Luvullinen lisääntyminen: paljonko on vähän?

Sana vuoden vaihteeksi voisi olla älykäs, mutta sarkastinen analyysi John Williamsin romaanista Stoner. Mutta paljon helpompaa on vain sanoa, että yliarvostettu. Melkein yhtä helppoa on osallistua maahanmuuttoa koskevaan nettikeskusteluun. 

Yleensä riittää, että puntaroi rinnan väitettä ja tarjolla olevia julkisia lähteitä. Yhtään palkitsevampaa se ei ole kuin kokonaisen kirjan kuittaaminen yhdellä sanalla. Aihe on muuttunut pahanmakuiseksi ja sitä paitsi hyödyttömäksi puuhasteluksi. Jos siis kuvittelee, että tarkistettu tieto muuttaisi kenenkään MV-lehteä linkittävän asenteita.

Seuraava kommentti on lainattu Jussi Halla-ahon, ps, FB-sivulta, ja kuten tavallista, se on asian vierestä. Asia oli euro-edustajan väite norjalaisten harvinaisesta tuurista, kun populistipuolueen ministeri oli juuri ehtinyt esittää kiristyksiä maahanmuuttopolitiikkaan:

”Heillä ei ole perustuslakia, kansainvälisiä sopimuksia eikä ihmisoikeusprofessoreita.”

No, jos keskustelua seuraa norjaksi eikä muinaisslaaviksi, niin ”heillä” näyttää olevan nuo kaikki.

Lisäksi heillä toki on varaakin kiristyksiin, jos verrokkina on vaikkapa Suomi. Toisin kuin netissä ilman näyttöä toistuva väite kuuluu, turvapaikan hakeminen Suomesta ei ole erityisen helppoa, eivätkä hakijoille myönnetyt etuudet ole poikkeuksellisen anteliaita. Kun toinen pohjoismaa Tanska lupasi puolittaa vailla oleskelulupaa olevien turvapaikanhakijoiden vastaanottorahan, se jäi yhä suuremmaksi kuin Suomessa. Eikä Tanska aio jatkossa antaa turvapaikanhakijoille kantatanskalaista alhaisempaa sosiaaliturvaa. Vasta maahan tulleen aikuisen turva ainoastaan alennetaan samalla tasolle, jota voi saada yhä kotona asuva tai ammatillisen tutkinnon suorittamaton tanskalainen nuori.

En pidä kouluttamattoman nuoren ja kielitaidottoman ulkomaalaisen rinnastamista toisiinsa kohtuuttomana. Varsinkin kun ulkomaalaisen tuki kasvaa pakollisen kotoutumiskoulutuksen edetessä. Ja kun tuki ostovoimakorjattuna on kuitenkin hieman anteliaampi kuin kotimainen työmarkkinatuki, jota meillä voivat saada niin nuoret kuin aikuisetkin – mikäli peruspäivärahaan tai ansiosidonnaiseen oikeuttavat ehdot eivät täyty.

Mitä taas Norjaan tulee, niin ministerin lupaava kiristys turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämisiin voisi toteutua esimerkiksi Suomen mallilla. Perheen kokoajana ei enää pidetä turvapaikan saajaa, vaan lähtömaassa yhä olevaa lähiomaista. Hakemus perheen kokoamiseksi on lisäksi tehtävä lähimmässä Suomen konsulaatissa, joka käytännössä sijaitsee jossain kaukana lähtömaan naapurivaltiossa. Tai sen naapurissa.

Tuntuu äkkiseltään epäinhimilliseltä, varsinkin suurinta hätää kärsivien osalta, joilla ei ole voimia tai resursseja lähteä edes konsulia tapaamaan. Mutta onhan malli kieltämättä tehokas maahanmuuton hidaste.

Seuraava kommentti on paremmin trollaajana tunnetun Junes Lokan, ja siis vähän yllättäen aivan asiallinen tyyliltään. Vain sisältö vaatii pientä korjausta ja arviointia. Kommentissaan Lokka kirjoittaa yli 32000 hakijan joukosta, ”jotka kaikki voivat pian laittaa perheenyhdistämishakemuksen vireille. Migrin mukaan jokainen laittaa niitä keskimäärin 3”.

Edellinen luku pitää paikkansa, jälkimmäisestä en tiedä. Mutta toisin kuin Lokka uskoo, se koskisi vain turvapaikan saaneita. Ei hakijoita. Lokka moitti myös tietojani maahanmuuttoviraston eli migrin päätöksentekolinjasta:

”Migrin mukaan kolmasosa olisi saamassa myönteisen päätöksen, ei neljäsosa; eikä se ole mikään pieni joukko. Migrin sivuilta voit katsoa perheenyhdistämishakemusten määrät, eivätkä ne ole pienet. [--] Migrin vaatimat kirjalliset todisteet, jos sellaisia vaaditaan, on helppo ostaa lähtömaassa.”

Aloitetaan migrin omilta sivuilta löytyvistä tilastoista. Kun kerran niitä kehotettiin katsomaan.

Migrin marraskuuhun loppuun mennessä tekemistä n. 5800 turvapaikkapäätöksestä on ollut myönteisiä 1300. Tuo siis on se minun mainitsemani neljännes. Lokan esittämään kolmannekseen päästään vain, jos jätetään huomiotta Dublin-sopimuksen tai muun syyn vuoksi rauenneet hakemukset. Mutta näin tuskin annettaisiin oikeaa kuvaa vallitsevasta todellisuudesta (kuinka moni hakemus johtaa turvapaikan saamiseen).

Kaikista oleskelulupahakemuksista 6,5 % koski kv-suojellun henkilön perheenyhdistämistä. Eivätkä kaikki päätökset olleet näissäkään hakemuksissa myönteisiä. Jos perheenyhdistäminen koski kv-suojellun lasta, 10 % päätöksistä oli kielteisiä, jos taas puolisoa, kielteisiä päätöksiä oli jo puolet.

Usein esitetty ajatus, että kaikki Migrin vaatimat paperit voidaan väärentää, ei varmaan ole perusteeton. Mutta luvuista päätelleen väärennökset eivät ole kovin hyviä.

Lukujen perusteella on myös vaikea ymmärtää, etteikö tässä muka puhuttaisi aika ”pienestä joukosta”.

Kun siis turvapaikkahakemuksia on tullut tänä vuonna reilut 32 000, ja jos niistä pitkän käsittelyajan jälkeen hyväksytään tuo sama neljännes, niin se tarkoittaisi 8000 uutta ulkomaalaista asukasta Suomeen. Melkein saman verran ulkomaalaisia muutti viime vuonna Suomesta pois (n. 7000) ja muuttanee tänäkin vuonna, joten edes väestönkasvu ei ole tällä ”hallitsemattomalla pakolaisvirralla” vielä taattu.