”Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksessa kansa tukee laajasti paikallisen sopimisen voimakasta lisäämistä. Tuki koskee melkein kaikkia työsuhteen osa-alueita, ja kannatusta tulee myös ay-liikkeen jäseniltä. Nämä antavat eliitille moitteet takertumisesta vanhoihin etuihin.” Matti Apunen, HS 8.3.2016.
Aha. Ja minä kun luulin, että EVA:n kyselyyn saadut vastaukset mukailevat varsin hyvin paikallisen sopimisen nykyistä käytäntöä – mitä laajemmat mahdollisuudet yrityksillä ja työntekijöillä on jo nyt sopia paikallisesti, sitä useampi vastaaja pitää paikallista tasoa oikeana sopimisen tasona.
Niinpä kannustinpalkkiot löytyvät EVA:n grafiikan kärkisijalta, ja pohjalta lomarahojen suuruus. Kannustimien määräytymisperuste on periaatteessa henkilökohtaisesti määriteltyjen tavoitteiden saavuttaminen, kun taas lomarahoihin voi työpaikoilla vaikuttaa vain maksamalla ne sovitun mukaan tai muuttamalla vapaiksi. Aivan pohjimmaisena ovat irtisanomiskorvaukset ja muutosturva. Siis se, mihin ay-liike nyt hakee hallituksen tuella työnantajaa sitovia parannuksia kilpailukykysopimuksen tarjoamien heikennysten vastineena.
EVA:n tutkijoiden mukaan ”suomalaisten valmius paikalliseen sopimiseen on laajaa”, minkä ymmärsin niin, että paikallinen sopiminen on suomalaisilla työpaikoilla hieman laajempaa kuin julkisen keskustelun perusteella voisi kuvitella. Tutkijoiden teksti jatkuu: ”Myös työajan pituudesta sovittaisiin mieluiten yritystasolla. Työajan tuomista paikallistasolle kannattaa 45 prosenttia, vain 23 prosenttia antaisi asian liittojen ja 26 prosenttia keskusjärjestöjen päätettäväksi.” Itse asiassa ”vain” 45 % kannattaa työajan sopimista paikallisesti, 48 % sopisi sen ”mieluiten” liittotasolla.
Ilmeisesti EVA:ssa on sovittu, että tulosten tulkinnassa Elon laskuoppi on alisteista tutkimuksen tilaajan tarpeille. Mutta toivottavasti on sovittu vain paikallisesti, sillä menettelyn ei soisi sitovan kaikkea yhteiskuntatiedettä yleisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti