”Jos aloitteleva
yritys tekee voittoa, rahat jäävät joko yritykseen tai siirtyvät verottajalle.
Viron mallissa ne jäävät yritykseen, Suomen mallissa rahat kuppaa verottaja.
Jostain syystä Virossa on työttömyys alemmalla tasolla ja uusia yrityksiä
perustetaan innolla.” – Kalle Isokallio, IL 22.9.2014.
Virossa yrityksen omaan toimintaan investoitu voitto on verotonta.
Sen verran Kalle Isokallion tämänkertaisessa kolumnissa on totta. Mutta jos
voitto jaetaan osinkoina omistajille, siitä maksetaan ensin yhteisövero Suomen
tapaan. Ja prosentin korkeammalla verokannalla.
Ei verottaja Suomessakaan unohda
yritysten kehitystarpeita. Niihin vastataan mm. korkovähennysoikeuksin, tutkimus-
ja kehittämistoiminnan lisävähennyksin ja tuotannollisten investointien
korotetuilla poistoilla. Käytäntö on toki virolaista mallia mutkikkaampi ja
vaivalloisempi, mutta verojärjestelmän päämäärät ovat molemmissa maissa samat.
Eroa on ehkä tuloksissa, mutta siitä lisää myöhemmin.
Yrityksen perustajan näkökulmasta
Viron houkuttelevuus lieneekin enemmän palkoissa kuin yritysverotuksessa. Ainakin
jos puhutaan vaikkapa suomalaisesta yrittäjästä, joka haluaa siirtää firmansa
toiminnan naapurimaahan.
Virolaisen keskimääräinen
bruttopalkka oli vuoden 2013 viimeisellä neljänneksellä 986 €/kk, koko
vuoden keskiarvo oli 955 €. Palkkaerot ovat EU:n keskimääräistä suurempia,
naisten ja miesten välinen palkkaero on EU:n suurin. Minimipalkka on vuoden
2014 alusta 355 €/kk.
Maksetun palkan päälle tulevat
myös Virossa työnantajamaksut.
Eläke, sairausvakuutus ja
työttömyysturva vievät yhteensä 34 %, eli hieman enemmän kuin Suomessa. Jos
työnantajamaksujen lisäksi huomioidaan myös työntekijän aiheuttamat kulut loma-
ja sairausajalta, tilanne kääntyy virolaisen työnantajan eduksi.
Mutta ei suinkaan siinä määrin
kuin yleisesti kuvitellaan. Tai siinä määrin kuin tuotantotalouden kysymysten
yleisinä asiantuntijoina esiintyvät pankkiirit (Wahlroos) tai eläkeläiset
(Isokallio) haluaisivat kuvitella. Itse asiassa jopa tieto vilkkaasta ja
kasvavasta yrityssektorista sisältää olennaisen harhan.
Vain harva Isokallion ”innokkaista”
virolaisista yrittäjistä työllistää ketään. Kaikki eivät edes itseään. Ilmiö on
osa yleiseurooppalaista työelämän murrosta, jossa kasvava joukkoa ammatinharjoittajia
jää vaille vakinaista työsuhdetta.
Yritysten suuri määrä onkin
tyypillistä köyhille maille, joissa kannattavaa – ja työllistävää –
elinkeinotoimintaa on vähän. Ja Viro on monin tavoin köyhä maa, halvan
työpanoksen vientiin keskittynyt talous, jossa matalien palkkojen lisäksi on
muitakin kotimaan kysyntää heikentäviä seikkoja.
Kuten ruoan arvonlisävero 21 %
(Suomessa 14 %). Ja kaikille sama tulovero 21 %. Näiden, ja monien muiden
poliittisten ratkaisujen seurauksena valtaosalla kansaa ei ole varaa kuin
kaikkein välttämättömimpään.
Entä mitä siitä on seurannut,
verrattuna Suomen vastaaviin poliittisiin ratkaisuihin? Ei ainakaan
Isokallion sepittämää alhaisempaa työttömyyttä. Mutta kylläkin suhdanneherkkyys
ja huolestuttava riippuvuus vientimarkkinoista, jotka eivät nyt vedä missään päin EU:a.
Viron tilastolaitoksen mukaan
maan bruttokansantuote kutistui 1,9 prosenttia viime vuoden vertailukaudesta. Suomen
notkahdus oli samaan aikaan 0,2 %. Viron työttömyysaste oli keskimäärin vuoden
2013 aikana 8,6 %, Suomessa se oli samaan aikaan 6,6 %.
Lisäksi Viron "alhaisiksi" oletettuja työttömyyslukuja tasrkastellessa tulisi aina muistaa, että pelkästään Suomessa työskentelee tälläkin hetkellä jopa 30 000 virolaista (asukaslukuun suhteutetuna se vastaa Suomen muuttoliikettä Ruotsin neljä vuosikymmentä sitten). Ja päälle muuttoliike Ruotsiin ja muihin EU-maihin.
VastaaPoista