tiistai 28. huhtikuuta 2015

Aikamme ajattelijoita: Määrittelen ”skeptikon”


Englantilainen tutkiva toimittaja tuli Suomeen kertomaan, että meillä on ongelma. Ja että toinen ongelma on se, että ongelmaa ei tiedosteta. Seurasi someraivo du jour, jonka asiasisältö oli suunnilleen se, ettei ulkomaalainen voi ymmärtää suomalaisten asioita. Eikä tänne pidä tulla mitään selittämään.

Vastaukset olivat useimmilla taas valmiina, vaikka olisi toivonut, että englantilaisen toimittajan viesti olisi ensin herättänyt kysymyksiä:

Pitääkö olla ylpeitä siitä, ettei yhtään kouluampumista, yhtään perheen haulikkosurmaa eikä yhtään katolta ohikulkijoiden teloitusta ole Suomessa tehty luvattomalla ampuma-aseella? Että Suomessa itsensä tai toisen tappavat yleensä tavalliset ihmiset, eivät rikollisjengit? Että Suomessa riistanmetsästystä harrastaa noin 150 000 ja kilpa-ammuntaa 15 000 kansalaista, osin samaa porukkaa, joten Suomen 1,6 miljoonaa rekisteröityä asetta riittää varmasti kaikkiin tarpeisiin?

2003–2011 Suomessa tapettiin ampuma-aseilla keskimäärin 186 ihmistä vuodessa. Paljon vai vähän? Vuosina 2011 ja 2012 ampuma-aseella tehtiin 110 väkivaltarikosta. Paljon vai vähän? Ja asevarkauksia tapahtui 390, eli luvattomatkin aseet ovat alun perin luvallisia aseita.

Toki Tuusulassa (2007) ja Kauhajoella (2008), Cumbriassa (2010) ja Alphen aan den Rijnissa (2011) tapahtuneissa iskuissa tekijät olivat kaikki henkisesti epävakaita aikuisia, joille oli myönnetty laillinen aseenkantolupa. Mutta onko suosituin mielipide nyt sitten se, että koska ”ihmiset tappavat eivätkä aseet” niin lisätään ihmisten valvontaa eli rajoitetaan kaikkien yksityisyyttä? Sen sijaan, että tarkastellaan uudelleen aseiden ja lupakäsittelyn valvontatarpeita? Seulotaanko kaikkien suomalaisten mielenterveys ja tiukennetaan tarpeen ilmetessä pakkohoitolakeja? Vai seulottaisiinko aseluvat ja aseiden säilytys, ja tiukennetaan tarpeen ilmetessä aselakeja?

Pohjimmiltaan mitään erimielisyyttä ei pitäisi olla, ja kansainväliset vertailut ovat suurilta linjoiltaan selkeät vaikka eivät selitä kaikkia yksityiskohtia tai lukuisia kansallisia eroja. Jos aseita on paljon, aseilla tapetaan. Tahallaan ja vahingossa. Ja aseiden määrän kerrannaisvaikutus kasvaa, jos aseiden luvanvaraisuus sekä käytön ja säilytyksen sääntely – esimerkiksi perustuslailliista syistä – ovat tasoltaan heikkoja.

Tästäkin huolimatta ensimmäiset reaktiot Skepsis ry:n FB-sivulla olivat median syyttäminen, huono analogia ja "kiellot ei toimi" -hokema. Vastaan näihin mahdollisimman lyhyesti.

