Viljanen, Lauri (1900
– 1984)
Tulenkantajiin kuulunut kirjallisuudentutkija ja kriitikko.
Turun yliopiston kasvatti, myöhemmin professori. Parnasson toimittaja vuosina 1953 – 1955, jolloin lehti suosi
kirjoittajina modernismin esitaistelijoita, kuten Tuomas Anhavaa.
Vuonna 1936 Viljanen kirjoitti: ”Kehitystä ei tapahdu, uutta
henkistä elämää ei synny, ellei kysymyksiä aseteta uudella tavalla. Puolen
vuosikymmenen ajan Suomen henkinen ilmapiiri ei ole tuntenut muunlaisen
vapauden käsitettä kuin vapauden typistää suomalaista sivistysmuotoa puolelta
tai toiselta.”
Puheenvuoro oli osa ns. ensimmäistä kirjasotaa, jossa
kriitikko Viljanen moitti aiemmin arvostamaansa Mika Waltaria henkisestä
pysähtyneisyydestä. Waltari puolestaan syytti Helsingin Sanomien
Viljasta ja Uuden Suomen Kaarlo Marjasta
vasemmiston suosimisesta ja joutumisesta Moskovasta johdetun henkisen
solutustyön uhreiksi. Hesari piti
kriitikostaan kiinni, Uusi Suomi vaihtoi
Marjasen vanhoilliseen Eino Railoon.
Etsivän keskuspoliisin muistiossa samalta vuodelta kriitikko
Viljanen mainitaan valtiolle vaarallisena henkilönä, mm. Pentti Haanpään, F.E.
Sillanpään ja Toivo Pekkasen ohella, mutta kirjallisuuspiirit muistavat hänet
paremmin klassisten muotoihanteiden vaalijana.
Kts myös "Suursiivous"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti