Luvullinen lisääntyminen: 2 + 2 = 5

”Ylimuistoinen kansanviisaus tietää, että ihmisiä on viime kädessä kolmea lajia: niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä, jotka eivät osaa.” Bisquit.

1.

”Todella törkeästi harhaanjohtavaa, liekö vahingossa vai tahallaan tapahtunut”, kirjoittaa nimimerkki cookie-dough Helsingin Sanomien kommenttiosuudessa: Kyseistä henkilö arveluttaa poliisihallituksen ilmoitus noin kymmenestä raiskausepäilystä, jotka kohdistuvat turvapaikanhakijoihin. Ei voi kuulemma olla totta, koska Iltalehti uutisoi vasta 27.11.2015: 

"Poliisihallitus muutti tämän kuun alussa järjestelmiään niin, että tieto epäillyn taustasta turvapaikanhakijana liitetään rikosilmoitukseen. "

”Eli poliisi on vasta kuukauden ajan kirjannut turvapaikanhakijoiden raiskausepäilyjä, siinä ajassa niitä on tapahtunut 10”, cookie-dough päättelee: ”Eli tällä haavaa mennään noin 120 raiskauksen vuositahtia turvapaikanhakijoiden osalta.”

"Törkeästi harhaanjohtavaa" vai hassu salaliittoteoria? No, hassu salaliittoteoria.

Rikosilmoitus ei ole sama asia kuin poliisin tietojärjestelmä. Rikosilmoitukseen ei ole enää vuoden 2012 jälkeen esimerkiksi "kirjattu" epäillyn henkilötunnusta ja osoitetta, vaikka ne epäillyn tunnistamisen seurauksena olisivat poliisin tietojärjestelmässä. Poliisin tietojärjestelmästä löytyvät myös tiedot epäillyn kansalaisuudesta ja maassaolon perusteet, esim. onko kyseessä viisumi, väliaikainen oleskelulupa, turvapaikan saaneen oleskelukortti vai onko henkilö vasta rekisteröity turvapaikan hakijaksi. Poliisilla on tarpeen vaatiessa myös pääsy rajavartiolaitoksen sormenjälkirekisteriin, josta turvapaikkahakemuksen jättäneet löytyvät.

Turvapaikanhakijoiden status on lain mukaan salassa pidettävää tietoa, jota poliisi ei lähtökohtaisesti voi kertoa yksittäistapauksissa. Samalla tavalla julkisuuslaki kieltää kertomasta monia muita asioita, jotka ovat viranomaisen tiedossa - kuten sen, oletko juuri sinä työtön tai toimeentulotuen varassa, tai kävitkö terkkarissa kupan vai nuhan takia.

Jos poliisi nyt kuitenkin haluaa koetella lain rajoja, ja julkistaa turvapaikka-statuksen julkisessa asiakirjassa (rikosilmoitus), niin poliisihallitus voi helposti pyytää poliisipiirejä tarkistamaan raiskauksista epäiltyjen henkilötiedot. Marraskuun alkuun mennessä raiskausepäilyjä oli koko maassa reilut 800 ja tekijöitä alle neljä sataa, joten maan yli 30 poliisipiiriä pystyivät melko vähällä vaivalla vastaamaan poliisihallituksen pyyntöön. Ihan koko vuoden ajalta.

2.

Helsingin yliopiston entinen psykologian professori ja nykyinen oman yrityksensä konsultti Gote Nyman kommentoi Facebookin julkisessa statuksessa samaa Helsingin Sanomien artikkelia kuin cookie-dough. Yhtä noloin seurauksin. Ja, jos mahdollista, kehnommin taustatiedoin:

”Ihmisten kannalta oikea tapa vertailla näitä lukuja on selvittää paljonko heidän omalla asuinalueella on tapahtunut raiskauksia ennen turvapaikanhakijoita ja paljonko nyt muuttoaallon jälkeen. Jos esimerkiksi Kempeleellä raiskaaminen oli ollut kyläraiteilla arkipäivää niin mitä turhaa murehtimaan yhtä maahanmuuttajatapausta. Mutta epäilenpä että näin huoleton tilanne ei ole siellä ollut ja ihmisten huoli on ymmärrettävää - siellä ja muualla varsinkin Helsingissä missä luvut ovat karmeita.

 Tässäkin asiassa Suomi on ruotsalainen ja pääsemme piankin raiskaustilastoissa maailman kärkeen. Populismin sijaan tarvitaan vaikean ongelman avointa käsittelyä ja pikahoitoa. Se ei tule olemaan helppoa. Ohessa hieman tendenssimäistä mutta myös kritiikin kestävää dataa (”Sweden– Rape Capitol of the West”, julkaisija Gatestone Institute).”

Harmi, ettei tuo kestä kritiikkiä. On lähinnä populismia. Jonka olisi hyvin helposti voinut oikaista.

Haastatteluihin perustuvan EU:n julkaiseman uhritutkimuksen mukaan 5 % eurooppalaisista naisista joutuu raiskatuksi täytettyään 15. Ruotsissa sama luku on noin puolitoista prosenttia, samoin Suomessa. Myös poliisin tietoon tulleiden epäiltyjen määrät ovat naapurimaissa lähes identtiset, satunnaiset vaihtelut ja asukasmäärän erot huomioiden. Ruotsissa epäiltyjä henkilöitä oli viime vuonna 1010, Suomessa 465. Raiskaustilastoissa emme ole siis ”pian” Ruotsin tasolla, olemme nyt.

Uhritutkimusten ja rikostilastojen ero voi olla suurikin, mutta suuria ovat erot myös erot uhrien ilmoitushalukkuudessa ja lainsäädännössä eri maissa. Ruotsissa raiskauksen määritelmä on varsin laaja, ja Suomi on tässä lähtenyt seuraamaan Ruotsin mallia. Esimerkkinä Suomen lakiin v. 2012 tuotu muutos, jossa mm. sormien tai esineen työntäminen naisen sisään muuttui hyväksikäytöstä raiskaukseksi. Tilastolukujen tasaiseen kasvuun tuli selkeä hyppy, vuosi ensin ja langettavat tuomiot sulkeissa: 2009 (119), 2010 (95), 2011 (129), 2012 (191).

Kasvun kasvu lienee lainmuutoksen seuraus, muu kasvu liittynee ilmoitushalukkuuden lisääntymiseen, sillä keskimäärin muun rikollisuuden määrä laskee. Ja raiskaustenkin määrä kaksi viimeksi kulunutta vuotta.

Goten mainitsema ”ruotsalaisuus” olisi silti tervetullut toisesta näkökulmasta, ja se liittyy maahanmuuttoon. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Suomessa laskemat ristitulosuhteet, joilla ilmaistaan maahanmuuttajien riskiä syyllistyä rikoksiin, ja erityisesti seksuaalirikoksiin suhteessa kantaväestöön, ovat korkeampia kuin Ruotsin oikeusministeriön alaisen Brån vastaavat laskelmat. Näyttäisi siis siltä, että ulkomaalaiset ovat sitä rehellisempiä ja siveellisempiä mitä enemmän heitä on.