torstai 16. helmikuuta 2017

Kenen oikeus, mikä velvollisuus?


”Minusta tuntuu, että tässä keskustelussa on sellaisia aukkoja, joita on hyvä valaista.” Merja Ylä-Anttila, MTV-uutisten vastaava päätoimittaja YLE:n uutisille.

Yleensä aukot kai paikataan, mutta sikäli osuva kielikuvan käyttö, että omallakin uralla olen jopa kahdesti joutunut keskustelemaan päätoimittajan kanssa, jota noin selän takana olen saattanut kuvata sillä aukolla jonne ei päivä paista.

Muutoin olen sitä mieltä, että Päätoimittajayhdistyksen (PTY) julkinen kannanotto vie YLE:n Sipilä-uutisoinnista alkaneen keskustelun pahasti harhaan: "Päätoimittajien yhdistys painottaa, että päätoimittajan tekemät uutisointipäätökset tai uutisoimatta jättäminen eivät rajoita tiedotusvälineen palveluksessa olevien sananvapautta. Toimittajat eivät käytä työssään sananvapauttaan kansalaisina, vaan työnantajansa sananvapautta."

Työnantajan määräysvalta on kirjattu työsopimuslain ensimmäiseen ja kolmanteen lukuun. Yhdistyksen painottama sananvapaus on puolestaan perustuslaillinen oikeus, joka 2. luvun 12 pykälän mukaan sisältää jokaisen oikeuden ”vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”.

Journalistin ohjeissa yleisön oikeus saada tietää on tulkittu yksittäisen toimittaja velvollisuudeksi ”torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä”. Lisäksi toimittajalle on ohjeisiin kirjattu ”mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa”.

Laki tai ohje ei erikseen kerro, miten toimia jos painostus tulee suoraan esimieheltä tai esimiehen välityksellä. Mutta jos esimies näyttää toimivan enemmän omaa etuaan ja ajatusmaailmansa kuin alaisiaan tai yleisön oikeutta tukien, niin YLE:sta eronneiden toimittajien ratkaisu näyttää johdonmukaisemmalta kuin PTY:n julkinen kannanotto.

Jos julkaisu oli tahallinen harhautus, niin sekin olisi jotenkin vähemmän noloa kuin päätoimittajien kollektiivinen väärinkäsitys journalismin ja yleisön tai YLE:n ja yle-veroa maksavien kansalaisten suhteesta. Itse asiassa samasta väärinkäsityksestä näki merkkejä jo viime joulukuussa, kun sanomalehtien pääkirjoitusten teemaksi nostettiin työntekijän lojaalisuus johtoa kohtaan. Ikään kuin se olisi jokin hyve. Ei kuulkaa, ”hyve” on johdon lojaalisuus työntekijöitä kohtaa, koska siitä ei määrätä mitään työehtosopimuksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti