Terveyspalvelut: eräs tulkinta ja miten se meni oikeasti

Tiesittekö te, ja kyllähän te tiesitte, ettei juuri kukaan viitsi lukea FB-sivulle linkitettyä uutista otsikkoa pitemmälle ennen kuin kommentointi alkaa? Ja ettei aina edes linkittäjä itse viitsi?

Joku saattaa vielä muistaa Lasse Männistön tuolileikistä, jota hän  kävi Laura Rädyn kanssa, kun kokoomus-puolueen paikkoja järjesteltiin ministeriön ja Helsingin kunnallishallinnon välillä. Eduskunnan jättänyt Lasse jatkaa yhä kunnallispolitiikassa, mutta työpaikka on yksityinen terveystalo Mehiläinen.

Eilen keskiviikkona Lasse linkitti FB-sivulleen Yle:n uutisen otsikolla: ”Kunnat säikähtivät sote-palvelujen yhtiöittämispakkoa – miten julkiset yhtiöt pärjäävät kilpailussa.”

Lasse innostui: ”Eli siis mitä? Jos tulkitsen oikein, niin kuntaliitto sanoo, että kuntien oma tuotanto on tehottomampaa (ei pärjää kilpailluilla markkinoilla) verrattuna yksityiseen, ja siksi sen altistumista kilpailulle pitäisi ainakin pitkittää. Aika erikoinen linja.”

Ei, Lasse, et tulkitse oikein. Jollet sitten tahallaan väärin, ja koko päivitys on hymiön takaa heitetty vitsi. Mutta ainakaan kommentoijat eivät nauraneet, tekstiä lukematta enemmistö lähti mukaan Lassen tulkintaan. Vaikka missään Yle:n uutisessa mikään kuntaliiton taho ei sano, että kunnat tarvitsevat lisää aikaa palvelun ja tehokkuuden kehittämiseen.

Siinä sanotaan, etteivät kunnat tällä aikataululla ehkä ehdi tehdä kaikkia kilpailun vaatimia hallinnollisia ratkaisuja. Kuten otsikossa ikään kuin vinkkinä mainittua yhtiöittämistä. Ja siinä sanotaan ennen kaikkea, että sote-kiinteistöjä voi jäädä tyhjinä kuntien käteen, kun kaikkea vanhaa julkista kapasiteettia ei uudessa tilanteessa tarvita. Muuta ajankulua ovat sitten kiinteistöjen arvon määrittely, kun maakunnat alkavat niitä vuokrata, samoin henkilöstön saneeraminen, jos ja kun asiakasvirrat jakautuvat tasaisemmin yksityisen ja julkisen kesken. Tähän asti vastaanottoaikoja heti ja nyt tarjonneet yksityiset terveystalot tuskin kaikkea vapautuvaa henkilöresurssia tarvitsevat, kun omassa työtahdissa on niin paljon kiristämisen varaa, joten jokin rumba irtisanomisajan kustannuksineen jää kunnille siitäkin.

Ja siitä ”kilpailusta” vielä. Jossain markkinataloudessa sitä kuulemma on, yksityisessä perusterveydenhuollossa ei niinkään.

Kelan selvitys huomasi, että yksityislääkärien hinnat eivät ainoastaan ole nousseet huimaa tahtia, lisäksi ne eroavat lähinnä alueittain. Mitä heikommin on julkisia palveluja, sitä kalliimpi yksityislääkäri. Sen sijaan alueiden sisällä ei samoista potilaista juuri hinnalla kilpailtu. Syy on osin siinä, etteivät yksityiset lääkäriasemat kannusta hintatietoisuuteen. Eli vastaanoton ja labrojen hintalappua ei oikein mistään löydy.

Toinen syy on tuotteen tyyppi: asiakas ei hintaa välttämättä edes kysy, jos on kiire ja lääkärille tulee muutenkin mentyä kerran vuodessa. Tai jos halutaan, että lapsella on aina sama lääkäri, maksoi mitä maksoi. Se hinnasta nillittäminen säästetään sitten parturille, joka ei saisi maksaa kymppiä enempää, mutta 65 euroa kolmen minuutin flunssadiagnoosista on ihan ok.

Ja tässä sitten vielä linkki yhteen selvitykseen Ruotsin tervydenhoitojärjestelmään, jossa jo "raha seuraa asiasta". Kuten meillä, sote-uudistusken ja valinnanvaran toteutuessa. Selvitys saattaa kyseenalaistaa joitakin käsityksiä ennakkokäsityksiä...