Koska me illan virkut luovutimme moraalisen etulyöntiaseman
ilta kymmeneltä sohvan nurkkaan torkahtaville aamuvirkuille? Tapahtuiko tämä jo
ihmisen asettuessa paikoilleen agraariyhteiskunniksi odottamaan kukonlaulua?
Vai onko joka aamu kello seitsemältä soiva herätyskello pavlovilainen muistuma
teollistumisen ajan tehtaan pillistä ja patruunoiden käskyvallasta, joka otti
haltunsa sekä pääoman että elämänrytmin? Ja mistä tämä ylimielisten
aamuvirkkujen betonoitu ”Esse est percipi” –harhaluulo, että arvollinen
tekeminen ja todellisuus on läsnä vain silloin kun heidän silmänsä sattuvat
olemaan auki?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti