tiistai 11. syyskuuta 2012

Aikamme ajattelijoita: Solidaarisuus Jakomäessä ja Bulevardilla



Ylen uutisten mukaan nuoret ja nuorisotyöntekijät arvostelevat presidentti Sauli Niinistön asettaman syrjäytymistä ehkäisevän komitean ohjeita elitistisiksi ja holhoaviksi.
                      Matti Apusella on päivän lehdessä parempaa tietoa. Hänen mukaansa komiteaa arvostelevat vain ”vihreät”, ja hekin ”naama punaisena”, joten normaaleista inhon kohteista myös vasemmisto tulee huomioitua. Edes mielikuvan tasolla.
                      Kampanja käynnistyi perjantaina Jakomäen koululta, ja näyttää nyt pysähtyvän Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulle, sillä Apusen puolustuspuheenvuoron jälkeen tuskin mikään voi enää palauttaa sen uskottavuutta.
                      Sinänsä järkevästi Apunen kirjoittaa, sillä Apunen haluaa aina kirjoittaa sinänsä järkevästi, että kampanjakir­ja­nen Ihan tavallisia asioita no­jaa pe­riaat­tee­seen, jo­ta kut­su­taan jo­kai­sen vas­tuuk­si:
”Se on tie­tys­ti han­ka­la pe­riaa­te, kos­ka jo­kai­sen on an­nos­tel­ta­va si­tä it­se­näi­ses­ti. Si­tä ei jael­la vi­ras­ton luu­kul­la. Jo­kai­sen vas­tuu on eri asia kuin asian sy­sää­mi­nen nuo­ren omal­le vas­tuul­le. Se tar­koit­taa kaik­kien lä­hel­lä ole­vien vas­tuu­ta.”
                      Sinänsä järkevästi Apunen myös jatkaa: ”Vaa­ras­sa ole­va nuo­ri kai­paa ni­men­omaan si­tä, mi­tä työ­ryh­mä eh­dot­taa. Ai­kaa, huo­mio­ta, ra­jo­ja, luon­te­via pu­he­vä­le­jä.” Seuraava lause ei enää ole varsinaisesti järkevä, se on pelkkää retoriikkaa, mutta kyynisyydestä varoittaminen on usein paikallaan: ”Työ­ryh­män ko­ros­ta­ma yh­tei­söl­li­syys on ar­vos­te­li­joi­den mie­les­tä hal­pa fraa­si, jol­la väis­te­tään to­del­li­nen vas­tuu.”
                      Vahinko, jolla tarkoitan Niinistön kampanjalle tehtyä vahinkoa enkä jotakin Apusen vahingossa tekemää erehdystä, syntyy vasta kun Apunen löytää kampanjakirjasesta oman elämänkokemukseensa istuvan esimerkin:
                      Olen ol­lut ha­vait­se­vi­na­ni, et­tä huip­pu­op­pi­nei­ta kas­va­tus­teo­ree­tik­ko­ja kor­pea­vat työ­ryh­män yk­sin­ker­tai­sim­mat oh­jeet, ku­ten tä­mä: ”Voit­te tut­kia lin­tu-, kas­vi- tai kart­ta­kir­jaa ja ih­me­tel­lä yh­des­sä ha­vain­to­ja.”
Ylä­as­te­ikäi­nen tyt­tä­re­ni ke­rä­si tois­sa ke­sä­nä kou­lu­kas­vio­ta. Meil­lä on har­voin ol­lut niin mu­ka­vaa kuin va­na­moa ja sian­kär­sä­möä jäl­jit­täes­säm­me. Se an­toi syyn ol­la yh­des­sä, il­man köm­pe­löä Isien ja Äi­tien Ky­se­ly­tun­tia tyy­liin ”mi­täs te siel­lä nuo­ri­sos­sa ny­kyi­sin puu­hai­let­te”. Mei­tä yh­dis­ti sa­man­lai­nen kas­vi­tie­teel­li­nen tie­tä­mät­tö­myys.
Aluksi kampanjakirjasen ohjeissa pisti silmään, että ne ovat ikään kuin yleisiä kasvatusohjeita tavallisille perheille, joissa yhteistä aikaa ja sen mukana vanhempien auktoriteettia, jolla he voisivat johtaa yhteistä elämää, ei kovin paljon enää ole. Arjessa se joudutaan neuvottelemaan tai ottamaan koulutyöltä, kavereilta ja markkinoilta, joiden ohjenuorassa lapsi viettää suurimman osan ajastaan. Vasta nyt, Apusen kolumnin jälkeen, olen minäkin ollut havaitsevinani, että kampanjakirjan ohjeet toimivat kenties parhaiten, jos perhe on perhe, jonka isä on professorin poika. Ja jossa isä ensin toimii suuren mediayrityksen johtotehtävissä ja sitten elinkeinoelämän rahoittaman järjestön johtajana.
