Tänään mietin: kolumnisteja ja korruptiota

Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla aloittaa joukko uusia kolumnisteja, enkä juuri nyt suhtaudu Henkka Hyppöseen lainkaan niin suurella epäluulolla kuin Pirkko Saisioon.

”Itse asiassa koko maahanmuuttokeskustelu näyttää tulehtuneelta tabulta tällä hetkellä”, Saisio analysoi. Mikä kuulostaa sikäli oudolta, että ”tabu” tarkoittaa kiellettyä puheenaihetta eikä jotakin, joka on some-päivitysten suosikkiaiheena on syrjäyttänyt Kreikan talouden ja uhkaa jo kissavideoita.

 ”Toisella puolella on rajat kiinni-porukka, toisella Suomi says welcome –porukka. Toiset eivät halua yhtään maahanmuuttajaa, ja toiset eivät halua asiaan minkäänlaista kontrollia. Inhimilliset ja järkevät puheenvuorot asiasta hukkuvat.”

Pitkään jatkunut keskustelu kahdesta ääripäästä sai Pirkolta selkeän määritelmän, ainoastaan osapuolet jäivät nimeämättä. Rajat kiinni –liike, siis ne molemmat keskenään riitelevät, on kyllä avoimesti toivonut kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, EU-lainsäädännön ja Suomen perustuslain kumoamista siten, ettei tänne tulisi enää ketään. Mutta kuka on vaatinut samaa, jotta tänne tulisivat kaikki?

Henkkalla tuntuu olevan parempi ote siihen, mitä todellisuudessa tapahtuu ja mitä sanat tarkoittavat. Henkan mukaan Suomessa on enemmän asioita, joista puhutaan liikaa, kuin niitä, joista puhutaan liian vähän, HS kertoo. Olennaista on kuulemma se, miten puhutaan. Liian usein keskustelussa takerrutaan reaktioihin ja tunteisiin: ”Pitäisi perustella paremmin ja vaatia myös muilta parempia perusteluita.”

Tähän on tultu. Riemuitsen etukäteen maan suurimpaan sanomalehteen kirjoittavan kolumnistin itsestään selvyyksistä, kunhan ne vain tarjoavat vaihtoehdon toisen kolumnistin harhoille.

--

Laskentatoimen ja rahoituksen professori Timo Rothovius jatkaa pohdintoja hallituksen motiiveista ajaa hallintarekisteriä ”aggressiivisesti”. Mahdollisten vaihtoehtojen joukossa on tämäkin:

”Vai onko syynä se, että monen isokenkäisen osakesalkku on jo nyt ulkomailla hallintarekisterien suojissa, ja viimeistään vuonna 2018 ne tulevat automaattisen tietojenvaihdon myötä verottajalle tietoon ja mahdollisesti myös julkisuuteen? Eli ne on nopeasti laillistettava, että kukaan ei jäisi kiinni housut kintuissa? Tähän viittaa sekin, että hallitus yritti kesällä säätää ns. armahduslain, jonka turvin veronkiertäjät olisivat palauttaessaan varoja Suomeen välttäneet rikosprosessin.”

Samaan aikaan Helsingin Sanomat kertoo valtion lentoasemayhtiön Finavian hallituksen puheenjohtajan erosta. Eronsa syyksi Riitta Tiuraniemi selittää ministeriön toimet, joilla syyllisen ja korvausvastuullisen löytyminen Finavian edellisen hallituksen tekemiin tappioihin johdannaismarkkinoilla estyisi: ”Ministeri Anne Bernerin (kesk) rooli tässä oli merkittävä”, Tiuraniemi sanoo. 

Hallitus oli viime syksynä päättänyt hakea siviilikanteella korvausta entiseltä hallitukselta ja entiseltä johdolta. ”Liikenneministeriöstä tuli ohjaus, että kanteissa pitää odottaa omistajan eli liikenneministeriön ratkaisua. Ymmärrän tämän päätöksen, mutta en sitä, että päätöstä ei ole saatu aikaan”, sanoo Tiuraniemi. Sitä päätöstä yhä odotellaan, vaikka kanneoikeus vanhenee vuoden lopussa.

Kuvio näyttää periaatteessa samalta, jolla sosiaali- terveysministeri selvisi vanhasta petossyytteestä: kesken tutkinnan otettu poliisin loma johti syytteen vanhenemiseen. Paitsi että nyt ei harjoiteta tunkkaista politikointia pienessä piirissä. Ollaan kapitalismin kovassa ytimessä, jossa taas joutuu pohtimaan sellaisia hankalia sanoja kuten ”moraali” ja kovia sanoja kuten ”rakenteellinen korruptio”.