tiistai 26. huhtikuuta 2016

Viikon somekohu: Moninopeusvärisevä Pearlescent Rabbit


Televisiosta tuttu Helsingin Sanominen kolumnisti ja psykoterapeutti Maaret Kallio on huolissaan Ylioppilaslehdestä ja sen sisällön vaikutuksista herkässä iässä oleviin lukijoihin. Lehti oli lähettänyt Kalliolle hieromasauvan ja käyttöohjeen, joka oli rakenneltu Kallion kolumnien otsikoista:
”Olen tehnyt 10 vuotta seksuaalisen häirinnän, hyväksikäytön ja väkivallan parissa ja sitä kokeneiden ihmisten kanssa töitä. Siksi en voi olla ottamatta kantaa siihen, millaista palautetta sain Ylioppilaslehdeltä, jota lukevat tuhannet nuoret naiset.”
Itse olin kyllä siinä käsityksessä, että Geneven sopimus kieltää ihmiskilpien käytön, mutta muutoin jaan satiirista loukkaantuneen Kallion huolen ”nuorista naisista”. 
Vaikka monet heistä ovat oppineet Sinkkuelämää-sarjan uusintoja katsomalla, että omien tarpeiden tyydyttäminen ilman kumppaniakin on luonnollista, ja että Kalliolle lähetetty niin sanottu pupumalli on alan markkinajohtaja, kaikkien voi silti olla vaikea samastua Kallion kolumnien holhoavaan, heteronormatiiviseen maailmankuvaan, jossa seksuaalisuutta parisuhteen ulkopuolella luonnehtivat erinäiset riskit ja parisuhteen puitteissa hämärät kiertoilmaukset. 
Ylioppilaslehti teki kieltämättä karkean arviointivirheen, kun se lähetti kolumnistille moninopeusvärisevän Pearlescent Rabbitin. Parempi esimerkki median rakentavasta suhtaumisesta naisiin ja naisten seksuaalisuuteen olisi se, jos Kallion kolumneja julkaiseva Helsingin Sanomat lähettaisi opiskelijatilauksen tehneille Suomi – eufemismi – suomi –sanakirja:
”Pitkissä suhteissa on turha odottaa kuumuutta kupeissa, jos parin välillä ei läikähdä lämpö sydämissä arjen aherruksessa... anteliaasti tarjoava pari luo antamisen kehän, jossa myös kovemman luokan hekuma viriää.”
Nuorista naisista huolestuneena vanhempana herrana opastan nyt nuoria naisia sen verran, ettei ”kuumuutta kupeissa” tarkoita tuplaespressoa vaan panettamista, ja että "hekuma" on perinteinen Raamatun tapa kuvata orgasmiin päättyvää naintia.

3 kommenttia:

  1. Naisena opastan nyt ammattimieskirjailijaa sen verran, että sauvan lähetys ei ollut Antti Pikkasen perimmäinen tarkoitus. Tarkoitus oli saada julkaista lehdessä tuo avoin, Maaret Kalliota pilkkaava kirje.

    Ammattikirjoittajan voisit kyllä selittää, missä kulkee tuomittavan pilkkakírjoittamisen raja. Milloin naisen tai miehen pitää sietää suoraa omaan seksuaalisuutta (tai ulkonäköä) koskeva julkinen, pilkallinen kirjoittaminen. Ja milloin ylitetään se raja, jolloin kirjoitus on kunnianloukkaus, laissakin.

    VastaaPoista
  2. Ihmisenä opastan nyt toista ihmistä sen verran, että missä menee naurettavan somekohun raja. No, siinä missä kiukku YO-lehteä kohtaan perustuu yksinomaan psykoterapeutin sukupuoleen. Muuta perustetta ei anna myöskään Anonyymi, joka nimeää kyllä muita nimiä mutta ei omaansa. Aika tahditonta.

    Olen huomauttanut tästä ennenkin. Täällä minä kirjoitan omalla nimellä, joten miksi oma nimi ei kelpaisi muillekin?

    Sukupuoli ei ole vamma eikä rajoite, eikä se missään nimessä ole este arvioida tapaa, jolla psykoterapeutti kirjoittaa seksistä. Tai oikeastaan ei kirjoita, sillä Maaret Kalliohan kirjoittaa ”hekumasta” ja ”kuumista kupeista”.

    Tämä olisi jo vitsin arvoista sinänsä, jollei Kallio lisäksi noudattaisi kirjoituksissaan holhoavaa seksismiä, jossa hän voi suhtautua erilaisesti suuntautuneisiin henkilöihin suvaitsevaisesti – mutta ilmeisesti vain siinä tapauksessa, että he toteuttavat seksuaalisuuttaan Kallion toistuvasti ihannoimaa heteronormatiivista mallia noudattaen tai jäljitellen.

    Ja jolleivat kaikki Kallion vähänkin seksiltä kuulostavat ilmaukset (”pikanautinto”) paljastuisi jonkin kielteisin asian metaforiksi.

    Tyylittömyyden ja ahdasmielisyyden lisäksi Kalliossa voi toki ärsyttää myös arvostelukyvyn puute ja itsekeskeisyys. Seksuaalirikosten uhreiksi joutuneet eivät ole sopiva ihmiskilpi satiiria vastaan, eikä ”median” tehtävä ole ”palvella” jokaista yksityistä ammatinharjoittajaa ”rakentamalla” hänen imagoaan myyvempään suuntaan. Joskus voi olla paikallaan myös ”rikkoa” sitä.

    Anonyymin automaattinen ajatus, että nämä seikat voisivat ärsyttää naisessa (psykoterapeutti) vain miestä (YO-lehden päätoimittaja) on sekin aika mielenkiintoinen. Ja ahdasmielinen. YO-lehden toimitus on ollut korostetun naisvaltainen koko tämän vuosituhannen, ja se on sitä tälläkin hetkellä, vaikka päätoimittaja nyt on poikkeuksellisesti mies. Tämä on varmaankin ihan oikein, onhan koko yliopistolaitos naisistunut, ja nopeammin kuin YO-lehden toimitus.

    Kun kaikki nämä asiat unohdetaan, syntyy naurettava, lähinnä Kallion työtä täysin tuntemattomien henkilöiden ylläpitämä somekohu, jossa asianosaisten roolit on käännetty niin täydellisesti nurin, että eräskin FB-kommentti fantisoi Kallion rohkeasti seksistä puhuvaksi naiseksi YO-lehden setämieheksi, jota seksuaaliset naiset pelottavat.

    No voi hyvä tavaton.

    VastaaPoista
  3. Ja mainitaan nyt varmuuden vuoksi ihan sekin, ettei Kallio ole mitään konkreettista dildoa konkreettisesti saanut. Hän kuuli YO-lehden "lähettämistä" terveisistä eräästä Imago-lehden blogista. Toki YO-lehteä voi silti moittia dildo-mallin seksistisestä valinnasta: Sinkkuelämää-sarjan tunnetuksi tekemä tuote sisältää erityisen, klitorikseen stimulointiin tarkoitetun osan, eikä siksi liene oikea väline miesten anaalikiihotukseen. Tämän voi halutessaan kokea sukupuolisesti syrjiväksi.

    VastaaPoista