Muistatteko, kun
puhuimme Pekka Himasen sijaan hänen oppi-isästään, Esa Saarisesta?
No, en minäkään muista,
joten tarkistin kirjahyllystä ja vanhoista lehtileikkeistä. Puheenaiheet olivat
pitkälti samoja kuin nyt - tieteen ja taloudellisen vallan sulautuminen, tieteen
ja poliittisen vallan sulautuminen.
Saarisesta
se oli silloin hyvä asia, viime kuukausien tulkinta filosofin perustamasta
konsulttiyrityksestä kokoomus-ministerin posetiivina on toinen. Se on lähempänä
sosiologi Pierre Bourdieun ja kuvataiteilija Hans Haacken varoittavia sanoja.
”Työelämässä relevantti tieto muuttuu
koko ajan, joten faktatiedon tyrkyttämisen sijaan olisi olennaisempaa opettaa
opiskelijoille dynaaminen asenne tietoa kohtaan. Aristoteleen tai Michel
Foucaultin nimellä ei ole yritysmaailmassa paljonkaan painavuutta.”
--Esa Saarinen
(Yliopisto-lehti 2/98)
”Mediaintellektuellit haluavat määritellä
älymystön hahmon ja tehtävän omien mittojensa mukaan. He vaativat televisiota
antamaan saman arvovallan, jonka ennen saattoi ansaita julkisuudesta syrjässä
tehdyllä tutkimus- ja elämäntyöllä. He säilyttävät intellektuellin roolista
vain näkyvän ulkokuoren ja julkiset näytökset. Koska he ottavat kantaa kaikkiin
ajan ongelmiin vailla kriittistä tietoisuutta, vailla teknistä pätevyyttä ja
vailla eettistä vakaumusta, he lähes aina myötäilevät vakiintunutta
järjestystä.”
--Pierre
Bourdieu & Hans Haacke: Ajatusten vapaakauppaa (Taide 1997)
”Parhaassa osassa yritysmaailmaa, kuten
esimerkiksi Nokiassa, vallitsee nykyisin suurempi vapaus oman itse
toteuttamiseen kuin yliopistoissa. Akateemisen kulttuurin keskeisiä arvoja ovat
perinteisesti olleet itsenäinen ja rohkea ajattelu. Mielestäni nämä arvot
toteutuvat nykyisin monissa yrityksissä paremmin kuin yliopistolla.”
--Esa Saarinen
(Yliopisto-lehti 2/98)
”He ovat huomanneet, että heidän pienen
maailmansa ulkopuolella on muitakin älykkäitä ihmisiä, joita he eivät koskaan
ennen olleet ottaneet vakavasti: talouselämän, tiedotusvälineiden ja politiikan
johtajia, ihmisiä jotka näyttävät menestyvän. Intellektuellit ovat lumoutuneita
menestyksestä, joka näyttää seuraavan sellaisia ihmisiä, jotka eivät hukkaa aikaansa
kriittisten kysymysten parissa. He ihailevat suuresti heidän tehokkuuttaan ja
siksi asettuvat yhä useammin heidän puolelleen”.
--Pierre Bourdieu
& Hans Haacke: Ajatusten vapaakauppaa (Taide 1997)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti