Apurahasi päättyy, oletko valmis?

Kulttuuri-ihminen voi pilata lomakuukauden myös monella muulla tavalla kuin lukemalla säätiedotuksia. Esimerkiksi miettimällä, että mitä sitten jos oma apuraha tai projektityö päättyy jo seuraavassa vuodenvaihteessa, eikä mitään koko toimeentulon takaavaa tulonlähdettä ole sen jälkeen tiedossa.

                      Itselläni on vielä vähän enemmän aikaa ihmetellä, mutta muille varoitukseksi kaivoin arkistosta esiin palan oikeaa journalismia. Sellaistakin tulee joskus tehtyä. Lyhyt versio ilmestyi 2010 Turun Sanomien pääkirjoitussivulla ”Alakertana”, tämä pitempi on Suomen arvostelijainliiton julkaisemista Kritiikin Uutisista.

                      Hallinnon ja juridiikan kannalta mikään ei ole parissa vuodessa muuttunut, joten hieman samanlaisista asioista on äskettäin vaikeroitu myös Hesarin ”Vieraskynässä”. Ainakin tässä, tässä ja tässä. Edellinen, samaa aihepiiriä sivunnut blogimerkintä löytyy tästä.

Jos seuraavan vuoden työtulo on lähinnä toiveen varassa (”aina jotakin on järjestynyt”), kansalaisen toimeentuloturvaan perehtyminen kannattaa aloittaa välittömästi. Jos toive toteutuu, hakemukset voi aina vetää takaisin. Mutta jos aloitat vasta tammikuussa, normaali byrokratia pitää huolen siitä, että kaikki on jo myöhäistä.

Kulttuurin pätkätyöläinen etuuskäsittelyn alakynnessä

Korkea koulutus ja pitkä työura ei ole tae sosiaaliturvasta, jos elämäntilanne äkisti muuttuu. Yhä useampi turvaverkon läpi putoaja on keski-ikäinen ja vielä äskettäinen keskituloinen kulttuurin pätkätyöläinen.

Suomalainen ansaitsee sosiaaliturvansa itse, joko palkansaajana tai yrittäjänä. Näiden kahden yhdistelmää lainsäätäjä ei tunne, vaikka epätyypilliset työsuhteet ovat muutoin arkipäivää.

Tätä artikkelia varten on haastateltu kuutta Turun seudulla asuvaa kulttuurin pätkätyöläistä. Ennen työttömyysjaksoa he ovat saaneet tuloa vähintään kolmesta tai enintään viidestä tulonlähteestä: myyntitulo taiteellisesta työstä, gramex-korvaus tai muu tekijänoikeuskorvaus, kirjoituspalkkio sanoma- tai aikakauslehdistä, toimituspalkkio sähköisestä mediasta, käännöstyö, sivutoiminen tuntiopetus, graafinen suunnittelu, copy, kokouspalkkiot, kulttuurihallinnon viransijaisuudet, osa-aikatyö oman alan järjestöissä, lyhyet tieteen tai taiteen apurahat. Listaa voisi jatkaa arkisemmalla työllä viikonloppusiivouksesta Siwan iltakassaan.

Yhteistä on korkea koulutus, sirpaleinen ura sekä virkamiestulkinta, jonka mukaan kukaan heistä ei ole oikeaa työtä edes tehnyt.

Työssäoloehto sudenkuoppana

Työssäoloehdolla viranomainen tarkoittaa säännölliseen työhön käytetyn ajan tai tulon alarajaa, joka työttömyyden kohdatessa oikeuttaa ansiosidonnaiseen päivärahaan tai peruspäivärahaan.

Myös pätkätyöläisen olisi täytettävä vaaditut ehdot toisessa lainsäätäjän hyväksymistä rooleista. Esimerkiksi kuvataiteilijan taiteestaan saamaa myyntivoittoa ei lasketa yhteen yhdistystoiminnasta saadun palkan kanssa, eikä freelancer-toimittajan yritystuloa lasketa yhteen sivutoimisesta tuntiopetuksesta saadun palkkatulon kanssa.

Työttömyyttä edeltävällä tarkastelujaksolla (vähintään 18 kk) palkansaajan tulee työttömyysturvalain asetuksen mukaan ansaita minimipalkka 1052 e/kk. Siis joka kuukausi, ei yhteenlaskettujen työkuukausien keskiarvona. Yrittäjällä raja on alhaisempi, 710 e/kk, mutta korkeampi kuin vakuutettavan yrittäjätulon alaraja vuositasolla (6775,60 e). Yrittäjätulo voidaan kuitenkin laskea eri kuukausien keskiarvona, mutta vain siltä osin kuin se on ilmoitettu yrittäjän oman eläkesopimuksen (Yel) perusteena.

Työssäoloehtoa arvioitaessa tieteen ja taiteen pitkät apurahat huomioidaan vasta tästä vuodesta (2010) alkaen, kun uusi asetus edellytti niiden eläkevakuuttamista. Huomiotta jätetään yhä paikallisten taidetoimikuntien, säätiöiden ynnä muiden tahojen kertaluonteiset apurahat, samoin kuin palkanluonteinen yrittäjätulo, josta työn ostaja maksaa työnantajamaksun, mutta jota ei tehdä asetuksen edellyttämänä, työnantajan valvomana tuntityönä. Esimerkkitapauksissa tällaisia olivat Yhtyneet-sopimusta noudattavan YLE:n freelance-palkkiot sekä eräät mainostoimistojen maksamat palkkiot.

Jos työssäoloehto ei toteudu, tuen hakijalle voidaan myöntää työmarkkinatukea. Tämä tukimuoto on tarveharkintaista, ja siinä huomioidaan omaisuusselvitysten ohella puolison tulot. Taulukkolaskelman mukaan työttömyysturva voi jäädä kokonaan saamatta jos puoliso ansaitsee yli 1780 e/kk.

Sillä summalla kaksi ihmistä ei tule toimeen, eikä lapsiperhe, mutta toisaalta peruspäiväraha tai työmarkkinatuki (551 e/kk miinus verot 20%) ei riitä yhdellekään, joten seuraava luukku on sosiaalitoimi. Kulttuurin pätkätyöläisten asiointia sosiaalitoimessa näyttää kuitenkin jarruttavan keskiluokkainen häpeä, tietämättömyys omista oikeuksista sekä kolmantena tekijänä uupumus turhaksi ja turhauttavaksi koettuun viranomaisprosessiin.

Häpeäraja

Kulttuurin pätkätyöläinen ei hevin usko kuuluvansa huono-osaisiin. Siksi avun hakemista kursaillaan kunnes tulottomia kuukausia on takana useita ja hyvinä aikoina hankitut luottokortit on kulutettu loppuun: Aina oli tottunut siihen, että kyllä tilanne tästä paranee (nainen, 39 v.).

Harva lisäksi tietää, että työttömyysturvaa voi hakea ”painavista syistä” takautuvasti.

Kelan maksamista etuuksista tutuimpia ovat äitiysavustus, äitiysraha, vanhempainraha, lapsilisä ja kodinhoidontuki. Poliittisessa keskustelussa niitä ei edes mielletä sosiaalietuuksiksi vaan koko kansan palveluiksi. Myös sosiaalitoimen maksama toimeentulotuki on tuttu, mutta Kelan asumistukea haetaan vasta kun virkailija kertoo sen olevan toimeentulotuen edellytys.

Yleisesti hyväksytyt tulonsiirrot ovat myös niitä, joita poliitikko ei vaadi leikattavaksi jos menoja pitää muuten karsia. Tämä julkisesti vedetty häpeäraja ehkä selittää, miksi monet kansalaisten etuuden jäävät kokonaan käyttämättä.

- Kelan ja Turun Yliopiston yhteisen selvityksen mukaan 2000-luvun alussa sosiaalietuuksia jätti hakematta noin kuusi prosenttia niihin oikeutetuista, toteaa Sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastaja Jaakko Ellisaari .Vuoteen 2008 mennessä tilastoista pois jääviä henkilöitä oli jo noin kymmenen prosenttia.

Haluttomuus ryhtyä etuuskäsittelyn asiakkaaksi kostautuu nopeasti. Liian moni jää odottamaan Työ- ja elinkeinotoimiston työvoimapoliittista lausuntoa ennen kuin jättää työttömyysturvan maksavalle Kelalle hakemuksen. Molempien virastojen käsittelyajat ovat rinnakkainkin pitkiä ja perättäin ne vievät kolmatta kuukautta, joten pitkään tulotta sinnitelleen kannattaa marssia heti myös Sosiaali- ja terveystoimeen.

Siellä toimeentulotukihakemus luvataan käsitellä seitsemässä arkipäivässä. Ripeyden hintana ovat käsittelyvirheet, enemmän virkamiehen asemaa kuin asiakkaan tilannetta palvelevat lisäselvityspyynnöt sekä yleisten tulkintaohjeiden epäselvyyteen liittyvä kyykytys.

Ristiriitaiset ohjeet

Esimerkkitapauksissa ruokaan ja asumiseen heti tarvittu raha viivästyi yli viikolla, kun hakija unohti lomakkeesta allekirjoituksen. Virhe on hakijan.

                      Kolmen viikon viive syntyi, kun sosiaalitoimi vaati omaisuusselvitykseen kerrostalo-osakkeen kauppakirjan kopiota ja myöhemmin lisäselvitystä sen reaalisesta arvosta. Virhe on virkamiehen. Toimeentulolain mukaan ensisijainen asunto on suojattua omaisuutta, jonka realisointi ei ole toimeentulotuen edellytys.

                      Neljän viikon viive syntyi, kun koko hakemus piti tehdä uudestaan, vaikka hakija katsoi tehneensä kuten sossun verkkosivulla neuvottiin.

                      Ohjeen mukaan hakijan tulot huomioidaan ”pääsääntöisesti” seuraavan kuun menojen arvioitaessa: kuun lopussa tulleet rahat menevät seuraavan kuun alussa maksettavaan vuokraan. Hain tukea kesäkuun menoihin toukokuun tiliotteella, vaadittiin kesäkuun tiliote. Kunta säästi selvää rahaa, kun toukokuun tulot olivat nolla ja kesäkuun joitain satasia. Lisäksi pidettiin huolta, että tukikauden ajan jokainen vuokranmaksu oli kuukauden myöhässä. Päätöksen vein valituslautakuntaan (mies, 45 v.).

- Tässä on ollut jokin väärinkäsitys, arvioi ylitarkastaja Ellisaari, mutta tähdentää virkamiehen toimineen asetusten puitteissa. Valitus on kuitenkin perusteltu sosiaalihuollon asiakaslain nojalla, joka edellyttää harkinnan käytössä asiakaslähtöisyyttä.

                      Epäselviä tilanteita lisäävät ristiriitaiset neuvot, jotka tulevat vaikkapa asiakasneuvonnasta, eivät etuuskäsittelijältä. Esimerkkitapaus on sama. Saamatta jäänyt etuus korvattiin vipillä, jonka kaveri maksoi tilille vuokranmaksua edeltävänä päivänä. Seuraavassa tukihakemuksessa vippi laskettiin tukea alentavaksi tuloksi.

                      Kirjallinen selvityspyyntö ei kertonut miten tiliotteella näkynyt summa pitäisi selittää. Soitin neuvontaan, jossa velkakirjan sanottiin riittävän. Silti laina laskettiin lopullisessa päätöksessä tuloksi (mies, 45 v.).

