tiistai 31. heinäkuuta 2012

Keskeneräinen Sanakirja: "Suursiivous"



Suursiivous

Olavi Paavolaisen kirjoittama murskakritiikin oppikirja vuodelta 1932.
Paavolainen luonnehti kirjallisuuden nauttimaa ylenpalttista mediajulkisuutta ”kirjalliseksi lastenkamariksi”. Muutoinkin nuorilla tekijöillä meni aivan liian hyvin kun heitä ”reklamoitiin kuin uutta automerkkiä: ennennäkemätön, ylitsekäymätön ihme”.
Pentti Haanpäätä Paavolainen moitti älyllisestä itsemurhasta ja kriitillisen vaiston puutteesta, Unto Seppänen oli ”kulissitaituri”, jonka psykologinen kuvaus, varsinkin naisten, oli lapsellista ja pateettista, ”missimodernismia”, toisinaan myös ”haikeaa ryssäläistä romanssia”.
Vielä tuttavallisemmin kirjoitettiin Mika Waltarista: ”Loistava kaunovalehtelija ja tunteilukokki”, jonka ”panseksuaalisuus on varhaiskypsästi turmeltunutta ja valheellis-sentimentaalista aladoobia”.
Kirja hajotti Tulenkantajien kirjailijaryhmän ja sekoitti edistyksellisinä tai taantumuksellisina pidettyjen kulttuuripiirien rintamat: Elmer Diktonius haukkui, V.A. Koskenniemi kehui.

Kts. myös Ahlqvist, August

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti