Perunkirjoitus

Soile Kyllikki Revonlahti 1932 - 2013

“Home is so sad. It stays as it was left,

Shaped to the comfort of last to go

As if to win them back. Instead, bereft

Of anyone to please, it whithers so,

Having no heart to put aside the theft

And turns again to what it started as,

A joyous shot at how things ought to be.

Long fallen wide. You can see how it was:

Look at the pictures and the cutlery.

The music at the piano stool. That vase.”

--Philip Larkin (1964)

Pankkikortti, vakuutuskirja, huoneiston osakekirja. Tallessa. Pahvinen, vihreä kirjastokortti, jolla lainattiin Martin kirjastosta Narnia-sarja, Tintit, Viisikko pulassa. Kadonnut, mutta sen muistaa aina. Valokuvat, jaetaan. Pojalle öljyvärimaalaus, tyyli naivismi, ostettu 60-vuotislahjaksi. Toiselle pojalle Perheraamattu, kuvitus Doré. Se, jossa oli vyötäisille riisuttuja naisia ja miekalla lyötyjä päitä. Miniälle kahvisetti, Villeroy & Boch. Käytetään aina sunnuntaisin, kuten tähänkin asti. Eno ei kaipaa täältä muuta kuin isosiskoaan. Kysymme myöhemmin siitä maljakosta.