tiistai 23. lokakuuta 2012

Tilastollinen nainen ja muita kunnallisvaalien avainkäsitteitä




Keski-ikäisen freelance-toimittajan ja järjestäytyneen yhteiskunnan välinen juopa näyttää olevan syvempi kunnallisvaaleissa kuin eduskuntavaaleissa. Ylen vaalikoneessa pääsin nyt parhaimmillaan 68 prosentin yksimielisyyteen ehdokkaiden kanssa, kun luku eduskuntaa valitessa oli yli 80.
                      Ilmeisesti EU on sittenkin yksinkertainen kysymys kunnallistalouteen verrattuna, ja myös arvovalintoja helpottavat puolueiden imagot eli entiset aatteelliset erot ovat valtakunnan tasolla selkeämpiä. Eduskuntavaaleissa ainakin tuntuu, että äänestäjä voi valita vaikkapa demarien ja kokoomuksen välillä, mutta kuntavaaleissa täällä Turussa kuten muissa suurissa kaupungeissa äänestäjä valitsee demarien ja kokoomuksen aseveliakselin sekä muiden välillä.
                      Ja nyt kerron miksi esimerkiksi vihreät ei oikeasti ole ”muut”. Ja miten naistutkimuksen tunnustama biologinen ja sosiaalinen sukupuoli eivät ole äänestyskäyttäytymistä ennakoidessa yhtä merkittävä tekijä kuin vaalikoneen tunnistama tilastollinen sukupuoli.

Kutistuneesta yksimielisyydestä huolimatta Ylen kuntavaalikone antaa minulle hyvin samannäköisen listan kuin viime eduskuntavaaleissa.
Kärkikymmenikössä yliedustettuina ovat korkeakoulutetut, 30-45 -vuotiaat naiset, mikä osin johtunee siitä, että 30-45 -vuotiaat naiset ovat usein korkeakoulutettuja. Enemmistö heistä on vihreitä naisia, tyypillinen ammatti tutkija, seuraavaksi tulevat kokoomuksen naiset, todennäköisesti kunnan palveluksessa opetus- tai sosiaalialalla. Listan pohjalla ovat ne, joiden kanssa olen eniten eri mieltä: 20-vuotiaat, kauppakorkeakoulua käyvät pojat ja yli 60-vuotiaat perussuomalaiset miehet, enintään ammattikoulututkinto.
Tämän nojalla tulkitsen, että olen porvarillinen äänestäjä, ja että vihreät on - monien toimittajakollegoiden jatkuvista letkauksista huolimatta - porvarillinen puolue. Lisäksi tulkitsen, että äänestäjänä olen tyypillinen tilastollinen nainen: humanistinen koulutus, koulutukseen nähden alhainen tulotaso, harrastaa kulttuuria, ei ajokorttia. Näin ehdokkaatkin tulevat lähinnä omien joukosta.
Sukupuolen, akateemisuuden ja porvarillisuuden ohella neljäs kärjen erityispiirre on siinä, ettei juuri kenelläkään heistä ole pitkää kokemusta valtuutetun tai muun kunnallisen luottamushenkilön tehtävistä. Toisin sanoen he eivät pohdi jokaista vastausta niin, että se jo etukäteen sopisi paremmin aseveliakselin tai muiden kunnan vakiintuneiden yhteistyöjärjestelmien mielipiteisiin.
Minä ja ehdokkaani olemme siis oppositiohenkisempiä kuin puolueemme keskimäärin. Tai naiiveja. Yleensä olenkin äänestänyt henkilöitä, joita ei valita, joten en ole paljon joutunut heidän takiaan häpeämään.
Vaalikone siis karsii valmiiksi vasemmiston, joka haluaa näpertää kuntataloutta poistamalla terveyskeskusmaksut ja alentamalla joukkoliikenteen lipunhintaa samalla kun sen kustannukset kasvavat. Minusta demarit ja vasemmistoliitto ovat ymmärtäneet perinteisen työväenaatteen väärin, jos he kuvittelevat, että kaikki joille ei ole tarjolla työterveyspalveluita ja joilla ei ole varaa omaan autoon, ovat kunnan avustuksia tarvitsevia köyhiä. Ihan mielellään mekin osallistumme kustannuksiin.
Lisäksi vaalikone karsii vanhat äijät ja keskenkasvuiset nulikat, joten minun tehtäväkseni jää karsia hölmöt ja kaveripiirin houkutuksesta väärään seuraan eksyneet.
Ensin karsin kokoomuksen nuoren naisen, jonka mielestä hyvätuloisten pitäisi maksaa kunnan palveluista enemmän. Varmaan pitäisi, mutta saakohan ehdokas asialleen kokoomuksen puoluehallituksen tuen?
Sitten karsin demarien nuore(hko)n naisen, jonka mukaan terveyskeskusmaksu rankaisee terveyspalveluita usein tarvitsevia. Turussa terveyskeskusmaksu kerätään kolmessa erässä kolmen ensimmäisen käynnin osalta, jonka jälkeen palvelu on ilmaista. Minusta ”usein” on enemmän kuin kolmasti vuodessa, ja lisäksi ehdokkaan tulisi minusta tietää, miten palvelumaksujärjestelmä omassa kunnassa toimii ja millä perusteella.
Lopuksi karsin ne vihreät ehdokkaat, joilla Ylen vaalikoneen kysymyksiin vastatessa on ollut keskittymis- tai motivaatiovaikeuksia.
Vaalikoneen perusteella näyttää siltä, että kysymys Turun toriparkin rakentamisesta jakaa vihreitä voimakkaasti. Mutta siis vain näyttää. Tilanteessa, jossa kunnanvaltuusto ja kunnanhallitus ovat tehneet hankkeesta täysin vastakkaiset päätökset, osa ehdokkaista ei ole ymmärtänyt mitä tarkoittaa vaalikoneen kysymys ”tulisiko päätös palauttaa takaisin kunnanvaltuuston käsittelyyn?”.
Karsinnan jälkeen äänestäminen on helppoa, ja mahdollisesti hauskaakin, jos äänestys taas järjestetään paikassa, jossa olin elämäni ensimmäisessä limudiskossa. Yleensä tutut seinät tuovat mieleen jonkun ihmisen, jonka jo luuli unohtaneensa.

1 kommentti:

  1. Kävin läpi ylen vaalikoneen myös, ja myös viime eduskuntavaaleissa. Helpommin löydän vahvistusta sille, ketä en äänestä.
    ***
    Itse en kannata toriparkkia, mutta se ei ole minulle mikään kynnyskysymys, en autoile keskustassa, jos tulen autolla keskustan suuntaan, en jätä autoa keskusta-alueelle enkä ainakaan parkkitaloon. En halua maksaa parkkeerauksesta, enkä halua etsiä parkkipaikkaa, joten jätän auton esimerkiksi Martinmäelle ja kävelen tai kävelen tai käytän bussia tai pyörää.
    ***
    Minusta ongelma on siinä, että osa puolueista haluaa autottoman keskustan, osa taas toriparkkia, mikä minusta tarkoittaa autoja, osa haluaa raideliikennettä, mikä merkitsee, että autoille on vähän tilaa. Minusta pitäisi ensin löytää konsensus siitä, mitä halutaan ja sitoutua siihen. Olen pohtinut sitä, että kuinka hyvin kaksisuuntainen raideliikenne, autot, pyörät, jalankulkijat ja kaukobussit mahtuvat ruutukaavaan ja kuinka paljon liikenne on sekaisin, kun muutosta tehdään, eli onko muutos sen vaivan arvoista?

    VastaaPoista