tiistai 26. maaliskuuta 2013

Jälkisanat: Filosofia ja valta kaksi vuosikymmentä sitten






Muistatteko, kun puhuimme Pekka Himasen sijaan hänen oppi-isästään, Esa Saarisesta?
                      No, en minäkään muista, joten tarkistin kirjahyllystä ja vanhoista lehtileikkeistä. Puheenaiheet olivat pitkälti samoja kuin nyt - tieteen ja taloudellisen vallan sulautuminen, tieteen ja poliittisen vallan sulautuminen.
Saarisesta se oli silloin hyvä asia, viime kuukausien tulkinta filosofin perustamasta konsulttiyrityksestä kokoomus-ministerin posetiivina on toinen. Se on lähempänä sosiologi Pierre Bourdieun ja kuvataiteilija Hans Haacken varoittavia sanoja.

”Työelämässä relevantti tieto muuttuu koko ajan, joten faktatiedon tyrkyttämisen sijaan olisi olennaisempaa opettaa opiskelijoille dynaaminen asenne tietoa kohtaan. Aristoteleen tai Michel Foucaultin nimellä ei ole yritysmaailmassa paljonkaan painavuutta.”

--Esa Saarinen (Yliopisto-lehti 2/98)

”Mediaintellektuellit haluavat määritellä älymystön hahmon ja tehtävän omien mittojensa mukaan. He vaativat televisiota antamaan saman arvovallan, jonka ennen saattoi ansaita julkisuudesta syrjässä tehdyllä tutkimus- ja elämäntyöllä. He säilyttävät intellektuellin roolista vain näkyvän ulkokuoren ja julkiset näytökset. Koska he ottavat kantaa kaikkiin ajan ongelmiin vailla kriittistä tietoisuutta, vailla teknistä pätevyyttä ja vailla eettistä vakaumusta, he lähes aina myötäilevät vakiintunutta järjestystä.”

--Pierre Bourdieu & Hans Haacke: Ajatusten vapaakauppaa (Taide 1997)

”Parhaassa osassa yritysmaailmaa, kuten esimerkiksi Nokiassa, vallitsee nykyisin suurempi vapaus oman itse toteuttamiseen kuin yliopistoissa. Akateemisen kulttuurin keskeisiä arvoja ovat perinteisesti olleet itsenäinen ja rohkea ajattelu. Mielestäni nämä arvot toteutuvat nykyisin monissa yrityksissä paremmin kuin yliopistolla.”

--Esa Saarinen (Yliopisto-lehti 2/98)

”He ovat huomanneet, että heidän pienen maailmansa ulkopuolella on muitakin älykkäitä ihmisiä, joita he eivät koskaan ennen olleet ottaneet vakavasti: talouselämän, tiedotusvälineiden ja politiikan johtajia, ihmisiä jotka näyttävät menestyvän. Intellektuellit ovat lumoutuneita menestyksestä, joka näyttää seuraavan sellaisia ihmisiä, jotka eivät hukkaa aikaansa kriittisten kysymysten parissa. He ihailevat suuresti heidän tehokkuuttaan ja siksi asettuvat yhä useammin heidän puolelleen”.

--Pierre Bourdieu & Hans Haacke: Ajatusten vapaakauppaa (Taide 1997)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti