Supon mukaan ”Euroopassa estetään kymmeniä terrori-iskuja
vuosittain”, otsikoi Aamulehti viime joulukuussa. Luku ei kuulosta kovin
täsmälliseltä. Sisäministeri Paula Risikko kertoi Ylen Ykkösaamussa eilen lauantaina (16.9.2017), että Suomessa estettyjä
yrityksiä on ”monta”. Ei kovin täsmällisesti sanottu sekään, varsinkin kun emme
tiedä, että millä aikavälillä. Huolestuttava se silti on, jos ”monta” on enemmän
kuin kolme mutta vähemmän kuin kaksikymmentä (joka siis jo olisi Supon ”kymmeniä”
koko mantereella).
Valtioita Supon mainitsemassa Euroopassa on 50 (joista
puolisen tusinaa osin Aasian puolella). ”Kymmenistä” laskettava keskiarvo jokaista
valtiota kohti on siis jokin melko pieni numero, joten onko Risikon ”monta” sen
yläpuolella? Mahdotonta sanoa, mutta oletetaan, että Supon viimevuotinen ”kymmeniä”
pyöristyy tai on sittemmin kasvanut siten, että se on nyt hakukoneen löytämän
suomalaisen asiantuntijan esittämä, Euroopassa vuosittain estettyjen
terrori-iskujen määrä 200.
Euroopan valtioiden keskiarvoksi laskettuna tuo olisi neljä,
mikä mahtuu edellä esitettyyn ”monen” määritelmään. Eikö Suomi siis ole
terroriuhan näkökulmasta Euroopan turvallisimpia maita, vaan keskikastia, kuten
aika monessa muussakin tilastossa? Vai meneekö Risikon ”monta” jopa keskiarvon
yli? Ja jos, niin kuinka paljon?
Kysymys ei ihan ratkea etsimällä jokin toinen maa, jossa
tiedotuslinja on perustuu vähän täsmällisempiin lukuihin. Mutta yritetään. Alkuviikosta Ranskan
poliisi kertoi uutistoimisto AFP:n mukaan estäneensä jo 12 iskua. Lisääkin voi
siis tulla, mutta Ranskan osuuden siitä asiantuntijan kahdesta sadasta odottaakin
olevan korkea. Itse asiassa korkein, yhdessä Englannin kanssa. Muiden Euroopan
maiden estettäviksi siis jäisi yhä ehkä noin 150-160 iskua ja tuollaiset 3,2
maata kohti?
Jos pysytään alussa asetetussa ehdossa, niin teknisesti tuo
on yhä ”monta”, mutta kuinka monta Suomessa? Kun mitään tarkempaa tietoa
suomalaisen viranomainen ei osaa antaa, niin otetaan vertailukohdaksi
aikaisempi tiedotuslinja, kun uhkatekijänä oli ulkomaisen terrorijärjestön
sijaan kotimainen koulusurmaaja.
”Suomen poliisi estää vuosittain jopa kymmeniä joukkosurmia”,
otsikoi Ilta-Sanomat 25.7.2016).
Se nyt ainakin on monta, itse asiassa oikein monta, jos sitä
vertaa poliisiylijohtaja Paateron vuonna 2009 Alibille antamaan lausuntoon
yhdestä ”todennäköisesti” estetystä surmasta. Jokelan jälkeen se tarkoittaisi
0,5 tapausta vuotta kohti. Paljon se siihenkin nähden, että koulusurmien
valmistelujen esitutkinnasta tai oikeudenkäynnistä on Kauhajoen jälkeen uutisoitu
kerran (Kiviniityn koulu Kokkolassa).
Vaikuttaa siis siltä että Supon ja poliisin ”kymmeniä” ei ole
luku lainkaan, vaan konditionaalin imperfekti. Oman uhka-arvion mukaan jotain olisi
voinut tapahtua, vaikka välttämättä ei tapahtunutkaan.
Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei koulusurmien ehkäisyyn
tulisi jatkuvasti panostaa ja etteikö tilanne Suomessa seuraisi muuta Eurooppaa siinä,
miten terroritekojen uhka kehittyy. Mutta se tarkoittaa, että suomalaisen
viranomaisen tiedotetta pitää lukea kuin ranskalaista avantgardista romaania,
mutta ranskalasien viranomaisen tiedotetta kuin Kalle Päätaloa. Jos selkosilla
oli jotain 12, niin niitä on 12 kaksitoista myös paperilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti