Mai Allo, VLK, uskoo kymmenien tutkijoiden johtavan yleisöä
harhaan, kun nämä yhteisellä kirjelmällä moittivat hallitusohjelmaa sukupuolten
tasa-arvon unohtamisesta (”Tasa-arvo on ideologinen päämäärä”, HS 14.6.2015).
Allon mukaan tasa-arvo on ”ideologia”,
jota minkään tieteenalan menetelmä ei voi osoittaa oikeaksi tai vääräksi.
Allo tukee näkemystään myös
muutamalla muulla tarpeettomalla sivistyssanalla, kuten ”objektiivisella
retoriikalla”, mutta ne ovat pelkkää tiukujen helinää politiikassa, joka
sitoutuu sukupuolten yhdenvertaisuusperiaatteeseen jo perustuslaissa.
Hallitusohjelma on sukupuolten osalta
kieltämättä lakoninen: niiden todetaan yhdellä lauseella olevan tasa-arvoisia.
Lauseen toteuttaminen käytännössä hajautuu siten useiksi hallitusohjelman
tavoitteiksi, joita tutkijoiden kirjelmä arvioi.
Näin tutkimus tekee juuri sitä työtä,
jota yhteiskunta edellyttää. Tutkijat laskevat, edistääkö valittu keino asetettua
päämäärää; ja he arvioivat, johtavatko valinnat eturistiriitoihin hallitusohjelman
eri tavoitteiden kesken tai hallitusohjelman ja lainsäädännön välillä.
Tutkijoiden kirjelmä on normaalia
sivistysvaltion keskustelua, jossa akateeminen eliitti esittää kysymyksiä ja – ”tieteenalansa
menetelmiin” nojaten – myös joitakin vastauksia. Allon mielipidekirjoitus
kuulunee sen sijaan samaan epänormaaliin keskusteluun, jossa hallitus kutsuu
opposition puheenvuoroa ”marinaksi” tai ”kurnutukseksi”.
Pääministerin ja ulkoministerin
tavoin Allo halua kertoa, että ongelma ei nyt ole jokin asia vaan toiset ihmiset.
Eivätkä siis edes toiset, omasta poikkeavat "mielipiteet ja arvoasetelmat” vaan juuri ne ihmiset, jotka Allon kirjoituksen mukaan “syyllistyvät” mielipiteidensä “verhoiluun”.
Ymmärrän
muuten oikein hyvin, että yhteiskuntatieteiden ennusteet ja arviot ovat monien
epävarmuustekijöiden armoilla, jotka eroavat esimerkiksi kemiallisten reaktioiden
tutkimuksen epävarmustekijöistä. Sitä en ymmärrä, että kirjoittaja haluaa
leimata tieteenalan tyypilliset ominaisuudet tieteentekijöiden henkilökohtaisiksi
moraalisiksi vioiksi.
Onkohan
tällaisen heiton takana Mai Allon oma mielipide tai peräti poliittinen
“ideologia”, jolle kirjelmän sisältö ei kelvannut? Allon nimen googlaaminen
tuottaa niin odotetun tuloksen, että nyt vähän haukotuttaa: samainen henkilö on
pitänyt blogia Ajatuspaja Liberan sivustolla.
Ei se perimmäinen ongelma sitten
ollutkaan liian idealistinen ja siksi virheellinen tieteen filosofian tulkinta,
joka askel kerallaan johtaa kaiken tutkimustiedon ja kaiken datan relativisointiin.
Ongelma oli se sama, josta Jyrki Lehtola juuri vinoili viime perjantain
Ilta-Sanomissa:
”Sivistymättömän valtion eräs
piirre se, että sen älyllinen eliitti halutaan hiljentää ilmoittamalla, että
teillä on väärä asenne, kommunistit. Meillä tapahtuu nyt jotain sen
tapaista, kun tutkija tai professori avaa suunsa. Sun asenne on väärä, siksi sä
puhut tollasia.”
Minulle on käynyt vähän niin näiden turhauttavien poliittisten vääntövuosien jälkeen, että jaksan vain odottaa, miten hallitus nyt onnistuu. Vaikka siis olen kriitikoiden kanssa usen samaa mieltä demari kun (valitettavasti?) olen. Mutta kun tässä on niin loputtomasti vatkattu joka suuntaan, haluaa tarinalle jonkinlaista ratkaisua uhreista välittämättä. Tuntuu että väsyneen kansalaisen maisemassa tämä hallitus on vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Aatteeseen katsomatta. Ininöörin julm mekaanius tuntuu teretulleelta asenteelta kuuspakin jälkeen. Tunnen itseni vasemmistolaiseksi kerettiläiseksi mutta sydän sanoo näin.
VastaaPoistaT.juha
Yhdenvertaisuus on perusoikeuksista mainittu ensimmäiseksi perustuslaissa. Kuudennen pykälän toinen momentti on varsin tyhjentävä. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon lakeja on kiristetty. Minusta älymystöllä on velvollisuus osallistua keskusteluun. Tasa-arvon saralla ollaan varsin pitkällä, mutta jo saavutetuissa asioissa ollaan menty takapakkia sen takia, että julkinen talous on velkaantunut liikaa. Koska ketään ei saa ilman hyväksyttävää (laissa olevaa) syytä asettaa eri asemaan, tähän on mahdollisuus puuttua esim valittamalla tms. Lisäksi perustuslain 6 pykälän kolmas momentti on minusta velvoittava. Vaikka teoreettinen keskustelu on tärkeää, on hyvä nostaa käytännön esimerkkejä ja suhtautua asiaan analyyttisesti. Suomi on sivistysvaltio, asiallinen puhe on toistaiseksi auttanut.
VastaaPoista