Kirjoitan yleisönosastoon

En kannata Ruotsissa uudelleen puheeksi noussutta ammattinyrkkeilyn kieltoa (”Kaksi tyrmäystäja monta hutia”, HS 24.6.2013). Sen sijaan hyvää tilastointitapaa sopii kannattaa aina.

                      Jääkiekossa syntyy enemmän vammautumisia henkeä kohti kuin nyrkkeilyssä, päivän lehti kertoo perinteiseen laskutapaan nojaten. Sitä ei kerrota erikseen, että nyrkkeilyn huippuammattilainen ottelee kerran tai kaksi vuodessa, jääkiekkoilija kerran tai kaksi viikossa.

                      Lehti kertoo myös, että ratsastuksessa syntyy enemmän vammautumisia henkeä kohti kuin jääkiekossa. Sitä ei kerrota erikseen, että jääkiekosta ja nyrkkeilystä poiketen ratsastuksen harjoittelu sisältää lähes yhtä monta ja yhtä vakavaa riskitilannetta kuin itse kilpailu.

                      Jos vammautumisten määrä suhteutettaisiin riskitilanteiden määrään – harrastajamäärien sijasta – nyrkkeily todennäköisesti nousisi vaarallisten lajien tilastossa ylöspäin nykyiseltä sijaltaan 9.

                      Entä Göteborgin yliopiston valtio-opin professori Ulf Bjereldin väite, jonka mukaan nyrkkeily romantisoi väkivaltaa ja antaa virikkeitä niin katu- kuin kotipahoinpitelyihin?

                      Lukekaa ensin nyrkkeilyä harrastaneen Davide Enian menestysromaani Maan päällä (Siltala 2013), jossa nyrkit ovat olennainen osa miehistä eloonjäämiskamppailua ja ympärillä rehottavan vääryyden rankaisemista, ja jossa vasta nyrkkeilykehä jalostaa nämä tunteet yli-ihmismäiseksi vallantunteeksi. Muodostakaa sitten oma mielipiteenne.