Ekosysteemin alamainen

Siitä alkaen, kun ostin ensimmäisen tietokoneeni, olen kuulunut Microsoftin ekosysteemiin.

Puhumalla ”ekosysteemistä” jokin organisoitu ja johdettu saadaan kuulostamaan luonnonmukaiselta ja kasvavalta, asiakkaiden elämää ruokkivalta perustalta. Se on pehmeämpää puhetta kuin demokratian ja yksilön vapauden syrjäyttänyt korporaatioiden ylivalta, josta luin teini-ikäisenä tieteisromaaneista. Ne olivat tietysti kärjistyksiä, mutta silti havainnollisempia kuin markkinointi- ja yhteiskuntasuhdeosastojen pehmennykset.

En ole Microsoftin tiskillä, jossa valitsen yksittäisen tuotteen ja maksan sen hinnan. Olen Microsoftin systeemissä kuten olen kansalaisena Suomessa, kirjoilla Turussa ja – joskus muinoin – jäsenenä luterilaisessa kirkossa. Muodollisesti vain kolmella viimeksi mainitulla on verotusoikeus, käytännössä kaikilla neljällä. Lisäksi kaikki neljä voivat vaikuttaa ihmisten elämään säätämällä erilaisia, itselleen mieluisia ”asetuksia”.

Viimeksi olisin jättänyt valitsematta Microsoftin uusimman Office-paketin.

Annan arvoa Officen monipuolisille palveluille, samoin arvostan markkinointiosastoa, joka keksi lisätä tietoteknologian ekologiseen luonnonmukaisuuteen eräänlaisen hengellisen aspektin, ”pilven”. Tunnen samoin kuin Roland Barthes, joka näki minunkin sukupolvelleni tutun mainoksen ”syväpuhtaasta pyykistä”, ja huokaisi: ”Vain mainosmiehelle juolahtaisi mieleen, että pyykki voi olla syvää.”

Silti tulen hyvin toimeen vanhalla Word-ohjelmalla ja OpenOfficella. Paitsi että näin rikon ekosysteemiä vastaan.

Muistutus rikkeestä tuli viimeksi perjantaina, totta kai 13. päivä. Päivitys, jonka erittely mainitsi ainoastaan ”tärkeäksi”, latasi ja asensi koneelleni automaattisesti uuden Office-paketin. Joka puolestaan esti minua avaamasta omia tekstitiedostojani. Minulla ei ollut ”käyttäjäoikeuksia”.

Käyttäjäoikeuden olisi saanut muutamalla klikkauksella ja kirjautumismenettelyllä. Joko kuukauden ilmaiseksi koeajaksi tai maksua vastaan pitemmäksi määrä-ajaksi (olin ymmärtävinäni, ettei ohjelmia enää osteta omaksi, kuten muistan joskus tehneeni, vaan niiden käyttöä ikään kuin verotetaan). Tarjous ei kuitenkaan tuntunut tarjoukselta vaan kiristykseltä, joten kieltäydyin. Palautin järjestelmän haittaavan ohjelman poistamiseksi

Amatöörimäinen virhe.

Palautuksen jälkeen Microsoftin vuodesta 2009 suunnilleen viime vuoteen ilmaiseksi jakama Office Starter esti yhä omien tiedostojen käytön, mikäli verkkoyhteys oli auki. Starter sisältää – sisälsi – lähinnä tekstinkäsittelyn yksinkertaisen muodon, ei juuri kehittyneemmän kuin Word, joten en ollut sitä koskaan käyttänyt. Enkä poistanut, koska siitä ei ollut haittaakaan. Paitsi nyt.

                      Yksinkertaisuuden vuoksi peruin hyödyttämän järjestelmän palautuksen, valikoin poistettavat ohjelmat ohjauspaneelista, muutin päivitysasetuksia, jotta Microsoft ei pakottaisi samaa ”tärkeää” päivitystä yhä uudelleen (tämä piti tehdä kahdesti) ja palautin tekstitiedostojeni tallennemuodon Officesta takaisin Word-muotoon.

                      Sinänsä yksikertaista, mutta osaan nimetä suoralta kädeltä aika monta kaltaistani tietokonelukihäiriöistä, joilta tämäkään ei onnistuisi. Lisäksi aikaa kului. Koneen jatkuvan käynnistämisen, sulkemisen, toimenpiteiden toistamisen ja Windowsin uudelleen määrittelyn seurauksena kolmisen tuntia.

                       Olen luonnollisesti pyytänyt Microsoftin Suomen toiminnoilta korvausta menetetystä ajasta ja kuluneesta vaivasta, mutta valitettavasti molemmat ovat asioita, joita Suomen löyhä kuluttajansuoja ei edellytä korvattaviksi.

Lisäksi olen kysynyt Microsoftin ekosysteemistä ja tietoyhteiskuntasuhteista vastaavalta toimitusjohtajalta, Ari Rahkoselta, että miten hän erottelee toisistaan eettisesti kestävän kauppatavan ja vaihtoehdoistaan epätietoisten asiakkaiden kiristyksen?

Lisäksi kysyin Arilta: kuka hänen mielestään omistaa tekijänoikeuden (oikeuden lukea, muokata tai julkaista) minun kirjoittamiini teksteihin, kirjoittaja vai ohjelmistovalmistaja.

Kysykää muutkin. Yhteystieto on tässä: ari.rahkonen@microsoft.com.

En odota vastauksia henkeäni pidätellen, ja jos ne tulevat, arvaan, että ne ovat hieman erilaiset kuin omani. Sillä välin kaikki Applen ekosysteemiin kuuluvat voivat levittää tätä blogimerkintää keskuudessaan, sillä minä tiedän, miten mieluusti kaikki Applen käyttäjät nauravat meidän Microsoftin käyttäjien loputtomille vastoinkäymisille ja vedätyksille. Keskustelun eli pilkan tagline voisi esimerkiksi olla:

”Microsoft estää yksityisten käyttäjien pääsyn heidän omille tiedostoilleen.” Tai sama Arin ja Microsoftin näkökulmasta: ei se mitään estä, se vain laskuttaa siitä.