"Näin nämä asiat koetaan"

”Ohjelman jälkeisessä keskustelussa sanalta ”ääripää” on haluttu riistää merkitys. Nyt asialla ovat jotkut meistä maahanmuuttajien puolustajista. He kyselevät, missä muka on toinen ääripää. Ihmisoikeuksien tunnustamisessa ei ole tietenkään ääripäitä, mutta maahanmuuttokeskustelussa on tunnistettavissa ääripäät. Toisessa laidassa ovat fasismilla, rasismilla ja uusnatsismilla flirttailevat keskustelijat ja toisessa laidassa ajatuspoliisit, jotka pyrkivät moraalisen ylemmyyden tunnossa sanelemaan sen, miten maahanmuutosta ja maahanmuuttajista tulisi keskustella. Ajatuspoliisit haluavat viedä julkisen tilan äärioikeistolaisen ideologian lisäksi niiltäkin, jotka eivät osaa tai halua puhua omista kielteisistä maahanmuuttajiin liittyvistä kokemuksistaan heidän hyväksymällään tavalla.”

- Heikki Hiilamo: Ajatuspoliisit maahanmuuttokeskustelussa

Hmmm... Yle:n A2 Turvattomuus-iltaan osallistunut sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo näyttää tarkoittavan "kokemuksella" tunnetta. Hänen itsensä moittimaa sanojen hämärtämistä tämäkin, vaikka Heikki siteeraa Konfutsea ajatustensa tueksi: “Kun sanat menettävät merkityksensä ihmiset menettävät vapautensa”. Paremmin voisi nyt sopia Riikka Slunga-Poutsalon, ps, lentävä lause: ”Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan.”

Voi tietysti, että sekä että. Kokemus ja tunne, kontekstista riippuen, vastuu siirtyy lukijalle. Mikä ei ainakaan selvennä argumenttia. Otetaan tähän kaksi lausetta, joista edellinen on selvä ja puhuu tunteista. Jälkimmäinen on epäselvä ja voi ehkä puhua muustakin. Vaikka ei ilmeisesti puhu.

”He [ajatuspoliisit] pyrkivät kärjistämään vastustajiensa kokemuksia ja siten herättämään moraalista pahennusta ja mobilisoimaan omia kannattajia. Aito vihapuhe on vakava ongelma. Keskustelu maahanmuutosta on kuitenkin vaikeaa, jos kielteiset kokemukset maahanmuuttajista ja maahanmuutosta leimataan vihapuheeksi ja äärioikeistolaisen ideologian ilmaisuiksi.”

Seuraava kappale nimittäin jatkuu näin: ”Koen perussuomalaisten puolueen arvot vieraiksi itselleni. Puolue on kuitenkin tehnyt mielestäni valtavan palveluksen suomalaiselle demokratialle toimimalla paineventtiilinä ahdistetun keskiluokan, erityisesti miesduunareiden kokemuksille.”

Heikin ”kokeminen” ei tässä nojaa empirian suuntaan, josta syntyy kokemusperäinen tieto teoreettisen tiedon rinnalle ja toistensa palvelukseen. Se laajenee tunnesuhteesta sellaisiin hämäriin käsitteisiin kuin identiteetit ja mielikuvat. Tai miesduunareiden asenteet ja äärioikeiston ideologiat.

Lyhyesti sanoen: Heikki varmasti kokee, että hän on löytänyt oman, muita analyyttisemman keskitiensä, mutta minusta tuntuu, että Heikki kompuroi semanttisiin väärinkäsityksiin.

Itse asiassa uusi blogimerkintä on pitkälti Hesarin aiemmin julkaiseman esseen puolustus: ne nyt ”ajatuspoliiseiksi” leimatut ovat mitä ilmeisimmin samankaltaisia tahoja, joiden mielestä maahanmuuttokeskustelun pelkistäminen sosio-ekonomisiin indikaattoreihin aliarvioi ilmiöön liittyvää ideologista indoktrinaatiota. Ja se ”moraalinen ylemmyyden tunto”, jolla jotkut muut ”pyrkivät sanelemaan sen, miten maahanmuutosta ja maahanmuuttajista tulisi keskustella”, taitaa olla myös yksi Heikin kirjoitusta kehystävistä tuntemuksista.

Tästäkin huolimatta Heikin essee Hesarissa oli monin tavoin hyvä. Ja hyvin se myös ratkaisee yllä esitetyn kysymyksen. Ja ihan tutkimustenkin vahvistamalla tavalla. Missä maahanmuutosta ja -muutajista on vähiten konkreettista kokemusta, siellä maahanmuuttoon ja -muuttajiin liittyy enemmän tunnetta. Näin Heikki Hesarissa:

”Taantuvan teollisuuspaikkakunnan duunari puhuu erilaisista maahanmuuttajista ja olosuhteista kuin omassa elämänpiirissään ulkomaalaisia kohtaava yliopisto-opiskelija tai koulutettu asiantuntija. Jälkimmäisillä ei ole asiallista syytä olla huolissaan siitä, että maahanmuuttajat heikentäisivät heidän asemaansa – pikemminkin päinvastoin. Sen sijaan vaikeassa asemassa olevat suomalaiset saattavat helposti kokea ja tulkita ulkomaalaiset uhaksi omalle hyvinvoinnilleen. Tämä pätee erityisesti vähän koulutettuihin, pienituloisiin ja työttömiin miehiin.”