1.       Ei, uutinen ei ollut ”harhaanjohtava”. Kun englantilainen toimittaja moittii norjalaisia ja suomalaisia siitä, että joukkomurhien jälkeen aseiden yleisyyden ja saatavuuden ongelmassa nähdään vain yksittäinen mielenterveysongelma, niin suomalainen skeptikko moittii englantilaista toimittaja ensitöikseen siitä, että tämä näkee yksittäisessä mielenterveysongelmassa vain aseiden yleisyyden ja saatavuuden ongelman. Kuvio on paitsi selkeä myös hyvinkin symmetrinen, ja poistaa ainakin epäilyn siitä, etteikö englantilainen toimittaja ymmärttäisi miten pohjoismaissa ajatellaan.
2.       On ihan totta, että autot tappavat enemmän kuin aseet, ja juuri siitä saattaisikin johtua, että ajokortin saaminen on vaikeampaa ja vaatii enemmän koulutusta ja ikää kuin lupa ampuma-aseen käyttöön. Ja että autonvalmistajille asetetut turvallisuusmääräykset ovat tiukemmat ja moninaisemmat. Kyllä se alkolukko aseessakin voisi olla aika käänteentekevä, varsinkin suomalaisessa kulttuurissa.
3.        Skepsiksen sivulta voi saada vaikutelman, että ”kielloissa” on vain kaksi astetta, nolla tai sata. Niin ei toki ole, ja useimmat tähän harhaan perustuvat kommentit näyttävät nojaavan amerikkalaisiin vaikutteisiin. Jopa sinä määrin, että amerikkalaista NRA:ta tukeva pilakuva esitetään ”argumenttina”. Se maailmankuva lienee suomalaiselle todellisuudella vielä paljon vieraampi kuin mikään englantilaisen toimittajan ajatuskulku. Sitä paitsi kysymys ei ole siitä, että pitääkö ja voiko jotain tehdä aseturmien vähentämiseksi. Siihen on jo vastattu lainsäädäntöä myöten. Kysymys on enää siitä, voidaanko ja pitääkö tehdä enemmän? Epä-älyllisin vastaus tähän kysymykseen olisi illuusio, että juuri Suomessa kaikista maailman maista on saavutettu optimaalinen sääntelyn taso, josta täsmentäminen ei enää toisi selvästi erottuvia, myönteisiä ja sääntelystä juontuvia hyötyjä.

Totta kyllä, uusia ideoita ei ole paljon, mutta aseharrastuksen vaikeuttamisesta nillittäviä sentään jonkin verran. Myös Skepsiksen sivulla. Ihmettelen näitä asenteita ja perusteluita. Ja äänen määrää.

Suomessa on hevosharrastajia enemmän kuin aseharrastajia, mutta silti kukaan hevosharrastaja ei valita, ettei hevosta saa pitää kerrostaloasunnossa. Harva hevosharrastaja edes haluaa omistaa oman hevosen, ja jos omistaakin, myös se säilytetään huolella ja siihen varatuissa, taajamien ulkopuolella olevissa tiloissa, joissa hevoseen ei pääse heti käsiksi, jos vaikka haluaisi juuri nyt lopettaa päivänsä hevosen selässä tai laukata jonkun sillä hetkellä ärsyttävän ihmisen yli.

Siltä se muutenkin tuntui, että Skepsiksen sivuilla pyöri poikkeuksellisen suuri joukko sivareita tai ainakin ihmisiä, joilla ei muutoin ole oikeaa kosketusta aseisiin eikä niitä Suomessa harrastuksenaan käyttäviin ihmisiin. 38,17 mm kasalla minusta ei olisi kilpa-ampujaksi, mutta sen verran olen piireihin tutustunut, että ammunnan ja aseiden harrastus on kaksi eri asiaa. Ja että nämä skeptikot eivät ilmeisesti kuuluu kumpaankaan joukkoon vaan siihen kolmanteen – somejankuttajiin.

 Ei somejankutus sinänsä ole paha asia. Ensinnäkin se on välineen luonne. Toiseksi viisastelu toisten kanssa on ihan terve vaihtoehto yksinäiselle sudokulle. Rasittavia ovat loiset, jotka imevät toisten ihmisten aikaa ja vaivaa pitämällä muita itselleen vastausvelvollisina kaikkein yksinkertaisintakin datakaivelua vaativiin kysymyksiin. Vaikka tietääkseni meillä kaikilla on sama Internet.

Somejankutuksen hyviin puoliin lasken senkin, miten eräät skepsisläiset nostivat esiin tärkeän periaatteellisen kysymyksen: mistä lähtien tietämättömyys on ollut näkökulma? Samalla he antoivat hyvät välineet skeptisyyden määrittelyyn. Tässä tyypillinen tyylinäyte kommentoijalta yxMarkus Minkkinen:

"Oletko fetisisti joka uskoo että aseissa asuu demoni joka saa tappamaan?"

Jos henkilö uskoo, että elottomilla kappaleilla on oma sielu ja tahto, hän on animisti. Jos henkilö puilestaan postaa Skepsis ry:n fb-sivuille höpötyksiä, koska aseet symboloivat amerikkalaisuutta, valtaa, voimaa, viriiliyttä ja/tai vapautta esimerkiksi virkavallan valvonnasta, hän on fetisisti. Ilmeisesti skeptisyys on nykyään sitä, että osataan yhdistää väärä tieto tyhmään kysymykseen, joten yritän vastaisuudessa pitää ilmiöön suurempaa etäisyyttä.

9 kommenttia:

  1. Kannattaa ottaa muuten huomioon, että noista vuosina 2003-2012 tehdyistä henkirikoksista 17 % oli tuliaseella tehtyjä. Tämä seikka kertoo siitä, etteivät aseet ole oleellisin tekijä kuviossa. Sveitsissä on isolla osalla miesväestöä rynnäkkökivääri kotonaan ja vuoteen 2007 asti myös patruunat. Ja kuitenkin Sveitsissä tehdään 100 000 asukasta kohden erittäin vähän henkirikoksia (joista suurin osa tosin tuliaseella).

    Kysymys kuuluu, mikä on oleellista? Henkirikosten määrä vai tekotapa? Onko vahvaa näyttöä siitä, että aseiden määrää tai lupakäytäntöjä kiristämällä saataisiin henkirikosmäärät laskuun? Kysymys ei ole retorinen, vaan mietin voisiko se todella auttaa. Loogisesti ajatellen helposti saatavilla oleva ase laskee kynnystä käyttää sillä myös väärin. Suomessa isoin osa surmista tapahtuu kuitenkin humalasssa, jolloin etsitään mitä tahansa kättä pidempää.

    Paljon riippuu siis kulttuurista; Sveitsi ei ole Suomi, joten maitamme ei voida suoraan verrata. Maamme alkoholikulttuurin tuntien en esimerkiksi noin vain antaisi suomalaisille armeijasta vapautuville morteille rynkkyä kotiin. Myöskään liipasinherkkä USA ei ole Suomi, suhtautuminen aseisiin ja kynnys käyttää niitä on siellä hieman toisenlainen kuin täällä meillä.

    Kunkin maan on räätälöitävä omaan kansalliseen kontekstiinsa sopivat aselait. Mikä määrä kontrollia olisi sinusta sopivaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskottavan oloiset ihmiset väittävät vuodesta toiseen, että heidän tutkimuksissaan tekovälineiden saatavuus tai oikeastaan saatavilla olo vaikuttaa sekä itsemurhien että henkirikosten määrään, joten mikä minä olen väittämään vastaan. Suomessa asekuolemat ovat valtaosin itsemurhia, joten niistä vähäsen: Näyttö ampuma-asevalvonnan lisäämisen myönteisestä vaikutuksesta ampumalla tehtyjen itsemurhien ja henkirikosten määrään on vakuuttava, kertoo lääkärien Duodecim-lehti (2014). Vuodesta 1999 alkaen Norjassa toteutettiin sarja toimenpiteitä aseiden turvallisen säilytyksen lisäämiseksi ja niiden saatavuuden rajoittamiseksi. Toimenpiteiden myötä miesten ampumalla tehdyt itsemurhat vähenivät 57 % kymmenen vuoden seurannassa. Omasta mielestään hauskat henkilöt, jotka ehdottelevat köyden kieltämistä, ovat siis tavallaan oikeilla jäljillä. Itsemurhavälineisiin puuttuminen on osoittautunut kustannustehokkaaksi välineeksi itsemurhia ehkäistäessä, tähdentää tutkimusprofessori Kristian Wahlbeck.

