perjantai 8. maaliskuuta 2013

Aikamme ajattelijoita: Moralisoivat kolumnistit




Kolumnissa ”Marisevat pakkoyrittäjät” (HS Nyt, 8.3.2013) Tuomas Enbuske kertoo, miten hän teki palveluksen suomalaiselle journalismille. Tuomas selitti kesätoimittajalle, kuinka markkinatalous toimii. Kiitokseksi siitä teen uuden palveluksen. Selitän Tuomakselle kuinka markkinatalous toimii.
                      Kolumnin kirjoittamisen kannalta on tietysti kätevää, jos kolumnisti poimii julkisesta keskustelusta käsitteen, jättää käsitteen alkuperäisen merkityksen pois ja yrittää sen jälkeen osoittaa miten käsitteen laajentaminen tekee siitä merkityksettömän tai jopa eriskummallisen.
                      Talouden ymmärtämiseksi on kuitenkin parempi, jos aloitamme alkuperäisestä merkityksestä, ja sitten etenemme ikään kuin merkitys kerrallaan.

”Pakkoyrittäjyys” on alun perin viitannut työllisiin henkilöihin, joiden työ entisessä työnantajayrityksessä on ulkoistettu työnantajan ilmoituksella. Ilmoituksen jälkeen entinen työsuhteinen voi suorittaa samat tehtävät yksityisenä yrittäjänä. Tapauksia tunnetaan siivoamisesta erilaisin asiantuntija-ammatteihin.
                      Ratkaisu on työnantajan näkökulmasta hyvä.
Entisen työnantajan eli nykyisen asiakkaan samasta työstä nyt tarjoama palkkio on todennäköisesti vanhoja palkkakuluja alhaisempi.
Työntekijän näkökulmasta ratkaisu on huono.
Elämiseen käytettävissä olevat tulot laskevat vähintään uudelle yrittäjälle itselleen koituvien eläke- ynnä muiden maksujen verran. Todennäköisesti enemmän. Lisäksi uusi yrittäjä menettää ennen työsuhteisena nauttimansa edut, kuten sitovan työehtosopimuksen, alakohtaiset palkankorotukset ja työmarkkinaosapuolissa toteutuvan joukkovoiman.
                      ”Pakkoyrittäjyyden” kuvaa ei muuta paremmaksi Tuomaksen moraalinen sivuaskel, jonka mukaan meidän kaikkien on pakko yrittää tulla jotenkin toimeen, joten nyt jotkut ”marisevat” ihan turhaan.
”Pakkoyrittäjyys” työmarkkinoiden kehityskulkuna kertoo, miten yksittäinen yritys toimii markkinoilla kun se haluaa säästää rahaa ja turvata oman jatkuvuutensa. Mutta se ei kerro toimivista markkinoista, jotka markkinatalouteen – aiheellisesti – asetettujen toiveiden mukaisesti lisäävät yleistä vaurautta ja rikastavat kulttuuria.

Tuomas ei nosta esimerkiksi työnantajan yksipuolista ota tai jätä -ilmoitusta vanhalle työntekijälleen. Ja kaiketi siksi, että se Tuomaksenkin korvissa kuulostaa epäreilulta sanelulta, ”pakolta”.
  Tuomaksen kannalta turvallisempi esimerkki on maahanmuuttaja, joka perustaa yrityksen, koska ei saa töitä. Tuomas on sittenkin enemmän kyökkifilosofi kuin kahvilaekonomisti, joten hän ajattelee, ettei se ole kenenkään pakottamista vaan yksilön valinnan vaihtoehto. Ja ettei kenelläkään ole ”oikeutta” vaatia itselleen työpaikkaa. Niin varmaan onkin, mutta arkitodellisuuden ja kokonaistalouden kannalta esimerkki kertoo lähinnä sen, että tehottomien pienten yksiköiden osuus kansantaloudessa kasvaa ja työn tuottavuus laskee.
Asiaan siis pitäisi kiinnittää huomiota, ja siitä on mielekästä jopa valittaa.
Tilastokäyriä lukemalla huomaa, etteivät pien- ja yksinyritykset ole tie talouden kasvuun. Ne ovat seurausta talouden romahduskausista. Tai ”pakkoseurauksia”. Jos näkökulmaa laajentaa, huomaa lisäksi, että yrittäjien määrä on suurimmillaan pienissä kansantalouksissa ja kriisimaissa. Kuten Kreikassa. Yhdysvalloissa yrittäjien osuus kaikista työllisistä on länsimaiden pienin, alle viisi prosenttia.

Markkinatalouden lupaaman hyvinvoinnin kannalta yrittäjyys työsuhteen vaihtoehtona on siis lähes aina huono signaali.
Myös markkinaliberalistiksi ilmoittautuva kolumnisti, joka sekoittaa ”pakkoyrittäjyydestä” käydyn keskustelun hurskasteluun työmoraalista ja yksilön vapaista valinnoista, on signaali jostakin. Mutta mistä?
Ehkä yksikertaisesti siitä, että yleensä on helpompaa sanoa miten asiat ovat moraalisesti oikein kuin sanoa miten ne ovat oikeasti.

7 kommenttia:

  1. Hyvä teksti. Erityisen kiintoisa pointti oli tuo, että USA:ssa yrittäjiä on vain viisi prosenttia väestöstä.
    Tässäkin kuitenkin unohtuu se mikä pakkoyrittäjyydestä puhuttaessa usein unohtuu eli palkallisten lomien katoaminen, kun työntekijä pakotetaan yhtäkkiä yrittäjäksi. Lomat ovat jaksamisen kannalta katsoen tärkeämpi pointti kuin nuo usein esiin nostetut eläkemaksut. Pakkoyrittäjä pääsee usein lähelle entistä ansiotasoaan vain silloin, jos tekee töitä vuoden ympäri. Pahinta tietty on, että tämä loma-asia unohtuu myös niiltä, jotka määrittelevät, paljonko pakkoyrittäjäksi siirretylle maksetaan korvausta palveluistaan.

    VastaaPoista
  2. Lista asioista, joiden takia useimmat ihmiset eivät halua yrittäjiksi, on pitkä. Lista asioista, joiden takia yrittäjiksi ryhdytään, on yleensä lyhyt: vaurastuminen.

    Olen lukenut aika kylmääviä tarinoita siitä, millä koko perheen uhrauksilla esim. turkulainen Hesburger saatiin syntymään yhdestä nakkikojusta. Ihan varma en silti ole, että mihin Hessu vaurautti tarvitsi. Koti on kyllä hulppea, vanhan työpaikkani Hotelli Marina Palacen kattokerros. Mutta koskaan en näe Hessua esim. Stockmannin herkussa, vaikka se on meille molemmille lähikauppa. Sen sijaan kerran viikossa näen Kupittaan CityMarketissa, kun teen äitini ruokaostoksia.

    ...ei ne suuret tulot, vaan pienet menot, tietää Hessu yhä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Osuvaa tekstiä! Ilmassa on yhä enemmän juuri tätä henkeä, että työttömälle työnhakijalle sanotaan: "kuinka voit vaatia (!) ketään antamaan sinulle työpaikan" Eli työttömän työnhaku onkin vastuunpakoilua. Ajatus on, että työnantaja joutuu aina elättämään työntekijän vastikkeetta. Siksi jokaisen työttömän pitäisi perustaa firma ja lakata vaivaamasta työnantajia työnhaulla.

    VastaaPoista
  4. "Entisen työnantajan eli nykyisen asiakkaan samasta työstä nyt tarjoama palkkio on todennäköisesti vanhoja palkkakuluja alhaisempi.
    Työntekijän näkökulmasta ratkaisu on huono.
    Elämiseen käytettävissä olevat tulot laskevat vähintään uudelle yrittäjälle itselleen koituvien eläke- ynnä muiden maksujen verran. Todennäköisesti enemmän"

    Jep, täysin aukoton päättelyketju. Oletko paljonkin ollut tekemisissä firman pyörittämisen ja ihmisten työllistämisen kanssa?

    Elämiseen käytettävissä olevat tulot laskevat suhteessa mihin? Kyllähän lakisääteiset kulut ja mahdollisesti jos hommat toimii niin myös verot pitää maksaa. Sinulla puuttuu yhteys työsuhteessa aiemmin maksetun palkan ja ko. henkilön yrittäjänä saavan korvauksen väliltä.

    Mutta olipa hyvä että kerroit Tuomakselle miten markkinatalous toimii. Oli itsekin kiva oppia.

    Terv,
    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän tässä nyt oli niin vaikeaa? Yritän kirjoittaa saman uudelleen, mutta nyt paljon hitaammin.

      Jos työsuhteisen palkka on esim. 2500/kk, työnantajalla, joka työllistää työsuhteisen henkilön, palkkakulut sivukuluineen ovat lähes kaksinkertaiset (5000). Yksinyrittäjällä, joka on itsensä työllistäjä, joitakin lakisääteisiä sivukuluja säästyy, kuten vaikkapa työterveydenhoito, joten kahden sijaan kerroin 1,5 - 1,7.

      Jos sitten entinen työnantaja tarjoaa yksinyrittäjän uutena asiakkaana vanhasta työstä yhä tuon 2500 (mutta palkan sojaan palkkiona), yrittäjä maksaa siitä itse pelkästään omaa eläkettään 22 %. Työsuhteinen maksaa itse eläkettään viitisen prosenttia, työnantaja maksaa loput. Jne.

      Tällä tavoin (jos tarjottu palkkio on sama tai jopa pienempi kuin entinen palkka)"elämiseen käytetävissä olevat tulot laskevat". Miten tämä "yhteys puuttui"? Vai ajatetteleeko K, että esim MTV irtisanoi ohjelmiensä kääntäjien työsuhteet ja tarjosi tilalle yrittäjäsuhdeta, koska MTV halusi köyhdyttää itseään ja vaurastuttaa kääntäjiä?

      Ei Tuomaskaan tällaista väittänyt. Hän vain väitti, että totta kai niin saa tehdä. Ja tota kai saa. Kyse on siitä, että MTV:n malli oli esimerkki siitä, miten ikäviä asioita voi tehdä sallitusti.


      Poista
  5. Kyllähän yrittäjä lomat voi pitää ja ihan palkallisenakin. Mikäs sen estää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Yrittäjä" on aika lavea termi kuvaamaan yhtäältä 60 henkilöä työllistävän perheyrityksen toimitusjohtajaa, ja toisaalta oppisopimuskoulutuksensa juuri päättänyttä nuorta, joka vuokraa kampaamoliikkeestä itselleen oman tuolin. Kumpaa kysyjä mahtoi tarkoittaa?

      Poista