Miehimyksiä

Tiistaina vietetty tasa-arvon päivä innosti suomalaisia niin, että kansalaisaloite uudeksi avioliittolaiksi sai tarvitut allekirjoitukset. Saman päivän lehdessä kirjailija Pirkko Saisio myös kertoi miten suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on muuttunut hänen elinaikanaan. Käsittääkseni paljon.

Muistitietoa asiasta on julkaistu ennenkin, ja yksi hyvä dokumenttisarja. Mutta mitä jos mennään muistia kauemmaksi? Silloin merkinnät jäävät niin olemattomiksi, että pitää oikein kysyä: eikö agraari-Suomessa ollut homoseksuaaleja lainkaan?

                      Kun Jan Löfström selvitti asiaa Suomen Antropologin sivuilla (1/96), perinnearkistoista löytyvien lähteiden niukkuus teki ongelmasta myös tutkimusmetodologisesti kiinnostavan.

                      Löfström päätyi arvelemaan, ettei arkistoista ole suinkaan sensuroitu tai retusoitu perinteen kerääjien arvomaailmaa loukkaavaa aineistoa, sillä esimerkiksi insestiä tai eläimiin sekaantumista koskevia kaskuja ja tarinoita on runsaasti. Samoin luokka-aseman tai vierasmaalaisuuden perusteella nöyryyttävää karnevaalista anaalihuumoria – tavanomainen esimerkki on laukkuryssä, joka huijaa tyhmän rengin ”takatuuppaukseen”.

Sen sijaan homoseksuaalisuutta elämänmittaisena kokemuskena koskevia todistuksia tuntuu puuttuvan. Ilmeisesti aiheelle ei materiaalin informantteina toimineen maaseutuväestön näkökulmasta ole ollut nykyisillä merkityksillä kasattua sosiaalista ja kulttuurista lokeroa.

Michel Foucault'n tunnetun tokaisun mukaan homoseksuaalisuuden käsite keksittiin 1800-luvun porvariston parissa.

                      Ylemmät säädyt ja kaupunkien sivistyneistö viljelivät sukupuolikäyttäytymistä erottelevia ja leimaavia käsitteitä jo aikaisemmin, mutta Foucault'n väitteessä lienee sikäli perää, että eritoten riippuvaranteisen, naisellisen ja turmeltuneen hinttarin stereotyyppi on jäljitettävissä vuosisadan vaihteen suuriin mediatapahtumiin - kuten Oscar Wilden siveettömyysoikeudenkäyntiin. 

                      Löfström kuitenkin päätteli, ettei ”agraariyhteiskunnassa kaiketi ollut mitään laajalti käytössä ollutta sanaa homoseksuaalisesti käyttäytyvälle miehelle”. Myös suomen murteiden sana-arkistosta löytyvällä ”miehimyksellä” on tyypillisemmin tarkoitettu esimerkiksi raskaissa miesten töissä puurtavaa naista tai ihmisten kimppuun hyökkäilevaa orihevosta. Merkitys mieshomoseksuaali tuli miehimykselle vähitellen, mutta ainakaan vielä 1930 -luvulla sen käyttö ei ollut yleistä.

                      Itse asiassa homon, lesbon tai hinttarin variaatiot arkistuivat pääkaupunkikieleen vasta 1950-lukuun mennessä, ja levisivät sieltä koko maahan. Kokemuksia sukupuoliroolien ylittämisestä tai ”samansukupuolisesta läheisyydestä” oli aikaisemminkin, mutta agraariyhteiskunnassa ne sijoittuivat toisenlaisiin kehyksiin, joissa myöskään kielteinen suhtautuminen ei ollut aivan niin ankaraa kuin myöhemmässä porvarillisessa kulttuurissa.

    

Agraari-Suomessa homoseksuaalisuuden teema kuului marginaaliin historiallisista ja sosiaalisista syistä.

                      Järjestäytyminen suvuittain ja taloittain kuvasti enemmän kollektiivista tuotantomuotoa ja elinkeinorakennetta kuin ydinperheen ihannetta tai tasa-arvoaatteen myötä esiin nostettua ”sukupuolten kaikinpuolista erilaisuutta”, Löfström arvioi. Intiimielämä ei ollut itseisarvoista eikä naimaton väestö erottunut maaseudulla samalla tavoin kuin anonyymissa ja irrallisemmassa kaupunkikulttuurissa.

                      Maaseudulla sukupuolten arvojärjestys ei perustunut emotionaalisiin tai seksuaalisiin rooleihin vaan vakiintuneeseen työnjakoon. Siten mieheys ja naiseus eivät olleet sellaisia kaikenkattavia polariteetteja kuin porvariston ja keskiluokan kulttuurissa, jossa hinttarin naismaisuus ja lesbon miesmäisyys nousivat vähitellen todistamaan joustamattomien heteroroolien luontaista vastakkaisuutta.

                      Kohtuudella voi olettaa, että homoseksuaalisuutta koskeva käsitteistö ja asenneilmasto on aina riippunut eniten siitä, miten sukupuolista enemmistöä edustavat miehet ja naiset ovat tulkinneet tai kuvanneet omaa olemustaan ja järjestelleet keskinäisiä suhteitaan.