Zorbas tanssii eikä tee mieluusti töitä, analysoi Vaasan yliopiston professori Timo Rothovius.
”Eläkeikä on tuntuvasti
alempi kuin muualla, joskin sitä on nostettu. Aikoinaan pääsi parhaimmillaan
eläkkeelle jo viisikymppisenä.” IS 1.7.2015.
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin professori ei
puhu tässä Suomesta vaan Kreikasta. Sen uskoo helpommin, ettei professorilla
ollut koko totuus ihan hallussa, kun toimittaja satui soittamaan kännykkään.
Itse asiassa keskimääräinen eläkkeelle siirtymisen ikä
Kreikassa vuonna 2010, kun kriisin hoito oli vasta alkutekijöissään, oli 61,4
vuotta. Se on jonkin verran korkeampi kuin Euroopan silloinen keskiarvo, 61,1
vuotta, ja selvästi korkeampi kuin Suomen keskiarvo vastaavana aikana, 59,8
vuotta. Kreikkalaisten työurat ovat keskimäärin pitkiä lopun lisäksi myös alusta
(Suomeen verrattuna alhainen koulutustaso) ja keskeltä (Euroopan pisin
työviikko, 42 tuntia). Kreikan etumatka eläkeiässä myös todennäköisesti säilyy,
vaikka järjestelmää uudistetaan elinajanodotteen kasvun mukaan meilläkin. Työmarkkinajärjestöjen
välillä sovitun portaittaisen mallin mukaan minun uusi työeläkeikäni olisi nyt
65 vuotta (mikä tosin koski meitä yrittäjiä jo ennen uudistusta), saman
ikäisellä kreikkalaisella se olisi vuoden 2013 uudistuksen jälkeen 67 vuotta.
Ilmeisesti Kreikassa työssä viihdytään terveenä pitempään
eikä anteliaita eläkeputkia tunneta? Eikä muuten suuria eläkkeitäkään.
Ay-keskusjärjestö GSEE:n mukaan keskimääräinen eläke Kreikassa oli vuonna 2010
750 euroa kuukaudessa. Sittemmin niitä on ”troikan” vaatimuksesta leikattu.
Keskiarvoa nostavat hieman julkisuudessa paljoksutut virkamiesten eläke-edut.
Mutta eivät nekään ole parhaimmillaan kuin alle puolet suomalaisen huippuvirkamiehen
eläkkeestä. Sen varmistaa Kreikan eläkekatto, 3 500 €. Suomesta vastaava
järjestelmä puuttuu.
Kreikan eläkekuluja arvioitaessa pitää vielä muistaa, ettei
pahansuopien anekdoottien hellitty virkakunta ole lainkaan niin suuri kuin
julkisuudessa haluttaisiin esittää. Jos yhä pysytään kriisin alkuvuosissa, niin
kansainvälisen työjärjestö ILO:n mukaan valtion työntekijät muodostivat Kreikan
työvoimasta 22,3 prosenttia, kun Ranskassa vastaava osuus oli 30, Ruotsissa 34,
Alankomaissa 27, Iso-Britanniassa 20 ja Suomessa 23,6 prosenttia.
Mutta jos kun näin on, miksi Kreikan eläkejärjestelmä on
jatkuvasti esillä oleva ongelma?
Julkisuudessa kiertäneiden Zorpas-tarinoiden mukaan eräs syy
olisivat kirjavat erikoisjärjestelyt työuran ja työn rasittavuuden tai
vaarallisuuden mukaan, jotka erään kauhistelijan mukaan voivat koskea
sellaisiakin kevyen sisätyön tekijöitä kuin ”kosmetologit ja kampaajat”.
Parturin poikana voin paljastaa, että tämä kommentoija hänen
peukuttajansa ovat imbesillejä, jotka eivät koskaan ole auttaneet muutoin
pirteän 70-vuotiaan äitinsä rollaattoria kerrostalon ulko-oven ainoan kynnyksen
yli, koska vaativan työn pakollinen työasento on turmellut käsien ja jalkojen
verenkierron ja kemikaalit ovat heikentäneet keuhkoja. Nämä vaivat ovat alalla
yleisiä ja lääketieteen dokumentoimia, vaikka työeläkeyhtiöiden kaukoparantajat
suhtautuvatkin niihin nuivasti.
Päivän lehdessä haastatellulla Pireuksen yliopiston
professorilla ja ”maan eläkejärjestelmän johtavaksi asiantuntijaksi”
tituleeratulla Platon Tiniosilla on suomalaisia somettajia parempaa tietoa, myös
sellaista tietoa, jota toimittaja ei osannut kysyä. Aluksi siitä, mitä
kysyttiin.
Kreikka todella käyttää eläkkeisiin suuremman osan bkt:sta
kuin muut euro-maat, mutta onhan bkt:kin nyt pienin ja muut sosiaalietuudet
harvassa ja heikkoja, joten ongelmallinen kokonaiskustannus ei synny vielä
tästä. Ja Kreikassa todella on suhteellisen pieni, julkisella sektorilla
työskentelevä joukko (kts lukuja yllä), joka saa yhä hyvin anteliasta kohtelua
suhteessa muihin työeläkkeen saajiin: ”Eläkejärjestelmämme rakenteellinen
ongelma on, että se yhdistää epäoikeudenmukaisuuden ja kalleuden”, professori
sanoo, ja määrittää Kreikan eläkeyhteiskunnaksi, ei hyvinvointivaltioksi.
Ja sitten se, mitä Tiniosilta ei kysytty. Miten ja mistä
eläkkeet maksetaan? Työpäivien pituuden lisäksi Kreikalla on toinenkin ennätys,
bkt:n suhteutettuna Euroopan pienin eläkevarojen rahastointiaste (Suomessa se
on Euroopan korkeimpia, mistä sitten kai johtuu, että EU-komission
maakohtaisessa arvioissa ”kestävyysvaje” oli taas tänä vuonna huomattavasti
pienempi ongelma kuin kotimaisessa keskustelussa). Kreikka ei eläkemaksuissa voi
turvautua vakavaraisten työeläkeyhtiöiden tuottoihin, vaan valtion kyky
huolehtia eläkevastuista nojaa pääosin verovaroihin.
Tältä osin syyttävä sormi voidaan todellakin suunnata
kreikkalaisiin itseensä. Ei kuitenkaan Zorbakseen, tanssivaan eläkeläiseen,
vaan hallintoon, jonka menettelyt kaipaavat paljon suurempaa rakenteellista
uudistusta kuin julkisuudessa pääosin aiheetta päivitelty eläke-etujen taso.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti