”Norjan ampuja kiistää syyllisyytensä”, otsikoi päivän lehti
tänään alkavasta oikeudenkäynnistä. Lisäksi ampuja kiistää olevansa
mielisairas, vaikka sellaista ensimmäinen mielentilatutkimus oletti.
Muistaakseni
kukaan ei olettanut samaa syyskuun terrori-iskun jälkeen. Erimielisyyttä oli
yksinoman siitä, oliko teko rikos, joka kuuluu rikostutkintaviranomaisille, kuten
Oklahoman pommi-isku? Vai oliko se sotilaallinen isku, joka kuulu armeijalle? Lääkärikuntaa ei tuotu mukaan.
New
Yorkissa 2001 kuoli enemmän ihmisiä kuin Pearl Harborissa 1941, joten taivuin
silloin sotilaallisen tulkinnan kannalle. Lisäksi Al-Qaidan johtaja Osama bin Laden oli
jo Yhdysvaltain ulkomaisia sotilastukikohtia pommittaessaan puhunut
sanamukaisesti sodanjulistuksesta, ja hänenkin mielipiteensä tuli ottaa
jotenkin huomioon.
Ratkaisevaa
oli kuitenkin oma mielikuvituksen puute.
On
varmasti kuviteltavissa, että jokin aseellisesti järjestäytynyt taho hyökkää
vieraan valtion kimppuun, ja ilmoittaa vihollisikseen kaikki valtion
kansalaiset, arvot ja instituutiot, eikä valtio silti reagoi mitenkään paitsi tutkintapyynnöllä. Mutta
minä en osaa sitä kuvitella.
Eivät
tosin rikos-tulkinnan kannattajatkaan osanneet kuvitella kolmatta vaihtoehtoa.
Tai siis sodan toista vaihtoehtoa. Sitä, että bin Laden oli mielisairaana
syyntakeeton, kuten Norjan ampujan ensimmäinen tutkinta sanoi. Tai että hän oli
syyntakeinen, mutta mielenhäiriöinen narsisti, kuten toinen tutkinta totesi.
Miksi
eivät osanneet, vaikka skitsofreenikoiksi epäillyt Norjan ampuja ja
amerikkalainen Unabomber ovat manifestiensa perusteella käyneet pitkälti samaa
arvoliberalismin ja kansojen sulatusuunin vastaista taistelua kuin bin Laden? Joskus eri puolilla, mutta toisinaan ikään kuin samallakin.
Olen
toisaalla kirjoittanut liberaalina esiintyvästä älymystöstä, jolla on
vaikeuksia puhua Lähi-idästä ”muslimimaailmaa” tai ”arabimaailmaa” pienempinä
yksiköinä. Ero perussuomalaiseen, joka ei osaa puhua maahanmuuttajista ”etnistä
ryhmää” pienempinä yksiköinä, ei ole suuri. Tai riittävän suuri.
Pitäisikö minun nyt kirjoittaa
siitä miten instituutioista, historiasta ja sosiaalisista rooleista vapaa
yksilö on länsimaisen romaanin keksintö (Cervantes) ja psyyken kerrokset
länsimaisen sielutieteen keksintö (Freud), ja että ne siksi kuuluvat Norjan
ampujalle mutta eivät Al-Qaidan terroristille?
Ja sitten nokkelan aristotelisen
dialogin tavoin kumota tämä premissi, ja kirjoittaa siitä miten ne ovat
ulkokohtaisia luomuksia, jotka erottavat meidän kulttuurimme toisesta
kulttuurista, eivät syntyperäisiä ominaisuuksia, jotka erottavat meidät ihmisinä toisista
ihmisistä?
Ei, en taida. Sen tien päässä
olisi henkilökohtainen painajaiseni, jossa lausun Johannes Salmisen äänellä
Timo Hännikäisen mielipiteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti