keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Journalistin erikoinen etiikka


”Julkisen Sanan Neuvoston toimena on varjella sanoma- ja aikakauslehtiä oikeudenkäynneiltä. Se tarkoittaa varjeltumista ikäviltä seuraamuksilta, kuten vahingonkorvauksilta ja sakoilta.”
-- Jukka Kemppinen, juristi, kirjailija, kulttuurihistorian dosentti 


Kas vain, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen vastaa Helsingin Sanomissa 4.5.2012 julkaistuun kommenttiini.
Asia koski vastineoikeutta, josta laki sananvapauden käytöstä tiedotusvälineissä on säätänyt erikseen. Ja jota Journalistin ohjetta (ennen ”eettinen ohje”) tulkitseva JSN on miettinyt vähän eri tavalla.
                              Kirjoitin:
"Vastine-oikeus on siviilioikeudellinen riita-asia, jossa lainkuuliaisuuteen kannustavia rikosseuraamuksia ei ole. Eikä siviilioikeudesta ehkä saatava vastineen julkaisupäätös, joka oikaisee kuukausia eläneen väärän tiedon, ole kovin houkuttava oikeudellinen hyvä, jos sitä vasten punnitaan vaiva, lakimiehen palkkio ja oikeuskuluista syntyvä taloudellinen riski.
Soitto Valtionsyyttäjänvirastoon paljastaakin, että liki kymmenen vuotta vanhan lain puitteissa vain yksi kansalainen on vienyt oikaisupyynnön käräjäoikeuteen. Riskit huomioiden kukaan ei valittanut vastineista. Sen sijaan Julkisen sanan neuvostoon tulevista kanteluista liki neljännes koskee juuri oikaisua tai vastinetta. 
Olen sitä keinoa itsekin kokeillut, ja kuullut olevani väärässä, joten varmaan olen nytkin. Silti päätösten perusteluita lukiessa syntyy vaikutelma, että ongelmat ovat JSN:ssa, eivät hylätyissä kanteluissa."
Kirjoitus jatkui, ja saivarteluun taipuvaisen Uimosen näkökulmasta ei riittävän eksaktisti:
"Tarkastelujaksolla 2011-2012 JSN ei ole kertaakaan velvoittanut kantelijan oman vastineen julkaisuun."
                      Tähän pitää palata myöhemmin ja tarkemmin, mutta pysytään nyt Uimosen omalaatuisessa vastauksessa. Uimonen kirjoittaa, ettei JSN ole velvoittanut, koska sillä ei ole ”kaipaamiani valtuuksia”.
                      Totta kai on. Ne on määritelty JSN:n perussopimuksen pykälissä toimivalta 2 §, seuraamukset 4 § ja sopimuksen sitovuus 25 §. JSN myös tähdentää, että perussopimuksen ovat allekirjoittaneet useimmat suomalaiset tiedotusvälineet, joten Uimoselta kokonaan unohtuneet valtuudet ulottuvat laajalle kotimaiseen mediakenttään.
Totuudesta poikkeavaa väitettään Uimonen perustelee näin: ”JSN ei voi pakottaa päätoimittajaa julkaisemaan vastinetta eikä omaa kannanottoa” (HS 6.5.2012).
En tiedä mistä Uimonen on keksinyt ”pakon”, mutta kerroin jo aiemmin, ettei edes oikeusviranomaisilla ole pakkokeinoja vastineoikeutta koskevissa riidoissa. Lisäksi kerroin, että JSN voi velvoittaa vastineen julkituloon. JSN:n omassa harkinnassa tietysti on, sisältääkö "viipymättä ja ilman välittömiä kommenteja" julkaistava seuraamus vastineen kokonaisuudessaan vai joiltakin osin - ja tietysti JSN:n päätösperustelujen kera.
Uimonen poikkeaa totuudesta myös toisessa perustelussaan:
”Julkisuuslaki antaa nimittäin päätoimittajalle oikeuden päättää, mitä hänen johtamassaan välineessä julkaistaan.”
Mikään lainsäädäntö ei rajoita päätoimittajan tai muun kansalaisen sopimusoikeutta. Tämä koskee myös osallistumista JSN:n perussopimukseen, jossa julkaisuvelvoite on määritelty seuraamus.
Eri asia sitten on, että sopimuksia voi rikkoa, mikäli päätoimittaja pitää JSN:n päätöstä huonona.
Jos edes toinen Uimosen perusteluista olisi totta, JSN ei olisi median itsesäätelyelin. Se olisi Riston blogi.
Ja jos Uimosen kolmas perustelu on totta, JSN ei ole sopiva taho säätelemään mitään toimintaa, jossa panoksena ovat yksityisten kansalaisten perusoikeudet. Uimonen kirjoittaa:
”Journalistin ohjeet ja JSN:n periaatelausuma vastineesta eivät puolestaan velvoita päätoimittajaa vastaamaan oman kannanoton julkaisemista pyytäneelle, jos hän katsoo, ettei tälle ole syntynyt oikeutta vastata häntä koskeviin väitteisiin.”
Ainoastaan laki sananvapaudesta velvoittaa vastaamaan, viikon kuluessa ja kirjallisesti, jos niin pyydetään (3. luku, 8§ - 11§).
Tutustuin Uimosen yllykkeestä eri alojen ammatillis-eettisiin ohjeisiin. Niitä on monia.
Useimmat vaativat ammatinharjoittajilta oikeudenmukaisuutta. Lakimiesten ohje ei mainitse lainkuuliaisuutta erikseen, koska pitävät sitä kai itsestään selvyytenä. Opettajien ja tutkijoiden ohje mainitsee varmuuden vuoksi molemmat.
Mikään ohje ei lupaa valvoa kaikkien lakien noudattamista. Se kuuluu viranomaisille ja valppaille kansalaisille. Mutta journalistin ohje on ainoa, joka yksilöi tietyn lainkohdan ja ilmoittaa omana ”periaatteenaan”, ettei sitä tarvitse noudattaa.

P.S.

Ilmeisesti Journalistin ohje on myös ainoa ammatillinen ohjesääntö, jonka kirjoittajia oikeusministeriö tukee taloudellisesti. Miksi ihmeessä, kun ottaa huomioon JSN:n em. ”periaatteet”?
                      Kysymys on suunnattu ennen kaikkea oikeusministeriön lainsäädäntöjohtaja Sami Manniselle. Kävin hänen kanssaan eilen hyvän puhelinkeskustelun. Selvästi terävä ja lukenut mies.
                      Yksi asia kuitenkin jäi vaivaamaan. Toistiko Manninen minulle Uimosen älyttömyyksiä sellaisenaan, koska mieluummin provosoi toisten mielipiteitä kuin esittää omiaan? Vai siksi, että viranomainen on taas kahvilla?
                      Toivottavasti Manninen vastaa, ainakin tämä blogi-merkintä on välitetty perille.
Vastauksen pohjaksi korostan, että ymmärrän lainsäädännön katveita täydentävien ammatillisten käytäntöjen tarpeen, ja sen, miten ne estävät yhteiskuntaa juridisoitumasta liiaksi. Oikeusministeri Tuija Brax puhui tästä selkeästi JSN:n vuosijuhlassa 2008.
Sitä en ymmärrä, että oikeusministeriö alan vastustuksesta huolimatta punnitsee lain kolmannessa luvussa yksityisen kansalaisen perusoikeutta (sananvapaus) ja yritystoiminnan taloudellista etua (vastinepyynnöt maksavat aikaa ja vaivaa) toisiaan vasten, ja toteaa perusoikeuden arvokkaammaksi. Ja sen jälkeen kantaa rahaa vastakkaista tulkintaa ajavalle mediateollisuudella, jolla on varaa maksaa omat poliittiset projektinsa itse.
Kuulostaa piiloyritystuelta, johon pitäisi löytyä laki tai edes viranomaisohje.

1 kommentti:

  1. Vastaus JSN:n puheenjohtajalle on tänään 10.5.2012 luettavissa myös Helsingin Sanomista ja lehden digi-arkistosta:

    http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Julkisen+sanan+neuvosto+voi+velvoittaa+vastineenjulkituloon/HS20120510SI1MP01hnd?free=putte%20wilhelmsson&date=20120410&advancedSearch=&depa=Mielipide

    VastaaPoista