torstai 4. huhtikuuta 2013

Viimeksi kuultuna: The Sirens




Chris Potter: The Sirens. ECM 2013.

Miten kirjallinen klassikko uustulkitaan musiikin abstraktilla kielellä niin, että yhteys alkutekstiin on mielekkäästi tunnistettavissa?
                      Saksofonisti Chris Potterin The Sirens –levyn lehdistötiedote turvautuu ilmeiseen. Homeroksen Odysseiaan perustuva teemalevy on kuulemma ”tunnelmallinen, eeppinen ja ajattoman humanistinen”.
                      Se on hyvin sanottu, sillä luvassa on tunti lähteen taidehistoriallisen merkityksen tiedostavaa juhlallisuutta.
Tempo ja haikea molli ei sanottavasti muutu, vaikka musiikillisesti kerrotun tarinan luku vaihtuu öisestä merestä aamun kajoon. Tai uskollisesta vaimosta (Penelope) täyttymättömään rakkauden lupaukseen (Nausikaa). Petollisen viettelijän (Kalypso) staccato-melodian sentään erottaa helposti eepoksen ihannenaisista.
The Sirens sisältää paljon ihailtavaa jazz-musisointia, vaikka pianisti Craig Taborn eksyykin reitiltä kovin kauas dodekafonian merelle. Sen sijaan Homeroksen tulkintana se antaa Odysseukselle vain yhden epiteetin, melankolisen. Alkutekstissä niitä olisi ollut toista tusinaa, muiden muassa kekseliäs, viisas, kuninkaallinen, sankarillinen, karski, kärsivä ja kiero.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti