Lehtikirjoittamisen lajeja: Tehdään stoori

Katso myös Lehtikirjoittamisen lajeja: Monipuolinen media

Kun helmikuussa aloitin kirjallisen blogin, en arvannut, että tekisin blogimerkinnän Turun ja Porin välisestä kasitiestä. En myöskään arvannut, että tekisin siitä kaksi blogimerkintää.

Keissi näyttää kuitenkin olevan sellainen, joista Journalismikritiikin Vuosikirjaan kirjoittavat ivalliset mediatutkijat voivat yleensä vain unelmoida. Tapahtui viime keskiviikkona:

                      Liikenneministeri Merja Kyllönen erottaa Juhani Tervalan liikenneviraston pääjohtajan paikalta ja siirtää tämän toisiin tehtäviin. Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla Tervala on ”kova jätkä”, joka yhteistyössä maakuntapäättäjien kanssa kiirehti kasitien valmistumista. Turun Sanomien pääkirjoitussivulla Tervala on ”pöyhkeä” virkamies, joka oli ”valmis olankohautuksella sivuuttamaan maakunnissa valmistellut tiesuunnitelmat”. Tästä omapäisyydestä johtuen tiehanke olisi myös ajautunut ministeriössä paitsioon.

                      Uutisointia voi sanoa ”monipuoliseksi”, mikäli lukija sattuu seuraamaan lehtiä riittävän monipuolisesti. Muussa tapauksessa mieleen tulee toisenlaisia ja vähemmän kohteliaita nimityksiä. Eilen tilanne jatkui Ilta-Sanomissa, tänään Helsingin Sanomissa…

                     

1.

Eduskuntavaalin ja meneillään olevan kunnallisvaalin perusteella olen päättänyt, että Ilta-Sanomien toimittaja Mika Koskinen on Suomen Mitt Romney: vaikka tv-väittelyissä olisi ”mapeittain naisia”, eivät he Koskisen arvioiden mukaan pärjää tiedoissa ja esiintymistaidoissa yhtä hyvin kuin porvaripuolueiden tai demarien miehet.

                      Odotettua siis oli, että Koskinen ymmärtää paremmin pääjohtaja Tervalan kuin ministeri Kyllösen näkökulman. Odottamatonta oli se, että Tervalan asiaa ajaessaan Koskinen ryhtyy työmarkkinapoliitikoksi.

                      Ilta-Sanomien eilisessä uutiskommentissa Koskinen kertoo tehtävistä erottamisen tulleen niin äkkiä ja varoittamatta, ettei Tervalalle annettu tilaisuutta ottaa mukaan ”oikeudellista avustajaa”. Onko ministeriöissä tapana, että alaista läksytetään tai siirretään toisiin tehtäviin vain jos alaisen tukena on ”oikeudellinen avustaja”? Onko missään työpaikassa?

                      Älä sitten tee tästä mitään stooria, meitä toimittajia neuvottiin ennen vanhaan, jos jutun formaattiin kuului asia ilman sille kuviteltuja vaikuttumia tai merkityksiä. Koskinen kuitenkin tekee. Hän kuvittelee, tai luo lukijalle kuvitelman, että Tervalan erottaminen on uutinen koska menettely oli poikkeuksellinen ja epäilyttävä. Todellisuudessa Tervalan erottaminen on uutinen, koska menettely oli harvinainen ja yllättävä.

                      Stoori jatkuu. Stoorissa ministeri on juoruämmä.

                      Koskisen mukaan ministeri Kyllösen ”toimet” ovat herättäneet ihmettelyä. Kenessä? Sitä passiivimuodon taakse piiloutuva Koskinen ei kerro. Mitkä toimet? Sen Koskinen kertoo. Ministeri on puhunut erottamispäätöksensä perusteista ja siis Tervalan johtamistavasta suljetuissa tilaisuuksissa.

                      Totta kai on, jos Koskinen tarkoittaa tilaisuuksia, joissa Koskisen tai muiden toimittajien sijaan kuulijoina on valiokuntajäseniä, eduskuntaryhmien puheenjohtajia ja hallituksen avainministereitä. Ainakaan Koskinen ei nimeä muita vaihtoehtoja. Siksi Kyllösen voi ehkä jättää ihmettelemättä ja ihmetellä Tervalaa. Esimiehen arvostelu julkisissa tiedotusvälineissä ei kuulu perinteiseen virkamiesetiikkaan. Tervalalle tämän poikkeuksen silti mieluusti suo. Varmasti moni muukin työntekijä haluaisi sanoa pomostaan suorat sanat Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla, jos siihen vain annettaisiin tilaisuus.

                      Stoori huipentuu. Stoorissa ministeri on kokematon tyttö.

                      Nimettömään lähteeseen vetoava Koskinen kertoo myös, ettei Tervalan erottaminen ollut Kyllösen idea, vaan jo pitempään meneillä ollut toisen korkean virkamiehen hanke. Koskisen tulkinnan mukaan vanhempi ja kokenut virkamies vei nuorta ja kokematonta naisministeriä kuin pässiä narussa.

                      Ilta-Sanomien eilisessä versiossa ministeri Kyllönen on huono johtaja. Jutun uskottavuutta nakertaa se, että ainoa lähde on nimetön. Helsingin Sanomissa on tänään toinen versio. Sen mukaan pääjohtaja Tervala on huono johtaja. Jutun uskottavuutta lisää se, että lähteitä on useita ja että yksi heistä esiintyy omalla nimellään:

                     

Lii­ken­ne­vi­ras­tos­sa teh­dyn ky­se­lyn mu­kaan ylim­män joh­don joh­ta­mis­tai­dois­sa oli pal­jon toi­vo­mi­sen va­raa.

"Pää­joh­ta­ja on voi­ma­kas­tah­toi­nen hen­ki­lö ja ha­luaa ajaa pää­tök­siä no­peas­ti lä­pi. Hän ha­luaa, et­tä asiat teh­dään he­ti, ei­kä vält­tä­mät­tä mie­ti seu­raa­muk­sia muil­le", sa­noo vi­ras­ton aka­va­lais­ten pää­luot­ta­mus­mies Seppo Mäkinen.

                      Samalla Helsingin Sanomat heikentää toistakin Ilta-Sanomien stooriin kuulunutta juonielementtiä. Vielä eilen Ilta-Sanomien lukijoiden annettiin Tervalaan nojaten uskoa, että Tervala houkuteltiin eronpyyntöön tekaistulla väitteellä, jonka mukaan Kyllösellä oli hallituksen tuki. Tänään Helsingin Sanomat kertoo hallituslähteisiin nojaten, että tuki oli.

                      Myös Kyllösen ministeritaidoista voi Helsingin Sanomissa syntyä erilainen kuva kuin Ilta-Sanomissa. Ilta-Sanomissa Kyllösestä on toimittajan oma arvio, tehdystä työstä ei anneta esimerkkiä. Helsingin Sanomissa on esimerkki, ei toimituksen arviota, vaikka liikennejaoston ja liikenneministerin erimielisyydet mainitaan:

Edus­kun­ta hy­väk­syi vii­me ke­sä­nä Kyl­lö­sen val­mis­te­le­man lii­ken­ne­po­liit­ti­sen se­lon­teon, jon­ka mu­kaan lii­ken­ne­mi­nis­te­riö al­kaa to­teut­taa en­tis­tä hal­vem­paa tie­suun­nit­te­lua. Pi­lot­ti­hank­kee­na oli Kou­vo­la–­Lah­ti-tie, jon­ka kus­tan­nuk­set lä­hes puo­lit­tui­vat.

2.

Toimittajien omien kolumnien määrä alkoi reilu vuosikymmen sitten kasvaa varsinkin Sanoma Newsin julkaisemissa lehdissä, Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa. Lisäksi uutisten rinnalle tulivat toimittajan kuvalla varustetut uutiskommentit.

                      Kommenttien ja kolumnien tarkoitus kerrottiin minullekin Sanomien avustajapalaverissa. Niiden tuli taustoittaa uutisia mielipitein ja tulkinnoin. Nyt molempia tulee niin ripeästi, että on odotettava pari päivää uutista, joka taustoittaisi mielipiteen ja tulkinnan.