sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Viranomainen tiedottaa - onko Suomi Euroopan turvattomimpia maita?

Supon mukaan ”Euroopassa estetään kymmeniä terrori-iskuja vuosittain”, otsikoi Aamulehti viime joulukuussa. Luku ei kuulosta kovin täsmälliseltä. Sisäministeri Paula Risikko kertoi Ylen Ykkösaamussa eilen lauantaina (16.9.2017), että Suomessa estettyjä yrityksiä on ”monta”. Ei kovin täsmällisesti sanottu sekään, varsinkin kun emme tiedä, että millä aikavälillä. Huolestuttava se silti on, jos ”monta” on enemmän kuin kolme mutta vähemmän kuin kaksikymmentä (joka siis jo olisi Supon ”kymmeniä” koko mantereella).

Valtioita Supon mainitsemassa Euroopassa on 50 (joista puolisen tusinaa osin Aasian puolella). ”Kymmenistä” laskettava keskiarvo jokaista valtiota kohti on siis jokin melko pieni numero, joten onko Risikon ”monta” sen yläpuolella? Mahdotonta sanoa, mutta oletetaan, että Supon viimevuotinen ”kymmeniä” pyöristyy tai on sittemmin kasvanut siten, että se on nyt hakukoneen löytämän suomalaisen asiantuntijan esittämä, Euroopassa vuosittain estettyjen terrori-iskujen määrä 200.

Euroopan valtioiden keskiarvoksi laskettuna tuo olisi neljä, mikä mahtuu edellä esitettyyn ”monen” määritelmään. Eikö Suomi siis ole terroriuhan näkökulmasta Euroopan turvallisimpia maita, vaan keskikastia, kuten aika monessa muussakin tilastossa? Vai meneekö Risikon ”monta” jopa keskiarvon yli? Ja jos, niin kuinka paljon?

Kysymys ei ihan ratkea etsimällä jokin toinen maa, jossa tiedotuslinja on perustuu vähän täsmällisempiin lukuihin. Mutta yritetään. Alkuviikosta Ranskan poliisi kertoi uutistoimisto AFP:n mukaan estäneensä jo 12 iskua. Lisääkin voi siis tulla, mutta Ranskan osuuden siitä asiantuntijan kahdesta sadasta odottaakin olevan korkea. Itse asiassa korkein, yhdessä Englannin kanssa. Muiden Euroopan maiden estettäviksi siis jäisi yhä ehkä noin 150-160 iskua ja tuollaiset 3,2 maata kohti?

Jos pysytään alussa asetetussa ehdossa, niin teknisesti tuo on yhä ”monta”, mutta kuinka monta Suomessa? Kun mitään tarkempaa tietoa suomalaisen viranomainen ei osaa antaa, niin otetaan vertailukohdaksi aikaisempi tiedotuslinja, kun uhkatekijänä oli ulkomaisen terrorijärjestön sijaan kotimainen koulusurmaaja.

”Suomen poliisi estää vuosittain jopa kymmeniä joukkosurmia”, otsikoi Ilta-Sanomat 25.7.2016).

Se nyt ainakin on monta, itse asiassa oikein monta, jos sitä vertaa poliisiylijohtaja Paateron vuonna 2009 Alibille antamaan lausuntoon yhdestä ”todennäköisesti” estetystä surmasta. Jokelan jälkeen se tarkoittaisi 0,5 tapausta vuotta kohti. Paljon se siihenkin nähden, että koulusurmien valmistelujen esitutkinnasta tai oikeudenkäynnistä on Kauhajoen jälkeen uutisoitu kerran (Kiviniityn koulu Kokkolassa).

Vaikuttaa siis siltä että Supon ja poliisin ”kymmeniä” ei ole luku lainkaan, vaan konditionaalin imperfekti. Oman uhka-arvion mukaan jotain olisi voinut tapahtua, vaikka välttämättä ei tapahtunutkaan.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei koulusurmien ehkäisyyn tulisi jatkuvasti panostaa ja etteikö tilanne Suomessa seuraisi muuta Eurooppaa siinä, miten terroritekojen uhka kehittyy. Mutta se tarkoittaa, että suomalaisen viranomaisen tiedotetta pitää lukea kuin ranskalaista avantgardista romaania, mutta ranskalasien viranomaisen tiedotetta kuin Kalle Päätaloa. Jos selkosilla oli jotain 12, niin niitä on 12 kaksitoista myös paperilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti