Fly: Sky & Country. ECM 2009.
Jokaista saksofonitrion tekemää jazzlevyä pitää aina verrata
Sonny Rollinsiin, mutta jotenkin vaikea on kuvitella Mark Turnerin honteloa
olemusta puhaltamassa sillan alla vastatuuleen, jotta ansatsi kehittyisi.
Basisti
Larry Grenadierin ja rumpali Jeff Ballardin täydentämää Fly-kollektiivia vaivaa
muutenkin pikkusievä hienostuneisuus. Eritoten siitä puuttuu levyn nimen
lupaama avaruus ja bukolinen romantiikka: ”Sky & Country”, taivas ja
maalaismaisema.
Korviinpistävintä
on levy-yhtiö ECM:n insinööritekninen saundi, jossa luonnolliselta
dynamiikaltaan kovin erilaiset instrumentit saavuttavat lähes täydellisen
äänellisen tasapainon. No, demokraattistahan se tietysti on, kun kukaan ei edes
tunnustaudu trion johtajaksi. Mutta samalla kovin ilmastokontrolloitua
huoneihmisen nykytaidetta, jonka ornamenteilla ei kenenkään nokkaunia häiritä.
Veikkaan, ettei kukaan koskaan
laita tätä levyä lautaselle jakaakseen omat ilonsa tai murheensa Turnerin ja
kumppanien kanssa, mutta toiset muusikot kyllä analysoivat tähtikolmikon
työskentelyä kynä ja paperi kädessä.
Divariin?
Takaisin hyllyyn? Divariin, tätä kun ei kelpaa kuunnella tiskatessa eikä
maailmantuskassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti