Joshua
Redman: Walking Shadows. NoneSuch 2013.
Saksofoni ja jousiorkesteri on perinteinen yhdistelmä, jonka
perinteisyyttä voi halutessaan myös rikkoa.
Lee
Konitzin An Image (1958) laittoi
peliin nykymusiikin dodekafoniaa. Stan Getzin Focus (1961) sivuutti lajityyppiin kuuluvat standardit ja jätti
solistin improvisoimaan vapaasti jousimaton päälle.
Näitä
levyjä kuuntelen vielä pitkään, ja yhtä pitkään säilyy hyllyssä myös Joshua
Redmanin Walking Shadows, sillä siinä
kuuluu saksofonistin melankolinen sielu.
Redman
aloittaa standardilla ”The Folks Who Live on the Hill”, jonka harmonioita hän
on opiskellut jo aiemmilla levytyksillään, ja jatkaa siitä jazzin (Wayne
Shorter), popin (Beatles) ja barokin (Bach) klassikoilla. Sinänsä ihan kivaa
John Mayer –lainaa lukuun ottamatta tunnelma pysyy silti ihmeen yhtenäisenä.
Walking Shadows on niitä levyjä, jotka
luovat vahvan tunteen, vaikkapa sitten vain ohimenevän illuusion, taiteellisen
luomisen henkilökohtaisuudesta ja musiikin kuuntelun kahdenkeskisestä
intiimiydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti