt Porin Jazz ry:tä
jatkamasta käytäntöä, jonka mukaan Kirjurinluodon puistokonsertissa yleisö voi
häiriöttömyyden ehdolla nauttia omia piknik-viinejä. Muutoksesta ensimmäisenä
uutisoinut paikallislehti Satakunnan Kansa mainitsi ”tiukemman laintulkinnan” antaneena
viranomaisena Valviran ja sen aluehallintoviraston, tiedon lähde oli
festivaalin järjestäjä. Järjestäjä vedätti toimittajaa. Todellisuudessa Valvira
valvoo vain luvanvaraista toimintaa (alkoholin valmistus, myynti, mainostus,
tuonti ja vienti). Yksityishenkilöiltä koskevat nautintakiellot eivät kuulu sen
toimivaltaan.
-
Ulkoilmatapahtuman järjestäjällä ei ole velvollisuutta
poistaa yleisön omia alkoholijuomia tapahtuma-alueella tai sen mahdollisella
portilla. Lupa juomien poistamiseen pyydetään poliisilta huviluvan korvanneen
yleisötapahtuman järjestämisilmoituksen yhteydessä. Tämänkin jälkeen oikeus
juomien poistamiseen perustuu tapahtumapalvelun tarjoajan ja asiakkaan väliseen
sopimukseen, ei alkoholilakiin: palvelun tarjoaja voi edellyttää, että asiakas
noudattaa palvelun ehtoja.
-
Poliisin asettamiin palvelun ehtoihin kuuluu, että
tapahtumajärjestäjä ilmoittaa alkoholikiellosta selkeästi ja etukäteen, ja että
mahdolliset talteen otetut juomat säilytetään turvallisesti ja palautetaan
omistajille.
-
Ehto, että tapahtumassa nautitaan vain järjestäjän myymiä
juomia, on pääsääntöisesti tapahtumajärjestäjän asettama. Ehto asetetaan, koska
myynti kannattaa. Porissa ehdon kiristäminen niin, että Kirjurinluodolle ei
saisi viedä edes alkoholittomia juomia, ei kannattanut. Some suuttui, ja Pori
Jazz ry syytti viatonta viranomaista. Tai ehkä kannatti. Huomioi siirtyi pois
siitä faktasta, että aloite vanhan piknik-käytännön epäämiseksi tuli todennäköisesti
yhdistykseltä itseltään.
-
Alkoholilain nautintakieltoja valvoo sosiaali- ja
terveysministeriö, ei Valvira. Ministeriöltä ei ole pyydetty mitään uutta
kantaa Poriin tai muuhun yksittäiseen yleisötapahtumaan, mutta verkkosivuillaan
ministeriö katsoo lain kieltävän omien alkoholijuomien nauttimisen ohjelmaa
järjestävien tapahtumien katsomotiloissa. Paikallinen poliisiviranomainen on
kuitenkin omassa lausunnossaan rajannut valvontavelvollisuutensa alkoholista
syntyviin häiriöihin. Niitä ei Kirjurinluodolla ole poliisin mukaan ollut.
Laki, jota poliisi ei valvo, kuulostaa epäselvältä. Samalla tavoin epäselviä
ovat myös ulkoilmatapahtumien anniskeluoikeudet.
-
Jos alkoholilakia luetaan kirjaimellisesti,
yleisötapahtuman katsomoalueella ei saa myydä alkoholia. Kun anniskelulupa
aidoin tai muutoin rajatulle alueelle Valvirasta myönnetään, syntyy vaikutelma,
että Kirjurinluodolla, Ruissalossa tai muissa ulkoilmatapahtumissa on muutakin
kuin katsomoa. Esimerkiksi puistoa, jossa nautintaoikeuden ratkaisee järjestyssääntö.
Tai ehkä anniskelu ulkoilmakonserteissa on vastoin alkoholilakia. Näinkin on
ennen ajateltu, eikä lakiteksti ole sen koomin muuttunut. Ainoastaan lupaehtoja
on hiottu viranomaistasolla.
No, sen kuitenkin tiesit, ettei
lakia lueta kirjaimellisesti, vaan yleistä tai yksityistä etua tulkiten.
Anniskeluoikeudet eli aluksi kaljateltat tulivat yleisötapahtumiin, koska
myynnin järjestivät paikalliset poliittiset nuorisojärjestöt. Sittemmin tämä
privilegio katosi, mutta anniskelu ymmärrettiin perustelluksi yksityisen
talouden ja työllisyyden kannalta.
Intressi yleisesti hyödyttävän
elinkeinotoiminnan tukemiseksi on niin suuri, ettei laintulkinnan ristiriitaa
ole viitsitty testata missään lakia tulkitsevassa elimessä: jos tapahtumajärjestäjä
saa erottaa lain tarkoittamasta katsomoalueesta luvanvaraisen anniskelualueen,
miksi se ei saisi erottaa siitä järjestyssäännön alaista piknik-aluetta, johon
mitään lupia ei tarvita?
Käytäntö ei ole pelkästään nuukan
viininystävän kiusa. Porin vanhassa konseptissa vip-alueiden ruoka- ja alkoholimyynnistä
saadut tulot kompensoivat festivaalin kuluja, joten omaan limuun ja eväsleipään
tyytyvä rahvas sai liput halvemmalla. Sittemmin erottelu vippiin ja rahvaaseen
on mennyt epämuodikkaaksi, eikä firmoilla ole vanhaan tapaan intoa
työntekijöiden ja sidosryhmien kestitykseen: taloudella menee huonosti eikä
edustuskuluja saa enää vähentää täysimääräisenä verotuksessa. Siksi Pori
liittyi muiden festivaalien joukkoon, ja rajasi suosituimman tapahtumansa
alkoholin käytön anniskelualueille. Muut julkisuudessa esitetyt väitteet ovat
markkinointiviestintää.
Toki Pori Jazz ry ei jää
viimeiseksi piknik-konserttien järjestäjäksi. Kassien tutkimisesta ja muusta kuin
yleiseen järjestykseen perustuvasta alkoholin valvomisesta on luovuttu kaupunkien
maksamissa, yleisölle ilmaisissa puistokonserteissa. Ovatko Helsinki, Turku ja
monet muut kunnat sitten samalla rikollisella asialla kuin takavuosien
Kirjurinluoto? En ainakaan tunne alkoholilaista kohtaa, joka kohtelisi eri
tavoin maksullisen ja maksuttoman yleisötapahtuman järjestäjiä ja yleisöä.
Tässäpä aihe johon jokaisen on kommentoitava!
VastaaPoistaKatsoin uutta Lupaus sarjaa jossa alkoholin kanssa ongelmia omaavat ihmiset sitoutuvat olemaan juomatta 5 viikkoa. Ihan ok jos siitä on itselle ja varsinkin lähimmäisille hyötyä.
Mutta se lääkäri ottaa nuppiin siinä niin stanasti. Itse työskentelen rikosseuraamusalalla ja päihdeongelmaisten ihmisen kanssa joudun tekemisiin lähes päivittäin. Silti en voi sietää alentuvaa käyttäytymistä heitä kohtaan. Mieluummin sanon suoraan ja vähän lujaakin jos sitä tarvitaan. Mutta en puhu kuin lapselle.
Mutta tämä lääkäri... Kun yksi näistä kieltäytyjistä kysyi siltä että otatko itse koskaan kuppia, niin tämä vastaa että "en tykkää krapulasta ja siksi kahenkymmenen vuoden sisällä on pari kertaa ottanu."
Jos minä olisin ollut se kysyjä, olisin vastannut että "jos kerran on tommonen alkoholiongelma että kun ottaa niin aina menee karapulaksi, ymmärrän että kieltäydyt alkoholista noin tataalisesti."
Vastaus olisi tietenkin ollut sarkastinen, koska tämä lääkäri kerjäsi sitä. Minusta päihdealan ammattilaisten ei itse pitä pönkittää alkoholin mystifiointia ja mustavalkoisuutta tämän lääkärin tapaan. Hänenkin piti ladata alkoholi ongelmapuheella krapulasta ihan ensin. Miksei vain sanonut että no kyllähän minäkin joskus otan. Joko ollaan raittiita tai juodaan krapulaan asti, siis ei osata hallita käyttöä. Miksi tällaista alentuvaa ja mystifioivaa retoriikkaa pitävät yllä alan ammattilaiset!!!?
Miksi on suhtauduttava aikusiin ihmisiin kuin lapsiin? Lääkärin koulutuksella!
(Olin todella vihainen kirjoittaessani tätä.)