                      Muodollisesti oikein, vahvistaa Ellisaari. Kaikki raha tilillä on käytettävissä olevaa varallisuutta. Asiakkaan vahingoksi jää turha vaiva, kun velkakirjan malli piti kopioida kirjaston lakikirjasta. Lisäksi mieltä jäi askarruttamaan viranomaiskäytännön mielivaltaisuus: missä vaiheessa sählykaverit ovat muuttuneet vanhempiin ja puolisoon rinnastettaviksi elatusvelvollisiksi?

Juristi mukaan

Isoja viiveitä tuen maksuun voi syntyä mitättömistäkin summista.

Minua pyydettiin selvittämään tiliotteella näkyvät pienet panot, yhteensä 29 e. Ne olivat Huuto.netissä myytyjä cd-levyjä. Olinko tyhmä, kun annoin ostajien laittaa rahat omalle tilille, eikä vaikka lapsen? Vai olinko epärehellinen, kun en kertonut, että samaan aikaan olin myynyt vanhoja vaatteita kirpparilla yli viidellä kympillä? ( nainen, 39 v.).

Ei kumpaakaan. Virkamies oli virkaintoinen. – Kun asiakas on hankkinut tuloja myymällä omaisuutta, voitaisiin soveltaa toimeentulotukilain 11 §, jonka mukaan tulona ei oteta huomioon kaikkein vähäisimpiä summia, Ellisaari muotoilee.

Eli siis vipitkin tästä lähtien kymppi kerrallaan? Laki, joka on kovin tulkinnanvarainen tai helppo kiertää, ei yleensä herätä kansalaisen luottamusta. Lisäksi ärtymys nousee, kun omaan asiaan vaikuttavia seikkoja ei kerrota. Tai osata kertoa.

Kun soitin neljännen kerran sossun asiakaspalveluun, virkailija paljasti, että minulla olisi henkilökohtainen sosiaalityöntekijä. Kun yritin soittaa sosiaalityöntekijälle kolmatta kertaa, keskus kertoi, että hän vastaa puhelimeen vain tunnin päivässä. Hakijan väsyttäminen alkaa siitä, että tarpeellinen tieto tulee tipoittain ja sattumalta (nainen, 42 v.).

Laki säätää lähinnä tuen, ei palvelun tason, Ellisaari myöntää. Jälkimmäinen on kuntakohtaista.

- Lama lisäsi kirjallista käsittelyä sosiaalitoimessa ja vähensi henkilökontakteja, eikä käytäntöä ole korjattu, vaikka vuonna 2008 asiakaskäynnit laskivat lamaa edeltävälle tasolle (339 000 /v.). Monet myös arvostavat käytäntöä, jossa lomake postitetaan sosiaalitoimistolla käynnin sijaan.

Anonyymin käsittelyn hinta on kuitenkin lisäselvitysrumba, joka venyttää käsittelyaikoja aina yhden viikon kerrallaan. Ja kun hankalista asioista päästää yli, edessä ovat vielä mahdottomat.

”Kaiken huippu oli selvitys- ja lisäselvitysvaatimus pienestä, isoisoisän rakentamattomasta tontista yli 300 km päässä toisessa kunnassa. Minulla on 2 osuutta, muulla perikunnalla loput 74, kaikkia nykyisiä perillisiä en edes tunne. Miten todistaa, ettei tontista ole kenellekään likvidia arvoa? Tämä oli asiakasneuvonnan sanatarkka vastaus: En tiedä, kun en ole juristi (mies, 41 v.).

                      Pienet perinnöt ja muuta epäselvät omaisuuserät ovat yleinen rasite ihmisille, jotka ovat epätyypillisiä sekä työssä että sosiaaliturvan asiakkaina. Esimerkkitapauksessa Jaakko Ellisaaren vastaus on puhutteleva:

-Valtion paikallinen oikeusaputoimisto voinee auttaa asiakasta neuvontapalvelullaan.

Mentaalinen malli

Tilanne on tuttu amerikkalaisista tv-sarjoista, joissa juristi seuraa kansalaisen mukana kaikissa elämäntilanteissa. Suomessa hallintolaki edellyttää, että virkamiehen on kerrottava asiakkaalle mitä ja minkä muotoista näyttöä hän kaipaa asian käsittelemiseksi. Hallintolain noudattamisen esteeksi näyttää kuitenkin nousseen hallintokulttuuri:

Ihan kuin virkamies pelkäisi päättää jotain asiaa asiakkaan eduksi, helpompaa on pyytää lisää papereita tai hylätä koko hakemus (nainen, 39 v.).

Johtopäätös on oikea, ja sitä tukee myös tieteellinen näyttö.

Mentaalisten mallien muutoksessa säästöpolitiikka on jäänyt päälle, kuvaili professori Raija Julkunen kirjoituskokoelmassa Hyvinvointivaltion uusi politiikka: ”Anna Melleri (2004) löysi tämän asenteen sosiaaliviranomaisten päätöksistä. He pyrkivät tulkitsemaan lakeja tiukasti, ja seurauksena oli myös kohtuuttomia elämäntilanteita sosiaaliturvan tai palvelujen epäämisen vuoksi.”

* * *

Kenen vika?

Kuusi kulttuurin pätkätyöläistä ei ole kattava otos, mutta kovin yhteisiä olivat kaikkien kokemukset.

                      Ensinnäkin etuuksista epäoikeudenmukaisimpana pidettiin työmarkkinatukea. Sen harkinnanvaraisuus on vastoin perustuslain takaamaa kansalaisten yhdenvertaisuutta.

Monimutkaisimpana pidettiin toimeentulotukea. Kukaan ei saanut päätöstä yhdellä lomakkeella, ja lisäselvityspyyntöjä tuli useita. Järjettömänä pidettiin samojen tuloselvitysten viemistä kolmeen eri virastoon: Nykyään, kun jokainen euron ostos näkyy tilillä, pelkät kolmen kuukauden tiliotteet olivat melkein 60 sivua (mies, 41 v.)

Vahinkona ei koeta, että tuesta jää byrokratian takia uupumaan pieniä summia, vaan että pienten summien takia koko tuki viivästyy, rasittaa hermoja ja kiertää lopulta valitustien kautta. Nöyryyttävintä on se, että viivästysten johdosta oma tilanne tulee tuttavien, sukulaisten, vuokranantajien ja satunnaisten työnantajien tietoon, kun heiltä pitää pyytää rahaa, kärsivällisyyttä tai lisää todistuksia.

Syynä valituksiin pidetään puutteellista ohjeistusta ja virkamiesten epäpätevyyttä. Jälkimmäinen vaikutelma syntyy, kun päätökset perustellaan lakipykälän mukaan, mutta asetusten ja ohjeistusten suhde yksittäisen virkamiehen harkintavaltaan jää hämäräksi. Useimpia selvityspyyntöjä pidetään virkakunnan omien virheiden peittelynä. Se on kohtuuttoman helppoa, kun sosiaalitoimi ei tapaa asiakasta kasvokkain, ja puhelimeenkin vastaa aina joku muu kuin hakemuksen käsittelijä.

Puheiden perusteella kokemukset sosiaalitoimen parissa aktivoivat ainakin poliittisesti. Ääniä on luvattu antaa kokoomukselle, kommunisteille ja persuilla. Individualistista aikaa kuitenkin kuvaa, ettei ongelmia tukiviidakossa pidetä niinkään politiikan ongelmina. Syylliseksi mainitaan usein yksittäinen virkamies, joka haluttaisiin henkilökohtaiseen juridiseen vastuuseen: Päätöksistä saa valittaa, mutta virheiden tekijöistä ei voi kannella (mies, 45 v.).

Ylitarkastaja Jaakko Ellisaari ehdottaa mahdollisen kantelun osoitteeksi etuuskäsittelijän esimiestä tai Valviraa. Tätä artikkelia kirjoitettaessa Valvira on ilmoittanut, että osoite on väärä, eikä yksikään sosiaalitoimen päällikkötason virkamies ole vastannut toimittajan soittopyyntöön.