      Toinen omasta mielestään hauskojen ihmisten huomio on se, että kielletäänkö autot, koska ne tappavat enemmän ihmisiä kuin aseet? Itse asiassa ero autojen ”eduksi” oli viime vuona vain noin nelisenkymmentä henkeä. Jos liikennekuolemia pidetään ongelmana, johon pitää puuttua, mutta asekuolemia ei, vitsi lakkaa naurattamasta n. vuonna 2020. Nykytahtisella kehityksellä liikennekuolemien määrä alittaa silloin aseiden aiheuttamien kuolemien määrän.

      "Kontrollin" eli julkisten toimenpiteiden määrästä en tiedä, mutta kuten sanoin blogissa: tuskin optimaalisuus on juuri nyt saavutettu, kun esimerkiksi liikennekuolemia voidaan toimenpitein koko ajan vähentää mutta asekuolemat polkevat paikallaan ja aseiden käyttö ryöstöissä kasvaa (suomalaista tässä on se, että kasvua on pienemmillä paikkakunnilla eniten ja että jenkkeistä poiketen ryöstöase on aika usein ihan luvallinen).

      Muta jos nyt asiaa miettii aseharrastuksen "vaikeuttamisen" kannalta, niin voisihan sitä kieltää vaikka aseiden pidon taajamissa kokonaan ja määrätä, että kaikki harrasteaseet säilytetään niitä varten luoduissa, viranomaisen sysytemaattisesti valvomissa eritysitiloissa.Lisäksi aseiden hinnan voisi nostaa vaikka verotuksella niin korkeaksi, että useimmat joutuisivat vain vuokraamaan aseita käytön ajaksi. Sitten ampuma- ja metsästysharrastus olisi vasta yhtä "vaikeaa" kuin ratsastuksen harrastus. Eikä ratsastusken hararstajat paljon asiasta vingu.

      Tämä siis vertailuna eikä ehdotuksena, mutta hankalampi se tietysti on hakea tallilta hevonen ja laukata kännissä ärsyttävän muijan yli kuin hakea se perintöhaulikko lukitusta eteisen kaapista ja tyhjentää piiput.

      Poista
    2. Kiintoisaa. Ampumalla tehdyt itsemurhat vähenivät, mutta vähenivätkö itsemurhat kaikkiaan? Voisi kuvitella, että itsemurhan valinnut löytää siihen keinon kuin keinon. Ase on tietysti helppo ja toimii. Mutta jos itsemurhat vähenivät, kuinka monta vammautunutta yrittäjää saatiin kuolleiden sijaan? Mainitsemasi katolta hypännyt kollega kuulostaa sellaiselta, joka sittenkin olisi ollut tyytyväinen kuolemaansa.

      En sano, ettei sääntöjä voitaisi kiristää. En ota mitään lopullista kantaa, koska en tunne asiaa tarpeeksi. Mutta mitä tulee silkan viranomaiskontrollin lisäämiseen esimerkiksi eristämällä aseet erillisiin tiloihin, niin en tiedä. Nimittäin pidän järkevänä, että aseet ovat myös kansalla eivät vain viranomaisilla. Jaan Amerikan perustajien ajatuksen, että hallitsijoiden olisi ehkä hieman syytä pelätä alamaisiaan. Aseistettua kansaa on vaikeampi alistaa kontrolliin kuin aseista riisuttua. Kannattaa muistaa, että tiukat aselait ovat olleet totalitaaristen valtioiden yksi tunnusmerkki.

      Poista
    3. Hyppääjä on oikein tyytyväinen elämäänsä, lopetti ryyppäämisenkin. Toinen esimerkki impulsiivisesta, käsille sattuneen välineen mahdollistmasta oman elämän lopetusyrityksestä tuli ilmi, kun tuttava päivitti löytäneensä jokirannasta märän tytön: kertoi tuntemattoman miesjoukon heittäneen veteen. Tuttava oli kovin järkyttynyt ja juttu päätyi valtakunnan uutisiin. Sitten kävi ilmi, että masennuspuuskan vallatessa tyttö oli hypännyt itse, tullut vedessä katumapäälle, mutta hävennyt sitä auttajalle myöntää. Sehän näissä asekuolemissa painaa, että itsemurhan onnistumnisprosentti aseella on kova. Ja itse en kyllä näe kansan tarvetta suojautua esivallata nimenomaan omin käsiasein kovin relevanttina näkökulmana omiin perintöaseisiini (4 kpl). Myin ne pois ihan rauhallisin mielin.

      Poista
    4. No joo, yhteys on selvä, ase on niin helppo väline. Norjassa onnistuttiin vähentämään itsemurhia ilmeisesti saatavuutta vähentämällä? Sitä, jos joku aseenomistaja kaukaisessa tulevaisuudessa päätyy itsemurhaan, on mahdotonta ennustaa ja heidän ratkaisuunsa vaikuttaa. Tässä lienee siis kyse ihmisistä, jotka yrittävät varta vasten hankkia aseen itsetuhoisuuden puuskassa ja jotka voidaan seuloa lupamenettelyssä.

      Poista
  2. "Pohjimmiltaan mitään erimielisyyttä ei pitäisi olla, ja kansainväliset vertailut ovat suurilta linjoiltaan selkeät vaikka eivät selitä kaikkia yksityiskohtia tai lukuisia kansallisia eroja. Jos aseita on paljon, aseilla tapetaan. Tahallaan ja vahingossa. Ja aseiden määrän kerrannaisvaikutus kasvaa, jos aseiden luvanvaraisuus sekä käytön ja säilytyksen sääntely – esimerkiksi perustuslailliista syistä – ovat tasoltaan heikkoja."

    Onko sinulla linkittää johonkin tiettyyn vertailuun? Sinänsä kuulostaa uskottavalta mitä sanot tuossa. Mutta nuo "lukuisat kansalliset erot" kiinnostavat minua eniten. Kuinka suuri niiden painoarvo onkaan, onko esimerkiksi aiemmin mainitsemani Sveitsi (paljon aseita, vähän murhia) vain poikkeus säännöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuntaa antavat luvut aeeiden määristä eri maissa ja asekuolemista (henkirikokset, itsarit ja vahingot erikseen) löytyvät ihan wikipediasta. Suomen aseilla tehtyjen itsarien määrä on samalla sijaluvulla kuin aseet/kansalainen, eli sijalla neljä, kun taas kaikissa itsemurhissa olllaan jossain kohdilla 17. Itse tulkitsen tämän niin, että aseen saatavilla olo lisää enemmän itserin riskiä kuin jonkin muun välineen (köysi, lääkkeet, järvi). Osin johtunee siitä, että aseella on vaikea epäonnistua: esimerkkinä katolta hypännyt kollega, joka nyt ihan tyytyväinen rullatuoliinsa. Sveitssin en ole perehtynyt lainkaan, muta onhan kaikille teeveestä tutun jenkkiklän asekulttuuri ihan eri kuin Suomen. Esim tämä, että Suomessa puolet rikoksiin käyteyistä aseista on ihan luvallisia aseita. tai se, että luvallisetn aseiden säilytys ja käyttö on jenkissä niin pölajon huolettomampaa kuin Suomessa, että puhtaita onnettomuuksia on suhteessa paljon enemmän kuin suuremmasta asemäärästä voisi päätellä.

      Poista
  3. Skepsis ry:n tarkoituksena on yhdistyksen sääntöjen mukaan "edistää paranormaaleja ilmiöitä koskevien väitteiden objektiivista ja puolueetonta tieteellistä tutkimusta ottamatta näiden väitteiden paikkansapitävyyteen kantaa apriorisin, tutkimusta edeltävin perustein". Miksi ihmeessä sen piirissä käydään keskustelua tällaisesta aiheesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Nämä perinteiset eivät ihan ole kadonneet, mutta rinnalle on vakiintunut ulkomainen viihdeformaatti: Amerikasta lähtöisin oleva liberalismin kritiikki. Jopa ilmastoskeptisyys kelpaa skeptisyydeksi, mutta toki ei ilman purevia vastaväitteitä. Painetun lehden lukemisen taisin lopettaa pitkään jaaritukseen "naistutkimuksesta", mikä olisi voinut ihan hyvä aihe jos lähteenä olisi ollut muutakin kuin suomalaisen naistoimittajan pari kolumnia. Tämän asekeskustelun lasken osaksi samaa formaattia.

      Poista