torstai 11. lokakuuta 2012

Viiden vuoden tuomio



Sosiaalityön professori Mikko Mäntysaari Jyväskylän yliopistosta osallistui kirjoituksellaan keskusteluun sosiaalialan työvoimapulasta ja epäpätevistä sosiaalityöntekijöistä (”Sosiaaliala kaipaa yhä lisää työvoimaa”, HS 11.10.2012).
                      Mäntysaaren mukaan tilannetta jo helpotetaan esimerkiksi niin, ettei ammattikorkeakoulussa sosionomin tutkinnon suorittaneen henkilön tarvitse aloittaa täyden pätevyyden takaavaa maisterin tutkintoa alusta, vaan aikaisempi tutkinto huomioidaan opintopisteinä.
                      Valitettavasti tämä ei ole ratkaisu vaan osa ongelmaa. Herää kysymys:
                      Miten ammattikorkeakoulu ei kykene kolmessa vuodessa tuottamaan pätevää sosiaalityöntekijää?
                      Kysymys on vaikea, ehkä kiusallinenkin, sillä vastaus ei liity sosiaalityön asiakkaan tarpeisiin. Se liittyy koulutuspolitiikan tavoitteisiin, yliopistojen rahoitukseen ja ammatilliseen edunvalvontaan.
                      En ymmärrä lainkaan koulutuspolitiikkaa, jossa aikaa vievistä tutkinnoista tehdään kynnys hyvinkin vaatimattomasti palkattuihin ammatteihin.
                      Hieman paremmin ymmärrän tieteen palvelijoiksi perustettuja yliopistoja, jotka taloutensa pyörittämiseksi joutuvat tehtailemaan ammattitutkintoja. Otaksun, että vain murto-osa professori Mäntysaaren perustutkintoa suorittavista oppilaista tuottaa koskaan merkittävän tieteellisen julkaisun. Ja että pieni osa sosiaalityön jatkotutkintoa suorittavista maistereista uskoo väitöskirjasta olevan etua johtotehtävistä kilpailtessa mutta useimmille se merkitsee sapattivapaata kuormittavasta arkityöstä.
                      Parhaiten ymmärrän ammattiliittoja. Ne pystyvät paremmin puolustamaan jäsentensä etuja, jos palkkataulukko perustuu korkeakoulututkintoon. Ja jos tutkinnon suorittaminen muodostaa työvoiman tarjonnan pullonkaulan.
                      Viime vuodet olenkin voinut seurata kotioloissa mitä sosiaalityön tutkinto vaatii, ja mitä sosiaalityö.
Opiskelijaa olen tukenut vastaamalla kysymyksiin yliopiston satunnaisen tuntiopettajan tiedoilla ja taidoilla. Olen esimerkiksi selittänyt, miten klassisia teorioita lapsen kielen ja sosiaalistumisen kehityksestä ei voi näennäisistä ristiriitaisuuksista huolimatta käyttää toisiaan vastaan, vaan teoriapohjan erilaisuuden vuoksi niitä on tarkasteltava ikään kuin rinnakkain.
Varsinaisessa sosiaalityössä George Herbert Meadin (1863-1931), Lev Vygotsin (1896-1934) tai Jean Piaget’n (1896-1980) pioneerityölle ei näytä olleen paljon käyttöä. Sen sijaan minulta on kysytty:
 Pitääkö ryhtyä johonkin toimiin, jos on sosiaalipäivystäjänä käynyt asunnossa, jossa on luteita?
Tätä ei opetettu yliopistossa minullekaan, joten katsoin netistä.
Yliopistossa ei myöskään opeteta miten sosiaalityön organisaatiokaavio professori Mäntysaaren kotikaupungissa Jyväskylässä eroaa vaikkapa Turun organisaatiosta. Tai mitä kotipalveluja tarjotaan Vaasassa ja mitkä niistä puuttuvat Oulussa. Tai minkä nimiseen konttoriin vanhuspalvelutyöntekijä soittaa Tampereella, jotta vanhukselle saadaan rollaattori.
Nämä ovat asioita, jotka sosiaalityön tulevat maisterit oppivat työssä koulun ohella. Koulussa he oppivat viranomaisen vastuun, asiakkaan oikeudet, soveltuvat lakipykälät ja asetukset. Ja siihen sosiaalityön yleensä teräväpäinen väki tuskin tarvitsee viiden vuoden korkeakoulutuomiota.


Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

4 kommenttia:

  1. Deekoo11. lokakuuta 2012 klo 18.53

    Tässä oli minusta hyvä tarkastelukehikko ja hyviä kysymyksiä.

    Yliopistossa ei tosiaan opeteta näitä käytännön asioita, joihin työelämässä ja virkamiehenä voi törmätä oikeasti, eli niitä sitten ratkotaan lakikirjan, intuition ja maalaisjärjen kanssa, mutta moneen muuhun asiaan törmää yliopistossa, johon varmasti ei törmää käytännön elämässä.

    Toisaalta yliopistossa oppii ehkä oppimaan ja ajattelemaan ja ratkomaan näitä ilman opetusta, en tiedä.

    VastaaPoista
  2. Putte Wilhelmsson11. lokakuuta 2012 klo 19.27

    Joskus ylioppilastutkinti on varmaan riittänyt todisteeksi siitä, että henkilö on tunnollinen ja ajattelemaan kykenevä. Työnantaja ei erikseen vaatinut näyttöä siitä, että trigonometria, solun rakenne ja Pultavan taistelu olisivat jääneet myös muistiin.

    Nyt samaa peruskunnollisuutta pitää kai todistaa maisterintutkinnolla.

    Tunne opinnoista teoriana ja työstä käytäntönä tietysti vahvistuu, kun tutkintojejn vaatimukset eivät ole yhtä dynaamisia kuin työelämän (paitsi ehkä lääketieteessä ja teknologia-aloilla, jossa käytäntä ja teoria yhdistyvät himen eri tavalla kuin nyt vaikkapa sosiaalityössä, hallinnonaloilla, yms.).

    Silti ja samalla tulee mieleen, että eikö tämä koulutusmalli ole tehokas tapa syrjäyttää nuoria, jotka osasivat jotain mutta eivät osaa istua koulun penkillä?

    Ihmetelin tätä ensi kerran varmaan jo 80-luvulla.

    Lukion jälkeen menin välivuodeksi hotelli-ravintolaan töihin ja olisin kuulemma kelvannut vakituiseksisikin. Pari vuotta myöhemmin, kun tein enää kesiä, uusina taloon kelpasivat enää restonomit. Minä sitten kokeneempana neuvoin talon tavat ja tietokoneen käytön. Jos turisti ei osannut englantia, pyysimme siivojia tulkiksi. Heissä oli monia omalta alaltaan työttömiä germaanisen ynnä muun filologian opiskelijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Deekoo11. lokakuuta 2012 klo 22.39

      Yhdeltä kaverilta kuulin muutamakymmen vuotta sitten 1990-laman aikana, että makkaratehtaan yövuorossa olivat vertailleet koulutuksiaan, ja miltei kaikki olivat maistaneet akateemista sivistystä oli moni valmiskin ja oli ekonomia ja lääkärikin yövuorossa, ajoi trukkia muistaakseni.
      ***
      En ole kirjastoalalla enkä sosiaalialalla, mutta useat, jotka ovat ovat idealisteja, ja älykkäitä, työ on kuitenkin huonosti palkattua ja aliarvostettua, mutta arvokasta, mutta irvokasta sosiaalipuolella, se taas voi johtaa esim. kyynistymiseen ...
      ***
      Siksi postauksesi ratkaisisi monia ongelmia, ainakin päteviä henkilöitä saataisiin lisää eikä lisäriippaa tulisi alimiehityksistä.
      ***
      Pari kommettia haluan vielä kirjoittaa:
      Ludeongelma voi olla pian todellinen sillä lehtien mukaan luteet leviävät ilmastointikanavien myötä ja eräissä paikoissa lienevät jo epidemia, ja asukkaat voivat edelleen levittää niitä vaatteissaan ..
      ***
      Luin joskus tutkimuksen jonka mukaan jatkotutkinnot eivät paranna työllisyyttä voi johtua ehkä työmarkkinoiden halusta saada ihmisiä ratkaisemaaan myös käytännön ongelmia, ja toinen se mihin osin viittasit, mutta niin, että jatko-opinnot ovat myös vaihtoehto työttömyydelle.

      Poista
  3. Putte Wilhelmsson12. lokakuuta 2012 klo 13.51

    Päivän lehti otsikoi:

    "Aalto-yliopisto työllistää eniten itse taiteen tohtoreitaan".

    Muistan saman ilmiön Turun yliopistosta, kun elokuvatutkimus oli uusi oppiaine ja kulttuurihistoriassa oli sukupolvenvaihdos.

    Kun tohtorit saavat töitä kouluttaakseen uusia tohtoreita, jotka eivät enää saa töitä, homma toimii samalla periaatteella kuin Win Capita. Selvä pyramidihuijaus?

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)