Kysyttäessä Apunen ehkä epäröisi sanoa, ettei hänellä tai omalla lapsella ole ollut kultalusikkaa suussa. Muutaman sammakon hän voisi myöntää. Kysyttäessä Apunen tuskin vastaisi, että pitää perhettään ihan tavallisena perheenä, jossa lapset ovat keskimäärin yhtä suuressa vaarassa syrjäytyä kuin muidenkin perheiden lapset. Mutta olennaista kai on, ettei Apunen kysynyt sitä itseltään, jolloin vihreille – eikä siis nuorille ja nuorisotyöntekijöille – ivaileva kolumni olisi voinut jäädä tekemättä.
Aivan sama ongelma oli presidentti Niinistön asettamalla komitealla. Jos sekin olisi kysynyt, kirjanen olisi voinut jäädä tekemättä. Mutta kun tuo rahoitus oli jo valmiina.
                      En sinänsä yritä olla eri mieltä Apusen kanssa porvarillisten hyveiden ylivertaisuudesta verrattuna muunlaisiin moraalin perusteisiin. Buddenbrookit ei tosin anna niistä ehdottoman ylevää kuvaa, eikä liioin Säädyllinen murhenäytelmä, mutta se on fiktiota se.
Olen päinvastoin ensimmäisenä valmis myöntämään, että sosiaalisia ongelmia esiintyy eniten alemmissa yhteiskuntaluokissa. Jos porvari sen jälkeen myöntää, että yhteiskuntaluokkia on (Holkerin presidenttikampanjasta Niinistölle periytynyt ajatus, jonka mukaan ”kaikki suomalaiset ovat keskiluokkaa”, kuulostaa hieman samalta kuin sanoisi, että kaikki suomalaiset ovat keskimäärin yhtä pitkiä).
Ensimmäisenä myönnän myös, että Apusen korostama vastuu ”lähellä olevasta” toimii paremmin ylemmissä yhteiskuntakerroksissa kuin alemmissa. Siitä on julkisuudessa ollut lukuisia esimerkkejä. Katsokaa esimerkiksi päivän lehden kotimaan uutiset, sivu A4: ”Asuntokaupan lahjusepäily kaatui” ja ”Erikoisbonukset huolestuttivat Finnairin johtoa.” Ja vielä lisää sivulta A6: ”Kokoomuksen johto kuuntelee yrityksiä” ja ”Valtion yritystuet vuodesta toiseen samoille firmoille”.
Kaikki ne kertovat, että porvari osallistuu lähimmäisen ongelmien pohdintaan ja ratkaisuun, vaikka side olisikin jokin muu ja etäisempi kuin perheside. Ja että toisinaan ongelmien ratkaisua ”jaetaan viraston luukulla”, kuten Apunen väheksyvästi kirjoittaa sosiaalitoimeen tukeutuvasta syrjäytymisen ehkäisystä. Mutta toisinaan ratkaisut ovat huomattavasti luovempia.
Nyt presidentin komitean tai Matti Apusen pitäisi enää antaa jokin konkreettisempi ehdotus, miten solidaarisuutta saataisiin levitettyä Bulevardilta Jakomäkeen.
Haaste on kieltämättä hankala, sillä Finnairin johtajan ja jakomäkeläisen ongelmanuoren ero on suuri, mutta ei välttämättä oikealla tavalla merkitsevä. Mika Vehviläiseltä saattoi yhteiskunnallisen aseman vuoksi unohtua, että hän on yhteisön vastuullinen jäsen ja muille tilivelvollinen. Ja ongelmanuorelta saattoi yhteiskunnallisen tilanteen vuoksi unohtua, että hänkin on. Sitähän syrjäytyminen tarkoittaa - ei vain olosuhdetta, jossa jää jostakin paitsi, vaan tunnetta, ettei kuulu johonkin.
Lopuksi kuitenkin muistettakoon, että muutkin kuin perinteiset porvarit voivat puuttua ongelmiin holhoavilla huomautuksilla. Käy se myös ”työmieheksi” ilmoittautuneelta entiseltä demarilta ja nykyiseltä populistipuolueen piiskurilta. Otsikko on päivän Etelä-Suomen Sanomista: ”Perussuomalaisten Putkonen kehottaa sulkemaan korkin kun Facebook aukeaa.”


PS

Matti. Kirjoitan tämän kommentin, ja aikaisemmat kolumneistasi tekemäni kommentit, koska välitän.
Minä välitän siitä, että muutat nimeltä mainitsemiesi lähteiden sisältöä, jotta ne sopisivat paremmin ennakkokäsityksiisi. Välitän siitäkin, että et osaa tai halua erottaa ”helppoa retoriikkaa” ja järkevää yhteiskunnallista keskustelua toisistaan puheen sisällön vaan ainoastaan puhujan perusteella.
Matti. Kuinka monta kertaa olet määritellyt vasemmistolaiseksi tai muutoin halveksittavaksi taipumuksen, jossa vastuun kantamisen sijaan puhutaan järjestelmän virheestä? Ehkä ongelma on siinä, ettei ”vastuu” ole enää pääministeri Kataisen jäljiltä suomen kielen sana vaan kokoomuksen logo. Tai ehkä vastuu on yksinkertaisesti sinun, Matti, kun sinä kirjoitat kolumnissasi:
Em­me us­kal­la tart­tua mui­den on­gel­miin, kos­ka tie­däm­me, et­tä ka­joa­mi­nen ei vält­tä­mät­tä tuo­ta rat­kai­sua al­ku­pe­räi­seen pul­maan mut­ta syn­nyt­tää var­mas­ti uu­den: syy­tök­sen yk­si­tyi­syy­den louk­kauk­ses­ta. Tie­to­suo­jas­ta on tul­lut pe­riaa­te, jol­la on liian usein etua­jo-oi­keus. Vi­ran­omai­set ei­vät saa vaih­taa tie­to­ja, ja yk­sit­täi­set kan­sa­lai­set pel­kää­vät pu­hua toi­sis­taan ni­mel­lä.
Kun puhut ”viranomaisista”, olisi ollut rehtiä sanoa, että puhut iltapäivälehden haastattelemasta lääkäristä, joka ei oman kertomansa mukaan voi kertoa lapsen pahoinpitelyepäilystä poliisille, vaan hänen on kerrottava se lastensuojelulle.
Nykykäytännössä siis lääkäri on velvollinen kertomaan lastensuojeluviranomaiselle, jos näkee syytä, ja lastensuojeluviranomainen on velvollinen kertomaan poliisille, jos näkee syytä. Kuinka suuri järjestelmän virhe korjaantuu, jos tehdään aivan sama toisin päin, ja lääkäri on velvollinen kertomaan poliisille, joka on velvollinen kertomaan lastensuojeluviranomaiselle, jonka kuitenkin on oltava koko selvityksen ajan osallinen lapsen edustajana?
Systeemin nimeäminen maailmassa olevan virheen lähteeksi kertoo avuttomuuden tunteesta. Myös silloin, kun systeemiselitykseen tarttuu porvari.
Matti. En aivan ymmärrä miten porvari voi käyttää ”holhousyhteiskuntaa” kirosanana, ja sen jälkeen valittaa miten liian hyvä yksityisyyden suoja estää kansalaisten tarkemman holhouksen ja valvonnan? Tai tietysti ymmärrän, koska sinä olet sen minulle kertonut: ”Poliittinen demagogia on juuri nyt helppoa ja halpaa” (HS 13.3.2012).
Sitä paitsi. Sosiaali- ja terveystoimen asiakkaiksi valikoituneiden tiedot kulkevat jo nyt viranomaisten välillä varsin sujuvasti, enkä tiedä miten paljon yksityisyydensuojassa on tältä osin enää avattavaa.
Se tarkoittaa, että Jakomäen ongelmanuoren koko historiaa avautuu, kun yksi virkamies paina nappia. Kovempia suojamuureja löytyy silloin, kun veronmaksajan etua tai yhteistä moraalia joudutaan valvomaan liike-elämän tai valtion liike-elämään kytkevien verorahoitteisten säätiöiden ja suorien valtionapujen piirissä. Silloin tarvitaan kokonaisia harmaan talouden tutkimusosastoja ja maan suurimpien medioiden tutkivaa journalismia.

21 kommenttia:

  1. Kuules Putte.
    Sinä olet kieltämättä ihan näpsä heppu samomaan tuhannella sanalla mitään. Huidot sinne tänne. Ikävä vaan että puhut asioista joista et tiedä oikeasti mitään. 1970-luvun lopulla Jakomäki oli tosiaan aika karmea paikka. Nyt vaan elämme 2010 lukua ja kaikki muuttuu. Asenteet ilmeisen hitaasti. Olet Putte loistava esimerkki tyhjän huitomisesta ja menneisyyden vanki. Etkä näytä tuntevan sosiaalityöntekijöitten arjesta saati toimenkuvasta senkään vertaa.


    Ólet populisti ja mitä ilmeisemmin pelkäät persuja koska he ovat useimmiten häpeilemättömiä populisteja avoimesti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jussi. Olet ilmeisesti perussuomalainen, joten voisitko loukkaantua aikaisemmasta blogimerkinnästä otsikolla ”PS-standardi” etkä tästä?

      Älä kuitenkaan lue merkintöjä ”Päivän sana: Luottamus” tai varsinkaan ”Lehtikirjoittamisen lajeja: Potut pottuina”. Ne kertovat perussuomalaisista, jotka ovat joutuneet kohtuuttoman julkisen tuomion tai aiheettoman arvostelun kohteiksi. Sinä, Jussi, et kuuluu joukkoon, sillä on aivan omaa syytäsi, että joudun sinua nyt vähän arvostelemaan. Enkä vähiten sanojen "oikeasti", "tietää" ja "populisti" huolimattomasta ja ajattelemattomasta käytöstä.

      Et ilmeisesti huomannut, Jussi, että Jakomäen valitsi syrjäytymistä ehkäisevän kampanjan nimikkopaikkakunnaksi presidentti Niinistö. En minä. Joten kirjoita presidentin kansliaan.

      Mainittakoon lisäksi, että tunnen ”sosiaalityöntekijöiden arkea” oikein hyvin ja myös ”toimenkuvasta” saan enemmän ja useammin ensikäden tietoa kuin sielu joskus sietää. Sitä sinä, Jussi, et tietenkään voinut tietää. Seuraavalla kerralla kannattaakin ensin kysyä. Oikeasti.

      Arjesta puheen ollen - juuri äsken minä ja sosiaalityöntekijä katsoimme blu-raylta elokuvan Sademies. Sosiaalityöntekijä piti, minä en. Kiitos sinulle, Jussi, kuitenkin oman nimen käytöstä, sitä arvostan aina.

      Poista
  2. todella osuva kirjoitus. Apusen kirjoituksista on tuntunut kadonneen käytännön järki jo aika päivää.

    VastaaPoista
  3. Hieno bloggaus, jonka kaikkia nyansseja en ehkä ymmärrä.
    ***
    Nuorten syrjäytymisellä tehdään ehkä myös politiikkaa, ainakin koulutuspolitiikkaa.
    ***
    Olen samaa mieltä piiloajatuksesi kanssa, että Jakomäen nuoren eväät eroavat Eiran. En ole asunut Jakomäessä, enkä Eirassa, mutta Itä-Vantaa on tuttu, samoin Itä-Helsinki ja Turussa Perno ja Jäkärlä ovat tuttuja, ja Varisuolla auskultoin. Nuorten ongelmiin saa kenttäolosuhteissa perspektiiviä, siis myös näissä lähiöissä.
    ***
    Nuoret ovat positiivisia ja aikaansaavia, monesti elämäntilanne vaan on aika hankala. Puhuttiin ennen laatuajasta lasten kanssa, minusta arki riittää. Nuoren kaveriksi sopii myös toinen nuori, ja harrastuksissa on monia nuoria, ja toivottavasti myös mielekästä tekemistä. Urheiluseuroja, taideporukoita, moottorikerhoja, nikkarointikerhoja, kalastusporukoita, luontokerhoja, lukupiirejä, runokerhoja, hevosen hoitajia ... niitä kaikkia tarvitaan ihan tavisnuorille tavoitteena on kiinnostus ja vapaaehtoisuus, ei keskusjohto eikä vain huipuille tai eliittijengille. Toisaalta harrastaminen ei ole itseisarvo ihan tavallinen hengailu ja maailmanparantaminen on minusta ok. Itselläni oli niin tavanomainen harrastus kuin partio, jossa kävin, siellä oli kavereita, sai harrastaa, oppi uusia taitoja. Se, että aloitin partion oli sattuma, en tiennyt koko homman ideaa, naapurin poika meni mukaan, harrastin hommaa 15 vuotta ja opiskelujen alkaessa tuli muut kuviot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Mattihan kirjoittaa:

      ”Syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävä kampanja on jo ehtinyt herättää närkästystä, mutta mitä jos tarjotut keinot sattuisivat yksinkertaisuudestaan huolimatta toimimaan?”

      Eirassa varmaan sitten toimivat, kun siellä on sosiaalipäivystyksen tehtäviä vähemmän kuin Helsingin Jakomäessä tai Turun Lausteella. Tosin samalla tulee mieleen vanha vitsi miehestä, joka keksi elefanttien karkotuslaitteen. ”Mutta eihän Suomessa ole elefantteja”, protestoi kyynikko. ”No siinä näet”, vastasi keksijä: ”Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta laite toimii.”

      Poista
    2. Trafiikki lienee laskenut,joten voin kommentoida omaa kommenttia tähän väliin.
      Oma "reseptini" vain ennalta ehkäisee ja on hyvä vetämään aktiivisia nuoria. Todelliset ongelmat luultavasti syntyvät jo niin varhain, että todellista resurssia tarvitaan jo paljon varhemmin aitiysneuvolasta alkaen tai vielä aiemmin, päiväkodit, perheiden tukeminen resurssein ja monella muulla tavoin ylipäätään kannatan kaikkien pitämistä samassa veneessä periaatteena tärkeä, toisen tuet on helppo hyväksyä, jos itse tietää saavansa saman kohtelun. Lisäongelmia aiheutuu niiden kautta, jotka putoavat joukosta koulukiusaamisen, kriisien, köyhyyden tai sattuman oikusta, ja näitä on enemmän Jakomäessä kuin Eirassa, koska Eirassa on enemmän resurssia.
      Toki ihmisellä jossain vaiheessa on oma vastuu, mutta Hesarin kirjoituksessa mainittu "skarppaa dementikko" on todella huonoa lääkettä ja tepsii vain ennen sairautta ei sen jälkeen. Tarvitaan kunnon systeemi ja ennalta ehkäisy, tämä ei enää tilanteessa auta.
      ***
      Hienoa, että tätä juttua on lukenut moni.

      Poista
  4. Itse asiassa toistensa jelppiminen kukoistaa juuri köyhien keskuudessa. Jos tarvitsen vippiä, en mene kysymään kovatuloisemmilta tutuiltani, heillä on verukkeita ja neuvoja sen vipin sijaan. Sen sijaan köyhä yh-tuttuni vippaa kyselemättä, koska tietää, ettei neuvoilla elä (mitä Apunen ja Sale eivät tiedä), ja että köyhät maksavat takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, bloggaajan taiteellisia vapauksia ilman tieteellistä pohjaa. Sehän on tutkimuksellakin todistettu, että alle keskituloinen suomalainen osallistuu nälkäpäiväkeräyksiin avokätisemmin kuin yli keskituloinen. "Köyhän ropo", sanotaan Kirjassakin.

      Poista
    2. Kirsti-tädin kommentti kiteytti näkemykseni täydellisesti. Köyhät vippaa toisilleen ja jelppii toisiaan lasten ja kaiken muunkin kanssa. Rikkailta ei edes viitsi kysyä, kun vastassa on ylenkatseen seinä. "Minä maksan itse kaikesta, kaikkien muiden pitää siis maksaa". Onneksi olkoon rikkaille, kun on rahaa - siinä ei ole mitään pahaa. Mutta nuilla näkemyksillä ja neuvoilla ei ruokaa osteta.

      Poista
  5. Kumma kyllä, täällä toisen blogissa Jussi Kaarlonen antaa kuulua itsestään, mutta kun yritin käydä hänen blogissaan, se oli täystyrmäys. Hän ei jakanut siellä mitään (itsestään), kun en kuulunut hänen piiriinsä. No, hänellä on siihen oikeus, ehkä tarvekin pitää ovensa lukittuna kaiken maailman uteliailta ja/tai murhamielisiltä (jollainen hän itse saattaa olla kommenttinsa perusteella.)
    Ehkä hän haluaakin suojella toisia itseltään pitäessään ovensa lukossa.

    Sitäkin ihmettelen, miksi Putten tarvitsee sensuroida (?) kommentit, ennen kuin hän ne julkaisee. Moni muukin menettelee samoin. Seuraus: siinä pillität ovan takana ja elät sietämättömässä jännityksessä, katsotaanko sinut tarpeeksi arvokkaaksi, päästäksesi sisään tai jätetäänkö ulos. Joskus jätetään (ei kyllä toistaiseksi ainakaan täällä). Ja kyllä se tekee hölmön olon. Se on kai tarkoituskin. Sillä onhan se hölmöä pyrkiä väkisin ei toivottuna sisään, sillä "Blogini on linnani"- henki elää Suomen maassa. Mutta sitäkin ajatusta on kunnioitettava. Sillä tokihan jotkut ovat ylempi- jotkut alempijärkisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen tässä blogissa vieraili (minusta) ällistyttävät kaksi tuhatta lukijaa. Vanhalle kriitikolle juolahti mieleen, että eikä se ole enemmän kuin Parnasson tai Kanavan levikki?

      Näin suuren ihmisjoukon kirjavuudelle ei voi asettaa samoja toiveita kuin nyt vaikkapa omille illallisvieraille, mutta mielessä on silti jotakin sellaista kuin painokelpoinen. Se on yhdistelmä nettitodellisuutta sellaisena kuin se on ja sellaisena kuin sen kunkin blogin perustajan mielestä tulisi olla. Lisäksi on tietysti moderaattorin mahdollinen juridinen vastuu, jos nettikansa siirtyy trollaamisesta tutkintapyyntöihin, mutta siitä ei ole täällä ollut huolta.

      Mikään näistä standardeista ei tarkoita samanmielisyyden vaatimusta, mistä mainitsemasi Jussi on hyvä esimerkki. Olen mieluummin eri mieltä Matti Apusen kanssa kuin samaa mieltä Jussi Kaarlosen kanssa. Jussin lauseet ovat rivi sanoja ilman yhteyttä toisiinsa tai lauseen ulkopuoliseen todellisuuteen, eivätkä ne lisää mitään keskusteluun.

      Omalla nimellä saa tietysti suuremmat vittuiluvapaudet kuin nimimerkillä, mutta koska tämäkin Jussin kommentti oli näköjään osoitettu juuri minulle, eikä blogin kahdelle tuhannelle lukijalle, niin eikö sen julkaiseminen ollut itse asiassa turhaa?

      Poista
    2. P.S.

      Tämään tuhannen lukijan raja ylittyi reilusti ennen puolta päivää, mutta eiköhän pari katkeraa bloggausta nykykirjallisuuden tilasta tai kriitikon ammatin kärsimyksistä saa virran tasaantumaan...

      Poista
    3. Ei nyt sentään Putte - Parnasson levikki on n. 7000 ja Ruumiin kulttuuri -lehden 1500.

      Toki aika vähän.

      Jos Matti Apusta haukkumalla saat päivässä 2000 lukijaa, niin onhan se jotain ja kertoo Suomestakin jotain.

      Siis ei mitään kovin innostavaa.

      terv Kyösti

      ps.

      Huomenna julkaisen torstaipakinan Parnassosta -kevyttä mediakritiikkiä. Siis kevyttä. Ehkä sille löytyy kymmenen lukijaa.

      Ps.ps

      Voisit muuten ottaa sen numerohäkkyrän pois (sitä ei tarvita siihen että moderoit kommentteja). Viimeksi tarvitsin neljä yritystä ennen kuin näin oikein (siis ihan selvin päin). Minä otin kun nuoremmat bloggaajat Italiassa valittivat etteivät näe numeroita. Jos ei nuoret, miten sitten vanhemmat?

      Poista
    4. No tuon pienen arviointivirheen voi helposti korjata saivartelulla.

      Eli siis harvakseen ilmestyvän Parnasson levikkihän tulisi jakaa aina kahdelle kuukaudella, kun taas täällä on kahdessa päivässä käynyt siitä jo 2/3. Mistä tietysti kiitos Matille, mutta ennen kaikkea facebookille ja Matin haukkuman Emilian blogille, jotka juuri näyttävät olevan liikenteen lähteitä.

      Poista
  6. Maza muuten näemmä hyppää stagelle viikon päästä:

    http://www.otava.fi/ajankohtaista/yleinen/2012/fi_FI/valo_klubit_komissa/

    VastaaPoista
  7. Erinomainen kirjoitus, olen täysin samaa mieltä. Matti Apusen kirjoituksissa ei ole enää pitkiin aikoihin, jos koskaan, ollut järjen hiventäkään. Siinä on yksi mies joka ajaa Suomea totaalisen väärään, suorastaan katastrofaaliseen suuntaan. Kataisen ja Niinistön ohella toki. Miten kummassa siihen vallan kahvaan tuntuvatkin pääsevän tarttumaan aina ne kaikkein väärimmät mahdolliset ihmiset...

    Muttamutta, jokaisessa puolueessa löytyy niitä hieman mädempiänkin munia, joten en käsitä miksi Perussuomalaisten ja vasemmisto-vihreiden välillä on sellainen juopa. Jos Vasemmistoliitto, Vihreät ja Perussuomalaiset tekisivät yhteistyötä, olisi se todella voimakas allianssi ja ajaisi helposti Kokoomuksen alas norsunluutornistaan. Monet persuthan ovat muutenkin aatteiltaan varsin vasemmalla, joten en käsitä miksi sitä edes luetaan oikeistopuolueeksi. Samoin vasemmistolta löytyy aatteiltaan enemmänkin oikeistolaisia, ja sama juttu vihreillä. Kuntatason persut ovat myös linjauksiltaan reippaasti enemmän vasemmalla kuin eduskuntatason. Kaikilla mainituilla on myös yhteisiä aatteita, tavoitteita ja yleistä ideologiaa, joten en henkilökohtaisesti näe pienintäkään todellista estettä etteikö välejä voisi paikata ja yhteistyötä solmia. Sen voi myös toteuttaa nimenomaan kuntatasolla, eikä puolueiden päälinjausten osalta, joka olisi huomattavasti vaikeampi urakka, koska Soinin omat aatteet (jotka eivät todellakaan ole persujen henkilökohtaiset aatteet, mielipiteet tai linjaukset) ovat sen verran erilaiset. Eivät nekään silti kokonaan, saati Perussuomalaisten yleislinjaukset, joten jos ja kun siitä yhteisöllisyydestä puhutaan, moisen allianssin luominen olisi enemmän kuin suotavaa ihan jo senkin takia että saadaan Suomen kaikkien aikojen tuhoisin puolue pois vallasta. Yksikään muu puolue ei liene näin lyhyessä ajassa saanut koko Suomen historiassa yhtä suurta damagea maalleen tehtyä kuin Kokoomus... niin, ja siinähän se ensimmäinen ja kenties itsestäänselvin yhteispiirre onkin: kukaan mainituista puolueista ei pidä Kokoomuksesta tai sen linjauksista, ja kaikki oletettavastikin haluavat pitää Suomen valtion pystyssä ja ylipäätään olemassa.

    Sikäli tietysti on aina niitä pikkuhitlereitä persujen joukossa jo puolueen nimenkin ja koti-uskonto-isänmaa-kliseetavoitteidenkin ja yleisen jäykkäniskaisuuden vuoksi, mutta myös niitä pätevämpiäkin, oikeasti järkevämpiäkin yksilöitä löytyy runsaasti.

    Ja vaikka tekstissäsi ja kommenteissa vilahtelivatkin nuo "oikeasti" ja "järkevä"-sanat, niin nyt siis kuitenkin ilman sarkasmia - ja mainitsen asiasta ihan vain väärinkäsitysten välttämiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori, perussuomalaisia ei voi edes laskea ihmisiksi, saati tehdä minkäänlaista yhteistyötä, jos on niin paljon parempi kuin he. Vrt. USA:n republikaanien suhtautuminen Obaman hallintoon.

      Poista
  8. Äikänmaikka kertoo tässä nyt, että voisitko käyttää tekstissäsi tasausta ja ehkä mahdollisesti luopua tuosta silmille vihamielisestä tabulaattorin käytöstä kappalejakoja tehdessäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma äikän maikkani juuri suositti tabulointia, joten kirjoittaja saanee päättää asian itse.

      Poista
  9. Äikänmaikka ei taida tietää typografiasta mitään, eikä tietysti ammatin puolesta tarvitsekaan. Netissä on paljon parempi lukea liehua kuin kapeaa tasapalstaa, josta tulee ihan reikäinen kuitenkin suomen sanojen pituuksilla -- selaimet kun eivät osaa tavuttaa.

    VastaaPoista
  10. http://timoharakka.blogspot.fi/2012/09/niiniston-niksit-viela-kerran.html

    VastaaPoista