Kun ei itse kaipaa
syyllisiä vaan rauhaa, niin sitä tuntee itsensä aika oudoksi täällä
sosiaalisessa mediassa: Israel vai Hamas?
Toinen outo juttu on
omien totuuksien julistaminen, jossa todistustaakka kaadetaan erimielisten
niskaan. Mitäpä jos jokainen kantaisi vastuun omista puheistaan, eikä pyytäisi
toisia piikomaan omia erehdyksiään? Ainoa totuus, jonka minä varmasti tiedän, on
se, ettei sosiaalisen median käyttäjiin voi luottaa. Ja että siksi jokaisen
sosiaalisen median käyttäjän tulisi ensin epäillä itseään.
Toisinaan virheet
ovat merkitykseltään vähäisiä, mutta kertovat silti huolimattomuudesta,
joka seuraavalla kerralla voi vääristää olennaistakin asiaa.
Useammin somesssa
kuitenkin julistetaan jotakin varmaa epämääräiseen lähteeseen ja omiin,
tarkistamattomiin muistikuviin vedoten. Satuin taannoin seinälle, jossa Bruno
Jäntti (ICAHD Suomi) ilmoitti, että ihmisoikeusjärjestöt ovat kiistäneet
Hamasin käyttävän palestiinalaisia ihmiskilpinä taistelussaan Israelia vastaan.
Todellisuudessa Amnesty
International toteaa tuoreessa raportissaan (15/017/2014), ettei ole
vielä lopullisesti analysoinut uusia todisteita tässä konfliktissa, mutta että
“in previous conflicts Amnesty International has documented that Palestinian
armed groups have stored munitions in and fired indiscriminate rockets from
residential areas in the Gaza Strip, and available evidence indicates that they
continue to do both during the current hostilities, in violation of
international humanitarian law.”
Saman tiedon saa
myös Human Righs Watchin sivustolta. Sen sijaan Jäntti itse
näyttää olevan ainoa lähde, jonka mukaan ”lukuisat” israelilaiset sotilaat ovat
kertoneet hänelle, että heillä oli ”tapana” sitoa lapsia ajoneuvoihinsa
partioidessaan miehitetyillä alueilla.
En nyt oikein tiedä,
miksi joku tunnustaisi tuntemattomalle, ulkomaiselle aktivistille tekoja,
joista voi heille seurata kolme vuotta vankeutta. Jäntin mukaan tunnustivat,
todisteena entisten varismiesten ja Israel Defence Forcen sotilaiden
perustama Breaking the Silence –järjestö, jonka moni varmaan
tuntee Ylen näyttämästä mainiosta dokumentista. Järjestön julkisten arkistojen
perusteella Jäntin puheita piti kuitenkin taas ruveta korjaamaan:
Todellisuudessa kukaan
ei kertonut itse koskaan tehneensä näin, mutta yksi kertoi upseerinsa tehneen
näin kerran. Tapaus on myös varsin tunnettu. Se johti armeijasta
erottamiseen ja lyhyeen vankilatuomioon, perusteena ohjesäännön rikkominen.
Sotarikos se olisi ollut siinä tapauksessa, että kyse olisi ollut
taistelutilanteesta eikä palestiinalaisten mielenosoituksen valvomisesta.
Jäntin kanssa voin
toki olla yhtä mieltä siitä, ettei yksi tuomittu merkitse kaikkien muiden IDF:n
sotilaiden viattomuutta. Ja että IDF:n muista ihmisoikeusrikkomuksista löytyy
laajempaa näyttöä.
Mutta toivottavasti
kaikki ovat minun kanssani yhtä mieltä siitä, että lähteiden toistuva
vääristely omien mielikuvien tueksi on jotakin rehtiä propagandaa ikävämpää. Se
on valehtelua.
Jos siis epäilysi tätä
blogia tai muuta somea seuratessa edes joskus herää, tarkista ensin numerot, jos niitä on. Sen jälkeen
voit tarkistaa, kuinka monta kertaa Bruno Jäntin kaltainen sosiaalisen median
aktiivi voi erehtyä, harhauttaa ja valehdella pönkittäessään omaa egoaan
todellisten tragedioiden kustannuksella. Sen jälkeen kerro Jäntin erehdykset,
harhautukset ja valheet sosiaalisen median aktiivien määrällä.
Uskoisin, että tulet
samaan johtopäätökseen kuin minä: tästä lähtien enemmän valtavirtamediaa,
vähemmän somea.
Kun vielä kerrot mistä löytyy luotettavaa tietoa? Mikä on valtavirtaa? Millä medialle ei olisi sitä omaa lehmää ojassa?
VastaaPoistaOlen suht. aktiivisesti seurannut kammottavaa sotakierrettä sitten 60-luvun puolivälin, enkä ole käsittänyt muuta kuin että kummankin puolen on kamalia kuumapäitä, olivat ne sitten poliitikkoja tai n.k. tavallisia ihmisiä. Sota on rumaa. Ainoastaan puhumalla ja neuvottelemalla se saataisiin ohi, mutta kun ne puhuvat (kumpi tahansa osapuoli) niin se on puutaheinää, sittten taas lentävät raketit ja pommit. Oletko lukenut David Grossmanin kirjoja? Niissä kerrotaan kärsimyksistä vain.