Jeremy Pelt: Face
Forward, Jeremy. HighNote 2014.
Trumpetisti
Jeremy Pelt ei mitenkään salaile sitä tosiseikkaa, että on pohjannut
oman uransa Miles Davisin ensimmäisen kvartetin musiikkiin. Siis sen, jossa oli
vielä John Coltrane.
Uuden
Face Forward, Jeremy –levyn yllätys
onkin se, että Pelt loikkaa nyt käytännössä kokonaan Miles klassisen, toisen
kvartetin yli, ja ammentaa vaikutteet fuusiokauden loppupuolelta. Jopa Chick
Corealle kumartaen. Ja että mukana on Milesin tuotannossa poikkeuksellisen Auran (1989) nykymusiikillista atonaalisuutta.
Onneksi levy ankkuroituu Peltin aiemmilta levyiltä tuttuun
lyyrisyyteen. Omaa persoonaa lisäävät myös laajat kaaret, joihin Milesin
ansatsi ei olisi riittänyt, ja melodioihin kirjoitetut lukuisat taitteet. Yhden
idean lypsämisen sijaan solistien improvisaatiot joutuvat fokusoitumaan ja
reagoimaan yhä uudelleen nuottikuvaan.
Hieno
levy, jonka tähtihetki on toisen raidan laaja vuoropuhelu Peltin eteerisen
trumpetin ja Frank Locraston fender rhodesin välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti